Tv-sarjojen/elokuvien kliseet, jotka eivät pidä ollenkaan paikkaansa

Vierailija kirjoitti:

Jos elokuvisda nainen löytää vaikka täpötäynnä olevassa kahvilassa istumapaikan niin kohta siihen ilmestyy  tumma, komea ja pitkä tyylikäs mies, joka on tottahan toki myös sinkku. Jos minä menen kahvilaan ja se on täynnä, niin yleensä samaan pöytään istuu aivan ylirakastunut pariskunta, jonka naisosapuoli katsoo minua pahasti, lapsiperhe tai sitten vanha mummo, joka haluaa jutella lapsenlapsistaan

Tämä!

Ja yleensä kun se mies kohtaa viehättävän daamin, tämä nainen on yleensä yksin liikkeellä. Mitä itse olen havainnoinut, niin yleensä naisilla on seuraa kun ne liikkuvat paikoissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No se hehkeänä herääminen! Jossain Batman leffoista Nicole Kidmanin roolihahmo herää,kun Batman seisoo hänen parvekkeellaan. Nainen nousee istumaan lakana rintoja vasten,punaiset hiukset olkapäillä aaltoillen,meikki virheettömänä "Sinä tulit!"

Todellisuudessa sitä  kömpisi istumaan kuolaiset hiukset kiinni poskessa ja silmät rähmässä "Mitä v""ua?"

Ja ne naisten hiukset muutenkin: vaikka oltais aavikolla, viidakossa tms. ja hirveä vauhti päällä koko ajan, kampaus pysyy aina tip top- kunnossa ja meikki tietysti myös.

Ja poliisinaisilla on lähes aina pitkät tai puolipitkät hiukset ja he pitävät niitä aina auki, vaikka lähtisivät roistoja jahtaamaan tai kyttäyskeikalle. Siellä sitten juoksevat, ammuskelevat ja kamppailevat tukka silmillä, eikä se edes häiritse heitä. Jokainen, jolla on pitkät hiukset, tietää, että yhtälö on käytännössä mahdoton. 

Vierailija kirjoitti:

Rakastelu on sellaista, että revitään toiselta vaatteet päältä, niin että napit lentää ja saumat ratkeaa. Ja sitten paukutetaan toista päin seinää. Kuka maksaa ne vaatteet, kysyn minä.

Suutelu on myös ihan karseaa. Hyökätään toistensa kimppuun kuin mikäkin leijona. Ihme, että hampaat säilyvät ehjinä. Sitten syödään sen toisen naamaa ihan kiihkossa (eikä naama muka ole sen jälkeen kuolassa eikä sitä tarvitse pyyhkiä). Siinä ei ole mitään romanttista eikä herkkää, ja todellisuudessa kukaan ei haluaisi suudella noin kehnon suutelijan kanssa. Tuommoinen vain v*tuttaisi ja ällöttäisi oikeasti ja menisi kaikki halut, mutta kun pitää olla niin kiihkeää. Jumalaare, ohjaajat tai näyttelijät ei ilmeisesti tiedä kiihkeästä mitään. En pysty edes katsomaan 90% suutelukohtauksista. 

Vierailija kirjoitti:

Puhelut monesti lopetetaan vain paiskaamalla luuri korvaan ilman loppuhyvästelyjä, vaikka kyseessä normaali puhelu eikä riita. Tätä tapahtuu varsinkin hömppäsarjoissa kuten Kauniit ja Rohkeat.

Tämä on minuakin ihmetyttänyt ja se on vakio ihan kaikissa sarjoissa. Olipa genre mikä tahansa, kieli ja kulttuuri mikä tahansa ja tilanne sarjassa mikä tahansa, niin sitä heippaa ei vain voida sanoa. Tosi outoa, kun yhtäkkiä vain lyödään luuri korvaan, vaikkei ole mikään riitatilanne. Jopa yllättävä treffikutsu päättyy korvaan lyötyyn luuriin. 

