Reilut 10 vuotta sitten psykologi Aku Kopakkala kritisoi julkisesti masennuksen hoidossa käytettyjä SSRI-lääkkeitä ja sai potkut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilman lääketeollisuutta ei olisi lääkkeitä myöskään niitä tarpeellisia. Sen lapsikin tajuaa. Lääkkeet ovat merkittävä osa lääketiedettä ja jonkun ne on tehtävä. Ennen niitä teki apteekkari nyt lääketeollisuus. Tämän tunnustaminen ei ole mitään lobbausta. Asiat eivät ole mustavalkoisia. 

Ei olisikaan, eivätkä tarpeelliset lääkkeet oikeuta myöskään millään tavalla tarpeettomia, eikä jopa haitallisia metkuja. Siitähän tässä ketjussa juuri keskustellaan. Vai valkopeseekö tarpeelliset lääkkeet kaikki lääketeollisuuden vääryydetkin? Vähän samaa logiikkaa kuin rikolliset moottoripyöräjengit ovatkin ihan ok porukkaa kun jakelevat välillä vähävaraisille joulukinkkujakin?

Jengiläisten päätehtävä ei ole jakaa kinkkuja. Lääketeollisuuden tehtävä on lääkkeiden valmistus sekä somaatisten että psyykkisten. Sen hetkisen parhaan tutkimustiedon mukaan. Lääketieteen tutkijat kehittävät lääkkeet myös psyyke. Siinä ei ole mitään metkuja tai vääryyksiä. 

 

Suomi on yhden totuuden maa ja nyt se totuus on SSRI-mömmöt jotka "auttavat" kaikkeen masennuksesta, tupakkilakon kautta syömishäiriöihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilman lääketeollisuutta ei olisi lääkkeitä myöskään niitä tarpeellisia. Sen lapsikin tajuaa. Lääkkeet ovat merkittävä osa lääketiedettä ja jonkun ne on tehtävä. Ennen niitä teki apteekkari nyt lääketeollisuus. Tämän tunnustaminen ei ole mitään lobbausta. Asiat eivät ole mustavalkoisia. 

Ei olisikaan, eivätkä tarpeelliset lääkkeet oikeuta myöskään millään tavalla tarpeettomia, eikä jopa haitallisia metkuja. Siitähän tässä ketjussa juuri keskustellaan. Vai valkopeseekö tarpeelliset lääkkeet kaikki lääketeollisuuden vääryydetkin? Vähän samaa logiikkaa kuin rikolliset moottoripyöräjengit ovatkin ihan ok porukkaa kun jakelevat välillä vähävaraisille joulukinkkujakin?

Jengiläisten päätehtävä ei ole jakaa kinkkuja. Lääketeollisuuden tehtävä on lääkkeiden valmistus s

Juu ei. Ihan pyyteettömästi laitettiin oksikodonia jakoon. Ei yhtään samaa kuin esim. huumekauppiailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epärealistista olettaa, että masennuslääkkeet parantaisivat masennuksen, tai korjaisivat ihmisen elämän. Kumpaakaan ne eivät todennäköisesti tule tekemään. Kyseessä ei ole lääke, joka parantaa, vaan joka turruttaa. 

Puolimiljoonaa ihmistä suomessa syö näitä lääkkeitä nykyään. Se on viiden miljoonan ihmisen maassa aivan valtavan suuri osuus väestöstä. 

Kuinka monella näistä ihmisistä on jonkinlainen hoitosuunnitelma olemassa ja tavoite parantua, elää lääkkeetöntä elämää ilman masennusta, pääseekö siihen olotilaan kukaan näillä lääkkeillä? 

