Rikkaat jaksavat väittää, että raha ei tuo onnea

Kun pienituloinen voittaa jossain ...

'onnen pelissä' (...miksi sitä muuten sellaiseksi nimitettäisiin jos ei se sitä jollekin aina toisi) hän on epäilemättäoikea 'onnen pekka' tai vaikka 'onnen pirjo')

Suu messingillä Oy Veikkaus Ab pomoa kätellessä ja onnitteluruusuja vastaan siinä kahvipöydässä ottaessa.

Siinä pöydässä sitä ei varmaan koskaan ole nähty yhtään ns. 'hapanta' naamaa!

Peli tuottaa aina ainakin onnen edellytyksiä jollekin(,,,voihan tosin sen voiton käyttää niin että se kääntyykin itselle, jopa onnettomuudeksi.)

Joksikin sellaiseksi sattumaksi joka jälkeenpäin arvioituna olisi ainakin sen saaneelle henkilölle itselleen ollut parempi jos hän ei olisi onnistunut sitä saamaan ,eli se 'onni' ei olisi osunut hänen kohdalleen (...ettei esim. olisi ryypännyt itseään hengiltä tai tuhlannut tuhoisin seurauksin rahojaan rikollisilta ostettuihin huumeisiin. tms. lievempiin hölmöilyihin)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kliseisesti sanottu mutta totta: Ne rahat mitä oon perinyt, on auttaneet elämässä ihan hurjasti, ja niiden avulla saanut onnellisia hetkiä. Mutta ei ne ole isää ja äitiä korvanneet. 

Eivät varmaan, mutta eivät nuo ole mikään vaihtokauppa. Eipä monella köyhälläkään ole hyviä perhesuhteita tai vanhempia elossa.

Niinpä. Aina jaksetaan toitottaa sitä, että rikkailla on omat ongelmansa ikäänkuin köyhän ainoa ongelma olisi rahattomuus. Voi olla sekä köyhä, onneton, yksinäinen ja kipeä.

 

"Köyhyys ei paranna mielenterveysongelmia. " 

Ei tietenkään. Ei sellaista kai kukaan väitäkään. Mutta usko pois, ei rahallakaan niitä aina saa taiottua pois. Ei vaan saa. Lääkärit ja lääkefirmat vaan rikastuvat.

Hyvä taloudellinen tilanne myötävaikuttaa onnellisuuteen vaikka ei sitä takaa.

Ihminen voi olla onnellinen esim. hengellisesti, mutta rahan puute tekee elämästä stressaavaa ja stressi tutkitusti vähentää ruumiillista ja mielen hyvinvointia.

Hyvä taloudellinen tilanne vahvistaa arjen perusturvallisuutta ja sen tunnetta, mahdollistaa erilaisia virkistäytymisen muotoja ystävien kanssa sekä vapauttaa ottamaan riskejä.

Esimerkkinä tuosta arjen perusturvallisuudesta. Jos varakkaan ihmisen kodinkoneeseen tulee vikaa, hän tietää voivansa ostaa kaupasta uuden jo samana päivänä ja maksaa sen asennuksesta ja vanhan poisviennistä. Kun taas köyhä on ihan sydän sykkyrällään että keneltä saa ostettua toimivan käytetyn koneen, kuka sen asentaa yms.

Vierailija kirjoitti:

Voit hoitaa terveyttäsi vaikka paastoamalla ja säästät samalla rahaa. Noin, homma selvä

Just joo. Sairaalat ovat täysin turhia. Kaikki vaivat paranee paastoamalla.

Vierailija kirjoitti:

Jos rahaongelmat poistuvat, niin aina ilmaantuu uusia ongelmia. 

höpö höpö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit hoitaa terveyttäsi vaikka paastoamalla ja säästät samalla rahaa. Noin, homma selvä

Just joo. Sairaalat ovat täysin turhia. Kaikki vaivat paranee paastoamalla.

Muista toki rukoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit hoitaa terveyttäsi vaikka paastoamalla ja säästät samalla rahaa. Noin, homma selvä

Just joo. Sairaalat ovat täysin turhia. Kaikki vaivat paranee paastoamalla.

