Kun ystävä hylkää kertomatta mitään syytä

Kyllä olen katsellut peiliin mutta todellista syytä ystävän hylkäämiselle en tiedä. Mietin usein syitä ja seurauksia ja tälläiselle ihmiselle on katkeraa kalkkia kun ei tiedä sitä syytä. Asia olisi helpompi käsitellä ja jäsentää ja vaikka korjata käytöstään. Nyt joudut mielikuvituksissa keksimään syyt ja selitykset. Se surettaa ja hämmentää. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä olen katsellut peiliin mutta todellista syytä ystävän hylkäämiselle en tiedä. Mietin usein syitä ja seurauksia ja tälläiselle ihmiselle on katkeraa kalkkia kun ei tiedä sitä syytä. Asia olisi helpompi käsitellä ja jäsentää ja vaikka korjata käytöstään. Nyt joudut mielikuvituksissa keksimään syyt ja selitykset. Se surettaa ja hämmentää. 

Tuollainen hylkääjä ei missään mielessä ole surusi arvoinen.Kysy itseltäsi:

'Voisinko nyt juuri tällä hetkellä soittaa hänelle

(tai edes lähettää viestin tietäen että saan siihen myös vastauksen)

...ja kertoa 'että tämä...

(sinun tuossa  kommentissasi kuvaama asia ja tilanne)

...vaivaa sinua syvästi ja aiheuttaa jopa henkistä tuskastumista ja että juuri siksi haluaisit nyt kertoa sen hänelle ja haluaisit vielä keskustella siitä'

Tämä on täysin vilpitön ja rehellinen pyyntö jolla voi selvittää sen onko keskusteluyhteys välillänne vielä olemassa ja löydettävissä.

Mikäli (oletettavasti hänet ihmisenä ja ystävänä sinulle hyvin tuntien) epäröit soittaa,tai että hän edes edes vastaisi niin:ANNA OLLA .

Keskusteluyhteys ei yksinkertaisesti  välillänne enää (hänestä johtuen)silloin enää  toimi, kun omat sanasi tuntuvat ikäänkuin juuttuvan kurkkuusi kun yrität puhua hänelle. Se on sen merkki.

Suremalla mennyttä (noin huonoa)ihmissuhdettasi kulutat vain itseäsi.Aivan hukkaan ja täysin turhaan.

Et ole sitä velkaa hänelle.(Oma mielenterveys on tärkeämpi)

 

Vierailija kirjoitti:

Eräs ystäväni ei ota enää ollenkaan oma-aloitteisesti yhteyttä. Vastaa kyllä viestiin. Mutta mikä on kun käytös on niin muuttunut? Aiemmin lähetti paljonkin viestiä. Voisinko kysyä mistä kiikastaa, vai annanko olla. Ajattelin minäkin tehdä testin ja katsoa kuinka kauan menee ennekuin ottaa itse yhteyttä. Olen loukkaantunut. Luin jostain että mikään ystävyys ei pysy pystyssä, jos ei näe yhtään vaivaa ystävyyden eteen. Eräskin nainen oli järjestänyt tarjottavaa ystävilleen omaan kotiinsa. Yksikään ei tullut. Mitä tämä kertoo nykyajan itsekkyydestä ja mukavuudenhalusta. Lorvitaan mieluummin vain kotona. Saavat sitten nähdä että ystävät ovat kaikonneet. Ei ole enää yhtäkään kuuntelevaa korvaa. Minä ajattelin pirullisesti kostaa kaikille hylkääjille. Älkää sitten tulko ruikuttamaan luokseni. En ole huomaavinani enää.

Voisit melkein olla minun entinen ystäväni, johon lopetin yhteydenpidon. Vuosien päästä selvisi, että on valittanut yhteisille tutuille etten ole häneen enää yhteydessä. Kertaakaan ei kuitenkaan tajunnut laittaa minulle viestiä oma-aloitteisesti! Ja syy siihen miksi lopetin viestittelyn oli arkisten kiireiden lisäksi se, että aloin näkemään hänen käytöksessään tietyn kaavan. Koin olevani hänelle jonkinlainen viihdyttäjä silloin kun hänellä ei ollut parempaa tekemistä. Hän selkeästi piti saamastaan huomiosta. Odotti aina, että minä olen se aloitteellinen keskustelun aloittaja, ja siltikin keskustelun aiheet lopulta pyörivät pitkälti vain hänen ympärillään. Veikkaan että jossain kohtaa hän havahtui siihen, ettei minun suunnaltani enää kuulu mitään, mutta oma ylpeys ei sallinut hänen olevan se aloitteellinen.