Todennäköisesti moni syö sen takia, että vieroitus on liian hankalaa. Se kyllä er

Ei ole kyse psyykkisestä riippuvuudesta, vaan paljon pahemmasta eli riippuvuus on ihan fyysistä, kuten osa vieroitusoireistakin (itse sain mm. kuukausien hirvittävät päänsäryt, hikoilua, palelua, tärinää, ihon kutinaa, sähköiskumaisia tuntemuksia päähän, pahoinvointia, ripulointia, huimausta ja heikkoa oloa, omituisia hermokipuja raajoihin, vaikeaa unettomuutta.) Psyykkiset vieroitusoireet eli käsittämättömän vaikea ahdistus oli silti pahinta. 9kk menin elämää sekunti kerrallaan sairauslomalla. Ihan uskomattoman hirveä kokemus ja lääkäreihin meni luotto täysin

Tiesittekö miten näitä lääkkeitä ja niiden tehoa on tutkittu? Niin että verrataan plaseboon, ja tutkimuksia suoritetaan niin kauan kunnes tulokseksi saadaan se että kyseinen mielialalääke on esim. 0,9 % vaikuttavampi kuin plasebo. Paroksetiinilla tutkimus toistettiin yhdeksän kertaa jotta saatiin haluttu lopputulos.

Koko psykiatrian historia on melkoinen fiasko. Joka ikistä uutta lääkettä (barbituraateista lähtien) on markkinoitu lääkärikunnalle niin että uusi lääke ei aiheuta riippuvuutta, täysin turvallinen käyttää. Tiesittekö muuten tätäkään ettei uusien mielialalääkkeiden tutkimusta enää ole eikä sitä rahoiteta? Miksiköhän 😂 Kyllä ne lääketehtaat tietävät että käyttö tulee loppumaan ja etteivät mielialalääkkeet auta. Tutkimusta haitoista tehdään edelleen ja sitä on tehty jo sen verran että katse on suunnattava muualle.

Lääkkeet ei ole ratkaisu.

Jos olen oikein ymmärtänyt niin monet tutkimukset ovat hyvin lyhytkestoisia. Mielialalääkkeiden hoitovaste saattaa tulla vasta parin kuukauden viiveellä joten tutkimukset eivät ole kovin luotettavia. Tuon Maikkarin linkin takaa löytyi ihan kelvollisia näkemyksiä. Jos kiinnostaa niin 1.12. näytetty Akuutti oli mielestäni katsomisen arvoinen vaikka kaksisuuntaista ei (ainakaan pelkästään) SSRI-lääkkeillä hoideta. 

Monella masennuspotilaalla on elämänhallinnan kanssa ongelmia ja aika monet haitat voivat johtua myös (huonoista ja epäterveellisistä) elämäntavoista. Toisaalta masennusta tarjotaan yleispätevänä diagnoosina lähes kaikkeen pahaan oloon kun se on liukuhihnataktiikalla aluksi helppo ja halpa hoitaa lääkkeillä. Kustannukset yhteiskunnalle kuitenkin kasvavat kun poissaolo työelämästä pitkittyy. 

Tuota aktiivista otetta on omassakin hoitopaikassa hoettu nyt vuosi. Hoitovaihtoehtoja vedetään kuin kaniineja hatusta ja kun kysyt että mitä tämä on niin ei tiedetä, ei kustannuksia eikä toimintaohjeita. Joku muu, yleensä sosiaalityöntekijä, tietää. Keskusteluaikoja ei ole tai ei anneta syystä tai toisesta. Kun parin vuoden aika yksi viikko ei käy niin olet haluton tulemaan vastaanotolle. Sanomiset vääristellään, lääkäri ei soita takaisin useasta soittopyynnöstä huolimatta.