Vierailija kirjoitti:

Tappeleminen on aina sellaista, että hakataan toista, tipahdetaan välillä lattiaan ja hakataan taas puolin ja toisin. Luulis, että joku tipahtais joskus lopullisesti ihan heti, mutta näitä näytetään erittäin harvoin.

Ampumakohtauksissa sama. Sata pahista ampuu yhtä hyvistä. Laukauksia ammutaan vaikka kuinka paljon (surkeita ampujia kaikki). Lopulta joku osuukin, mutta hyvis vähän ähkäisee ja jatkaa edelleen sen porukan lahtaamista ja jallittamista. Hyvis ehtii yleensä eliminoida kaikki pahikset.

Onhan noita oikeassakin elämässä tapahtunut, että ottaa osumaa vaikka kuinka, mutta adrenaliinin voimalla vaan sitkuttelee pystyssä, että on se mahdollista. Ja painotus sanalla mahdollista, ei siis todennäköistä, mutta ei täysin mahdotontakaan.

Siinähän se ero tulee, että mitä sitten tapahtuu, kun tilanne on ohi. Oikeassa elämässä se käytännössä aina päättyy kuolemaan, kun taas elokuvissa riittää kampa ja rulla sideharsoa, niin on valmis voitonjuhliin. 

Kranaatin räjähdys aiheuttaa tulipallon, mikä ei todellakaan ole totta. Muutenkin kaikki räjähtää helposti liekkimereksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastelu on sellaista, että revitään toiselta vaatteet päältä, niin että napit lentää ja saumat ratkeaa. Ja sitten paukutetaan toista päin seinää. Kuka maksaa ne vaatteet, kysyn minä.

Suutelu on myös ihan karseaa. Hyökätään toistensa kimppuun kuin mikäkin leijona. Ihme, että hampaat säilyvät ehjinä. Sitten syödään sen toisen naamaa ihan kiihkossa (eikä naama muka ole sen jälkeen kuolassa eikä sitä tarvitse pyyhkiä). Siinä ei ole mitään romanttista eikä herkkää, ja todellisuudessa kukaan ei haluaisi suudella noin kehnon suutelijan kanssa. Tuommoinen vain v*tuttaisi ja ällöttäisi oikeasti ja menisi kaikki halut, mutta kun pitää olla niin kiihkeää. Jumalaare, ohjaajat tai näyttelijät ei ilmeisesti tiedä kiihkeästä mitään. En pysty edes katsomaan 90% suutelukohtauksista. 

Tässä nyt kyllä projisoit vain omaa subjektiivista traumaasi. 😂

Vierailija kirjoitti:

Erityisesti jenkkisarjoissa tukevastakin humalasta selvitään muutamassa hetkessä, tai vähintään juomalla kaksi - kolme kupillista vahvaa kahvia. Todella harvoin näyttelijä edes yrittää tuon jälkeen esittää päihtynyttä.

Vaikka totta sekin, että oikeasti päihtynyt pyrkii käyttäytymään tilanteen vaatiessa erityisen korrektisti ja peittelemään päihtymystään.

Niin. Oikeassa elämässä päihtynyt yrittää esittää selvää. Elokuvissa selvät yrittävät esittää päihtynyttä.

Huonoissa leffoissa (usein tosi vanhoissa suomalaisissa) känniset pyörivät ja sekoilevat sellaisessa umpitunnelissa, että heidän pitäisi olla jo sammuneena, eli näyttelevät kauheasti yli. Hyvässä elokuvassa näyttelijä osaa esittää päihtynyttä niin, että tämä on uskottavasti juovuksissa juomisen määrään nähden, eli kevyessä hiprakassa tai kunnon kännissä, mutta harvemmin kuitenkaan pyörii sössöttäen ja sammumispisteessä lattialla, ellei sitten leffa kerro nimenomaan viinalla läträämisestä. 

Virkaan aiemmin kelpaamaton pätevöittää itsensä jollain julkisella puheella, jossa tunnustaa olevansa itsekäs paskapää. Sitten aukeaa kaikki ovet.

