Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minkälaista on lapseton elämä keski-ikäisenä?
Kommentit (377)
Ai millaista on elämä ilman lapsia? Kivaa. 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on koko elämä, 68v tähän asti, ollut vakaumuksellisesti lapseton. Yksi parhaista päätöksistäni.
Sama minulla, täytin viime kuussa 60 vuotta. Ja toisin kuin täällä joku väkisin inttää, meitä kuusikymppisiä lapsettomia pariskuntia on itse asiassa aika paljon. Niin, saman miehen kanssa olen viihtynyt jo 36 vuotta. Miten on lapsellisten kanssa? Montako aviomiestä tai -vaimoa ovat jo kierrättäneet ja tehneet niille aina uusia lapsia? Onko enää ketään, jolla ei olisi eksiä ja nyksiä ja edes sitä 20 vuoden avioliittoa takanaan??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on koko elämä, 68v tähän asti, ollut vakaumuksellisesti lapseton. Yksi parhaista päätöksistäni.
Sama minulla, täytin viime kuussa 60 vuotta. Ja toisin kuin täällä joku väkisin inttää, meitä kuusikymppisiä lapsettomia pariskuntia on itse asiassa aika paljon. Niin, saman miehen kanssa olen viihtynyt jo 36 vuotta. Miten on lapsellisten kanssa? Montako aviomiestä tai -vaimoa ovat jo kierrättäneet ja tehneet niille aina uusia lapsia? Onko enää ketään, jolla ei olisi eksiä ja nyksiä ja edes sitä 20 vuoden avioliittoa takanaan??
Vanhempani juhlivat pari vuotta sitten viidettäkymmentä hääpäiväänsä. Oman miehen kanssa tulee nyt 17 vuotta täyteen ja on meillä lapsi. Nuorena olin aviossa, mutta jäi lapsettomaksi ja jäin leskeksi.
Vierailija kirjoitti:
Ei lapseton kuusikymppinen pariskunta ole nykyään eikä etenkään tulevaisuudessa mikään harvinaisuus.
Sama tuli heti mieleen. Itse kuulutaan tuohon ryhmään, kavereissa sekä kokonaan lapsettomia että sellaisia joista toisella osapuolella on entisestä elämästä lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Ei tullut mieleenkään hankkia lapsia.
Huvittava juttu. Nyt viisikymppisenä pienet rakkaat veljenpojat haluavat käydä joka päivä kylässä!
Tätiys parasta ikinä!
Minulle taas olisi ihan painajainen, jos koko ajan ramppaisi sukulaislapsia kylässä. Niitä on ihan kiva nähdä muutaman kerran vuodessa pari tuntia kerrallaan, mutta yhtään enemmän olisi liikaa.
Ja ei ole tietenkään omia lapsia minullakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tullut mieleenkään hankkia lapsia.
Huvittava juttu. Nyt viisikymppisenä pienet rakkaat veljenpojat haluavat käydä joka päivä kylässä!
Tätiys parasta ikinä!
Minulle taas olisi ihan painajainen, jos koko ajan ramppaisi sukulaislapsia kylässä. Niitä on ihan kiva nähdä muutaman kerran vuodessa pari tuntia kerrallaan, mutta yhtään enemmän olisi liikaa.
Ja ei ole tietenkään omia lapsia minullakaan.
Sama minulla. Sukulaislapsi osaa olla todella rasittava käytökseltään. En käsitä, kuinka kukaan vanhempi voi nauttia tuollaisesta riehumisesta, huutamisesta, kiukuttelusta ja muusta huonosta käytöksestä. Ja sitten pitäisi vielä omia lapsia hankkia kun ne ovat niiiiin ihania ja tuovat sisältöä elämään. Tuollaista sisältöä en halua elämääni, piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miten se oleellisesti eroaisi lapsellisen keski-ikäisen elämästä?
Mulla on yksi aikuinen lapsi ja kaksi teiniä. Ei ne lapset ikuisesti ole vauvoja ja 24/7 sitovia. Elämä on ollut jo monta vuotta vapaata ja helppoa. Bonuksena upeat nuoret, joiden kanssa on ilo tehdä monenlaisia asioita.
Omien lasten kutsuminen upeiksi kuulostaa jonkinasteiselta narsismilta. Ihan samanlaisia pulliaisia ne sinun nuoresi ovat kuin kenen tahansa.
Ne on mulle ja mun mielestä upeita, se on ihan sama, mitä ne on muiden mielestä. Se ei ole vertaamista muihin. Jokainen vanhempi kyllä ymmärtää tämän mitä tässä tarkoitan. Vai eikö sun mielestä sun koira, kissa, kultakala, kumppani tai mikä nyt vaan sulle maailman tärkein asia ole sulle kaikkein paras?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miten se oleellisesti eroaisi lapsellisen keski-ikäisen elämästä?
Mulla on yksi aikuinen lapsi ja kaksi teiniä. Ei ne lapset ikuisesti ole vauvoja ja 24/7 sitovia. Elämä on ollut jo monta vuotta vapaata ja helppoa. Bonuksena upeat nuoret, joiden kanssa on ilo tehdä monenlaisia asioita.
Omien lasten kutsuminen upeiksi kuulostaa jonkinasteiselta narsismilta. Ihan samanlaisia pulliaisia ne sinun nuoresi ovat kuin kenen tahansa.