Kauheaa sanoa mutta mietin case Voutilaista ja Liukkosta. Heillekään ei kukaan soittanut takaisin :(

Oha niist varmaa apuu omalla tavallaa. Mut ongelma on se miten tällä puolella maapalloo niitä pidetään ratkaisuna kaikkeen ja mustamaalataan kaikki muu siitä ympäriltä pois, vähätellään niitä muita vaihtoehtoja jatkuvasti. Täällä oikeesti luokitellaa ihminen hörhöksi joka sanoo esim ruokavalion ja mausteiden ja tällästen ihan normaalien asioiden olevan isossa osassa omaa hyvinvointia. Se on sairasta. Ikään ku vastuu on poistettu kokonaan itseltä että muut hyötyy, toki tavallaa sen ymmärtääki, kaikilla on vapaa tahto luovuttaa jopa oma todellisuuden taju toiselle ihmiselle. Mikäs siinä jos tykkää olla psykologisessa vankilassa sairaana. Jokaine tyylillää 

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a. Luulenpa, että masennuslääkkeet eivät ole tehokkaita, mutta rauhoittavia lääkkeitä halutaan pihistellä. Siksi annetaan masennuslääkkeitä. 

Rauhoittavat on bentdoja, ja niihin liittyy omat riskinsä, kuten a) Toleranssi b) Riippuvuus 

Lääkebisneksessä ja tutkimuksessa pyörii isot rahat. Tutkimus ja rahoitus painottuu lääkkeisiin, joilla mahdollisimman suuret markkinat/käyttäjät. Raadollinen ala.

Vierailija kirjoitti:

Lääkebisneksessä ja tutkimuksessa pyörii isot rahat. Tutkimus ja rahoitus painottuu lääkkeisiin, joilla mahdollisimman suuret markkinat/käyttäjät. Raadollinen ala.

Siksi esimerkiksi sieniterapia on huono kun se parantaa potilaita yhdellä tai kahdella hoitokerralla. Se on huonoa bisnestä jos potilaat paranee. 

Kokeillut molempia. Olla myös ilman mitään lääkeitä. Pois hormonaalinen ehkäisy, mielialalääke, kipulääke. Ei tuntunut elämiseltä. Vahva traumatausta. Nykyinen lääke on sopiva minimiannoksella: vie pois hermosäryn / fyysinen kipu sekä mahdollistaa arjen sujumisen / psyyke. Tasapainoa elämässä. Sopii hyvin minulle. 

Kaikki on hyvin yksilöllistä. Yhden hetken fanitin Akua. Ajoin alas kaikki lääkkeet. Luin kirjan. Mutta myös uskoin tuolloin vaihtoehtohoitoihin ja hörhöilin epävakaana huolella. Kannoin rahaa turhuuksiin. Ennemmin olen selväjärkinen ja ostan lääkkeen apteekista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennuslääkkeet on pelkkää placeboa. Mulla ne kyllä veti niin jumiin, etten tuntenut mitään. Päätin  että ahdistus ja surukin ovat parempia kuin elämä zombiena.

Haistakaa lääkeiden nimeen vannovat lääkärit h e l v e t i n pitkä p a s k a!!! Veitte 10 vuotta mun elämästä.

Joillakin nuo voi kai toimii.

"Joillakin nuo voi kai toimii." Jepjep. Lääkäreiden vika ettei sulla toiminu

Ennen lääkityksen aloittamista kannattaisi teettää farmakogeneettinen geenitesti ja varmistua, että edes voisi saada lääkkeestä hyötyäkin eikä pelkkiä haittavaikutuksia.

Öö kiva tietää. Mistähän tällaisia testejä saa.

Vertaan itse kullekin sopivaa lääkettä esim. siihen, että miksi 2. tyypin diabeetikko ei sitten hoida itseään kuntoon ruokavaliolla? 

Tai lihava hamuaa lihavuuslääkettä, miksi? Tai miksi lihava leikkauttaa tervettä kudosta / lihavuusleikkaus? Kun syynä on tunnesyöminen. Vika korvien välissä eli Suu, minne lapataan turhaa evästä. 

Joillekin sopiva mielialalääke korvaa "puuttuvan annoksen sitä jotain" mikä mahdollistaa tasaisen, tasapainoisemman ja tavalliselta elämältä tuntuvan arkielämän.