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen tekisi Bridget Jonesit ja juoksisi paljasjaloin,alushousut ja paita päällä miehen perään lumisateessa niin mies ei suinkaan alkaisi suudella vaan miettisi,että tämähän on ihan hullu. Ja joku luultavasti soittaisi poliisit puoli-alastomasta naisesta.

Joo. Tosielämässä sitä miestä hävettäisi ihan kauheasti naisen puolesta ja hän tempaisisi luultavasti takin päältään kääriäkseen sen naisen ympärille ja peittääkseen paljaat kohdat. Sitten paineltaisiin pikavauhtia sisätiloihin pois ihmisten ilmoilta, missä mies varmaankin läksyttäisi naista, että miksi teit noin, oli tosi noloa. Tämä siis, jos mies olisi oikeasti jo rakastunut naiseen ja välittäisi hänestä. Jos mies olisi vielä tunteistaan epävarma, hän painelisi karkuun ja toivoisi, ettei nainen seuraa perässä. 

Ei todellakaan mitään pitkiä suuteloita puolialasti talvisella kadulla. 

Vierailija kirjoitti:

Romanttisissa komedioissa päähenkilö on korviaan myötä rakastunut ihmiseen, jolta hän ei saa vastakaikua tunteisiinsa. Hän päättää saada kyseisen ihmisen itselleen hinnalla millä hyvänsä, joten hän selvittää ihastuksensa kohteen työpaikan, harrastukset, sosiaaliset kuviot jne., ja ilmestyy muka sattumalta aina samaan paikkaan, tai pommittaa viesteillä tai kukkalähetyksillä, eikä uskoo sanaa ei.

Tosielämässä tuossa olisi kyse ahdistavasta vainoamisesta, ja ihastuksen kohde todennäköisesti hankkisi lähestymiskiellon.

Tehdäänkö tällaisia elokuvia vielä? Oon tosi vähän katsonut nykyelokuvia, kun ovat niin huonoja. Ne vähät, joita olen katsonut, ovat tunnetasoltaan aika latteita. Pois on kiihkeä rakkaus ja toisen pommittaminen huomiolla, saati vastahakoisen naisen suostuttelu. Jos elokuvassa on pari, he ovat ennemminkin kaverillisia toisilleen kuin missään määrin rakastuneita. Bondeissakaan ei enää Bond vikittele naisia, saati pyri sänkyyn, kuten ennen teki joka leffassa useamman naisen kanssa.

Räikein muutos on tapahtunut n. 10-15 vuoden sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saaippuasarjoista tulee mieleen kohtaukset, jossa esim. Ridge ja Brooke keskustelevat hyvin henkilökohtaisista asioista ja Stephanie seisoo oviaukossa silmät vihasta ja inhosta ymmyrkäisinä. Mutta pariskunta ei huomaa yhtään mitään. Mutta se oli parikymmentä vuotta sitten, en ole enää katsonut Kaunareita.

Tuosta tuli mieleen se, että ihmiset menevät n. kahden metrin päähän muista, kun haluavat puhua salaa. 

ravintolassa tai missä vaan muualla, vaikka hiljaisella toimistonkäytävällä puhutaan salaisista asioista normaalilla äänenvoimakkuudella, jonka kuulisivat kaikki muutaman metrin säteellä, mutta kukaan ei kuule, edes kivahduksia, ei vaikka ne olisivat kuinka mielenkiintoisia tai jopa liittyisivät siihen joka on kuuloetäisyydellä päässä. 

Jopa saman ruokapöydän ääressä voi vastapäätä istuvan kanssa puhua niin, ettei vierustoverit kuitenkaan kuule.

Vierailija kirjoitti:

Katoavat lemmikit ja vauvat, jotka laitetaan yksin yläkerran pinnasänkyyn ilman hoitoa

Joskus ne lapset on mun havaintojen mukaan tuntikausia siellä lastenhuoneessa ja pinnasängyssään yksin myös hereillä keskellä päivää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saaippuasarjoista tulee mieleen kohtaukset, jossa esim. Ridge ja Brooke keskustelevat hyvin henkilökohtaisista asioista ja Stephanie seisoo oviaukossa silmät vihasta ja inhosta ymmyrkäisinä. Mutta pariskunta ei huomaa yhtään mitään. Mutta se oli parikymmentä vuotta sitten, en ole enää katsonut Kaunareita.