Ne on mulle ja mun mielestä upeita, se on ihan sama, mitä ne on muiden mielestä. Se ei ole vertaamista muihin. Jokainen vanhempi kyllä ymmärtää tämän mitä tässä tarkoitan. Vai eikö sun mielestä sun koira, kissa, kultakala, kumppani tai mikä nyt vaan sulle maailman tärkein asia ole sulle kaikkein paras?
Kasvatuksellisesti ei välttämättä järkevin lähestymistapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keski-iässä naisia yhdistää enää hyvin vähän vanhemmuus. Kolmikymppisenä toki tuntui hirveältä, kun uudet äidit olivat "yhtä iloista porukkaa" ja itse olin sen ulkopuolella (vaikkakin omasta valinnasta). Mutta nyt 40+ ihmisiä yhdistää se, onko lemmikkejä, kunnianhimoa työssä, rahaa. Myös omistusasujilla taloyhtiön kautta tulee yllättävän syviä yhteyksiä.
Työ ja raha luovat massiivisen kuilun myös perheiden välille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut täällä ihmettelevät, että miten vanhemmuus estää "omana itsenä olemisen" tai tietyt työt. Totta kai estää!
Lasten kanssa pitää aina varoa antamasta huonoa esimerkkiä, koska imevät sen tai saavat vaurioita. Ei voi kiroilla, raivota, mennä punaisia päin, elää kuin pellossa, olla pesemättä hampaita tuon tuosta tai harrastaa erotiikkaa spontaanisti kotona. Lapsen kanssa pitää rajoittaa itseään paljon kaiken aikaa. Mistä muualta se lapsen hyvä käytös tulisi kuin vanhempien johdonmukaisesta esimerkistä...?
Aina kun porukan illanviettoon tulee yksikin lapsi mukaan, olo menee kaikilla nihkeän turhautuneeksi, kun ei voi puhua oikein mistään vapautuneesti aikuisten tasolla.
Ja ainakin oma työni olisi täysin mahdotonta yhdistää vanhemmuuden aikataulu- ja rahatarpeisiin. Sitten keksisin jotain muuta, mutta se olisi valtava tyytyväisyyden lähde pois elämästä. Koen, että jäisin katkeraksi, jos joutuisin luopumaan unelmatyöstäni - vaikka en edes ole mikään uraihminen.
Ihanaa! En ole vuosikymmenten aikana keksinyt yhtään ainoaa tapaa, jolla elämäni olisi parempi lapsen vanhempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikein mukavaa. Kävin juuri ulkosaunassa rauhallisissa löylyissä. Kukaan ei kiukuttele,ole hankala,vaadi mitään. Kenenkään takia ei tarvi valvoa ensi yötä joko siksi,ettei sillä ole juhlintakavereita,tai sitten on ja miten niiden nyt käy.
En kaipaa elämääni täytettä,sekalaisia pakkoihmissuhteita,neuvolakäyntejä,alituista sairastelua,ajan- ja rahanmenoa. En meteliä,kaaosta,sekaisuutta,sotkua.
Rauhaa,hiljaisuutta,ajattelua,uuden oppimista sen sijaan.
Jos joku hapuilisi vanukaskäsillä minua ja kertoisi samalla rakastavansa...elän oikein mielelläni ilman tuon lajin rakkautta. Lisäksi olen vapauttanut yhden tai useamman ihmisen elämän ja kuoleman piinasta.
No taloudellisesti menee ihan hyvin ja on aikaa tehdä itseä kiinnostavia asioita.. Harrastaa, matkustaa , opiskella jne..Myös parisuhteeseen pystyy panostamaan ja yhteinen aika on laadukasta.
Miinusta on ulkopuolisuus työpaikan kahvipöytäkeskusteluissa, joidenkin ihmisten asenteellisuus ja se, että lapsettoman odotetaan joustavan perheellisten hyväksi saamatta mitään siitä itselleen.
No ei tämä kaksista ole. Yksinäisyys korostuu näin juhlapyhinä, kun ei ole perhettä. Yksi asia on sentään hyvin: saa nukkua riittävästi.
Alue: Aihe vapaa
Sulla on outo lähipiiri sitten. Minä myönnän kyllä olevani omituinen ja koiranomistaja, mutta en tunne yhtään lapsetonta miestä, joka olisi alkoholisoitunut luuseri. Kaikki ovat hyväpalkkaisissa töissä ja osaavat käyttää alkoholia kohtuudella. Sen sijaan tiedän aika monta perheenisää, jotka imevät alkoholia kuin sienet. Velanaisia en tunne itseni lisäksi muita, mutta ne, joiden tiedän olevan tahattomasti lapsettomia, ovat hiukan reppanoita kyllä.
Oma elämä on tasaista ja mukavaa. Rahahuolia on, mutta niiden kanssa selviää, kun ei ole lapsia niistä kärsimässä. On kuitenkin aikaa touhuta asioita, joista nauttii, eikä työtä ja asuinpaikkaa ole tarvinnut valita lasten etua ajatellen.
Mitä enemmän tulee ikää sitä tyytyväisempi olen, etten ole ikinä halunnut lapsia. En todellakaan jaksaisi kaikkea härdelliä, mitä lapset tuovat tullessaan. Maailmantilannekaan ei niin paljon huoleta, kun ei ole lapsia, joiden tulevaisuutta pitäisi murehtia.