Ehkä niitä lääkkeitä käyttävät turhautuneena lumihiutaleet joille ei edes ole lääketarvetta ja siksi kovat sivuoireet. Ja siitä sitten hirveä huuto, miten lääke sitä ja tätä. 

1. Lievän ja keskivaikean masennuksen kohdalla SSRI:n teho on usein lumelääkkeen tasoa.

Meta-analyysit (esim. Kirsch 2019, Cipriani 2018, Moncrieff 2022O22) näyttävät, että alle 50 HAM-D-pisteen (eli lieväkeskivaikea) masennuksessa lääkkeen ja lumeen ero on kliinisesti merkityksetön (alle 2 pistettä). Haitat kuten sivuvaikutukset ylittävät hyödyt. Silti juuri näitä potilaita lääkitään eniten.

2. Lääkärit määräävät "ilopillereitä" liian nopeasti.

Käypä hoito -suosituksen mukaan lääkehoito pitäisi aloittaa vasta, kun psykoterapiaa on kokeiltu tai se ei ole saatavilla. Todellisuudessa resepti tulee usein 1015 minuutin vastaanotolla, koska terapiaan on 612 kk jonot, lääkäri on paineen alla "tehdä jotain heti", potilas itse vaatii lääkettä, koska on lukenut netistä että "masennukseen auttaa vain lääke".

3. Masennuksesta on tehty identiteetti ja jopa status-symboli.

Kun joka paikassa hoetaan "masennus on sairaus, josta pitää puhua", seurauksena on diagnostiikkainflaatio. Vuonna 2000 masennuksen takia työkyvyttömyyseläkkeellä oli ~25 000 suomalaista. Vuonna 2024 luku on yli 105 000. Se on yli 300 % nousu 20 vuodessa. Väestö ei ole nelinkertaistunut, eikä elämän raskaus ole nelinkertaistunut, mutta diagnoosit ovat.

4. Resilienssiä ei päästetä edes syntymään.

Ihminen ei saa enää kokea surua, pettymystä, uupumusta tai eksistentiaalista tyhjyyttä ilman että se patologisoidaan heti. "Oletko ollut vähän alakuloissasi? Se on masennusta tässä resepti." Ei kukaan enää opi, että ihminen voi selvitä rankoistakin asioista ilman kemiallista tukea.

5. Tiktokmasennus on ihan oikea ilmiö.

Nuorilla tytöillä erityisesti on alkanut näkyä "sosiaalinen tartunta": kun kaveripiirissä on yksi, joka kertoo olevansa masentunut ja saa siitä huomiota + lääkityksen, pian puolet porukasta "tunnistaa" itsessään samat oireet. Tämä ei tarkoita, etteikö aitoja masennuksia olisi, mutta se osoittaa, miten kulttuuri ohjaa myös oireilua.

Tutkimusnäyttö tukee karulla tavalla sitä faktaa, että SSRI:t ovat:

Yliannosteltuja.

Toisille auttaa, toisille ei. Ikäväkseen näissä keskusteluissa ei yleensä ole kuin ääripäät sallittuja. Siltä osin olen toki samaa mieltä, että ei tämä nykyinen kulttuurikaan vastaus ole, että kaikki koitetaan selvittää pilleripurkilla ja tsemppien toivotuksilla. 

Vierailija kirjoitti:

1. Lievän ja keskivaikean masennuksen kohdalla SSRI:n teho on usein lumelääkkeen tasoa.

Meta-analyysit (esim. Kirsch 2019, Cipriani 2018, Moncrieff 2022O22) näyttävät, että alle 50 HAM-D-pisteen (eli lieväkeskivaikea) masennuksessa lääkkeen ja lumeen ero on kliinisesti merkityksetön (alle 2 pistettä). Haitat kuten sivuvaikutukset ylittävät hyödyt. Silti juuri näitä potilaita lääkitään eniten.