Tuosta tuli mieleen se, että ihmiset menevät n. kahden metrin päähän muista, kun haluavat puhua salaa. 

ravintolassa tai missä vaan muualla, vaikka hiljaisella toimistonkäytävällä puhutaan salaisista asioista normaalilla äänenvoimakkuudella, jonka kuulisivat kaikki muutaman metrin säteellä, mutta kukaan ei kuule, edes kivahduksia, ei vaikka ne olisivat kuinka mielenkiintoisia tai jopa liittyisivät siihen joka on kuuloetäisyydellä päässä. 

Jopa saman ruokapöydän ääressä v

Keskustelu siirtyy eräänlaiseen omaan tilaan, missä muut äänet ja ympäristö vaimenevat hetkeksi taustalle. Toiminta hidastuu ja keskeytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastelu on sellaista, että revitään toiselta vaatteet päältä, niin että napit lentää ja saumat ratkeaa. Ja sitten paukutetaan toista päin seinää. Kuka maksaa ne vaatteet, kysyn minä.

Suutelu on myös ihan karseaa. Hyökätään toistensa kimppuun kuin mikäkin leijona. Ihme, että hampaat säilyvät ehjinä. Sitten syödään sen toisen naamaa ihan kiihkossa (eikä naama muka ole sen jälkeen kuolassa eikä sitä tarvitse pyyhkiä). Siinä ei ole mitään romanttista eikä herkkää, ja todellisuudessa kukaan ei haluaisi suudella noin kehnon suutelijan kanssa. Tuommoinen vain v*tuttaisi ja ällöttäisi oikeasti ja menisi kaikki halut, mutta kun pitää olla niin kiihkeää. Jumalaare, ohjaajat tai näyttelijät ei ilmeisesti tiedä kiihkeästä mitään. En pysty edes katsomaan 90% suutelukohtauksista. 

Huulipuna ei leviä, ellei se ole itsetarkoitus. 

Kaikilla on valmis nokkela ja mielettömän pistävä vastaus heti kritiikin kuullessaan, tai jos kyse on komediasta, niin välitön vastaus on jotain muka nokkelaa mikä ei palvele vastauksena mutta on kuitenkin hauska vähän nololla tavalla. Mutta kukaan ei ikinä jää tuppisuuksi ja vain hämmentyneenä/järkyttyneenä tuijottamaan, jos joku yllättäen nimittelee tai kertoo kuinka huono ihminen olet.

Poliisi, joka selvittää murhamysteeriä menee AINA YKSIN kovistelemaan sen oletetun pahiksen asunnolle tajuttuaan kuka olikin kaiken takana. Ei kerro kenellekään minne menee, ei ilmoita asiasta pomolleen ja muille poliiseille eikä missään tapauksessa ota työparia mukaansa. Ja joka kerta siellä totta kai odottaa väijytys ja viimeinen loppukamppailu, joka ratkeaa joko poliisin äly tai sitten sattuman kautta kun se toinen työpari on tajunnut itsekseen saman asian ja tulee jeesimään.

Tämä on omasta mielestäni ehkä se kaikista raivostuttavin ja turhauttavin juonikuvia murhamysteereissä, koska kukaan ei IKINÄ toimisi noin älykääpiösti tuollaisessa tilanteessa ja saattaisi itseään ja mahdollisia panttivankeja moiseen hengenvaaraan, kun ensin on tehty hirveä työ että saataisiin ihmiset pelastettua sarjamurhaajan armoilta. 

Kun puhelimessa sovitaan tapaamisesta, ei ikinä sovita tapaamispaikkaa tai -ajankohtaa.

Kun kurkitaan salaa nurkan takaa tai sälekaihtimien välistä, niin koko naama näkyy

Puolen kaupunkia tuhoutuu, satoja ihmisiä kuolee, mutta kun se yksi tietty henkilö pelastuu niin on onnellinen loppu.