2. Lääkärit määräävät "ilopillereitä" liian nopeasti.

Käypä hoito -suosituksen mukaan lääkehoito pitäisi aloittaa vasta, kun psykoterapiaa on kokeiltu tai se ei ole saatavilla. Todellisuudessa resepti tulee usein 1015 minuutin vastaanotolla, koska terapiaan on 612 kk jonot, lääkäri on paineen alla "tehdä jotain heti", potilas itse vaatii lääkettä, koska on lukenut netistä että "masennukseen auttaa vain lääke".

3. Masennuksesta on tehty identiteetti ja jopa status-symboli.

Kun joka paikassa hoetaan "m

Näin saattaa monessa tapauksessa olla. Itse olen sitten täysin ulkona noista syistä. Olen sitä ihmistyyppiä, joka vääntää hampaat irvessä viimeiseen asti, vaikka vuosikausia. Tästä syystä vasta 20 vuoden työuran jälkeen alkoi ilmaantua psyykkisiä oireita. Päätin silti hanskata ne itse, koska olinhan ennenkin hoitanut hommat itse. No unettomuus alkoi lopulta olla sitä luokkaa, että se aiheutti alakuloa, itseinhoa, vihaa, katkeruutta, kun ei pystynyt toimimaan zombiemaisena olentona.

Silti yksikään lääkäri ei vuosikausiin tyrkyttänyt minulle SSRI-lääkkeitä. En edes tiennyt niistä juuri mitään. Halusin vain toimintakykyni ja uneni takaisin. Lopulta onneksi minulle tajuttiin ehdottaa niitä, jonka jälkeen elämäni jälleen normalisoitui vuosien ongelmien jälkeen. Minulle on aivan sama, onko se lumetta, tai onko nuo lääkkeet jollekin sivulliselle pahinta saastaa, mutta minua kiinnostaa tasan se, että saan nukkua normaalisti, tuntea itseni toimintakykyiseksi ja pystyn elämään täysipainoisesti noiden lääkkeiden avulla.

Vierailija kirjoitti:

Minulla jota ketjussa kutsuttu mustavalkoiseksi lääketeollisuuden lobbariksi on lääkeresistenssi ja muutenkin hoitoresistentti vaikea masennus. Vaikka itse en ole hyötynyt lääkkeistä ymmärrän, että ne ovat monille hyödyllisiä. Jos masennuksen hoitoa ei aloiteta ajoissa, se voi vaikeutua tai jopa kroonistua. Julkisella ei ole niin paljon psykiatreja, että niille saisi pikaisesti vastaanottoajan, siksi on hyvä että yleislääkärikin voi määrätä lääkkeitä. Siitä olen samaa mieltä, että keskustelua apua ja lyhyt terapiaa tulisi tarjota matalalla kynnyksellä. Onneksi tässä on menty eteenpäin. 

Silläkin on merkitystä minkä asteista masennus on. Omani on ollut yli 20 vuotta enimmäkseen lievää ja välillä keskivaikeaa. Kutsuisin sitä ennemmin pysyväksi eksistentialistiseksi kriisiksi. Joskus kokeilin lääkkeitä ja ne toimivat hetken kun piti saada johonkin työharjoitteluun tarmoa, mutta lopetin ne kahden kuukauden jälkeen seinään. Toimi näin lyhyellä aikavälillä.

Noin muuten en halua "parantua" masennuksestani. Se on ennemmin tunteiden ja muun tunnekuonan ja kokemusten aiheuttana blokki minussa. Minusta minun ei kuulukaan olla ihan terve. Vaikea selittää. Olen oppinut nauttimaan tietystä määrästä melankoliaa. 

Up

Onneksi en ruvennut niitä syömään, vaikka reseptin sain ja kävin hakemassa apteekista. Masennus hellitti ajastaan. Töitä sain kyllä tehdä itseni kanssa.