Muista toki rukoilla.

Runkku päivässä pitää jumalat loitolla

Vierailija kirjoitti:

Jos rahaongelmat poistuvat, niin aina ilmaantuu uusia ongelmia. 

Niinpä. Maslowin tarvehierarkia. First world problems tai rikkaiden ongelmat ovat kokijalleen aivan samassa määrin stressaavia, ahdistavia ja eksistenssiä uhkaavia kuin tarvehierarkian alaportaan välittömään selviytymiseen liittyvät ongelmat. 

Ihminen joko on onnellinen tai ei ole, ja ulkoisilla olosuhteilla on siinä yllättävän vähän merkitystä. Tutkitusti. Kyse on pikemminkin temperamentista, resilienssistä ja yleisestä elämänasenteesta. 

Vierailija kirjoitti:

En ole rikas, mutta varakas. Ilman asuntoa nettovarallisuus on miljoonan luokkaa ja olen sitä mieltä, että raha ei tee onnelliseksi, mutta sen puute tekee onnettomaksi. Raha tuo tietynlaista turvaa ja se turva vie pois stressiä.

Mun ei tarvitse stressata millä rahoitan päivittäiset perustarpeet. On silti käytävä töissä, koska olen vasta 40 enkä tietäisi millä päiväni täyttäisin ilman töitä. Ei ole mitään erityisen intohimoisia harrastuksia eikä mitään kakkosasuntoa jossa viettää aikaa.

Olen silti ahdistunut, ajoittain pahasti masentunut, monella eri tavalla fyysisesti sairas. Mulla on ihmissuhdeongelmia ja välillä en jaksa yhtään mitään. Mutta jos mulla ei olisi varaa terapiaan ja tarvittaessa yksityiseen lääkäriin, lääkkeisiin ja siihen, että otan joskus palkattomia vapaita normaalien lomien lisäksi voisin huomattavasti huonommin. Ja jos mulla olisi päälle vielä stressiä toimeentulotuesta ja pitäisi joka euro laskea

Olet kyllä melkoinen pöljäke. Itsekkyytesi todennäköisesti tehnyt sinut sairaaksi ja seuraavana vuorossa syöpä tms

Myönnän että raha ja taloudellisesti turvattu elämä helpottaa ja mahdollistaa todella paljon asioita. Ei tarvitse huolehtia ja stressata joka ikinen kuukausi, viikko tai päivä siitä riittääkö rahat, esimerkiksi työttömyys tai muuten työelämästä jääminen oli olisi taloudellinen katastrofi. Oikeastaan jo lapsuudessa raha helpotti elämää, oli mahdollisuus harrastaa ihan mitä halusi, tehtiin perheen kanssa kivoja lomamatkoja, oli kiva koti, mökki maalla ja saaristossa jne. Tiedän olevani etuoikeutetussa asemassa, enkä pidä tätä kaikkea itsestäänselvyytenä.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kliseisesti sanottu mutta totta: Ne rahat mitä oon perinyt, on auttaneet elämässä ihan hurjasti, ja niiden avulla saanut onnellisia hetkiä. Mutta ei ne ole isää ja äitiä korvanneet. 

Outo vertaus, eihän nuo olo mikään joko tai. Millaista se elämä äidin ja isän kanssa sitten oli?

Niiltä pitäisi jäädyttää rahat pois vuodeksi. Antaa 1400e käteen, maksa sillä eläminen.

Joku kirjoitti että varakkaat on itse tehneet enemmän töitä kaiken eteen. En minä ainakaan ole. Synnyin hyville vanhemmille hyvätuloiseen perheeseen, sain nuorena perintöjä minkä ansiosta olen aina elänyt taloudellinen turvattua elämää.

Edes koulussa tai opiskeluissa ei tarvinut oikeastaan nähdä sen kummempaa vaivaa pärjätäkseen, olin hyvä koulussa ja sattui hyvät päiväkodit ja koulut. Vanhemmat kannusti ja hyvinvointia tuettiin eri tavoin kaiken aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kliseisesti sanottu mutta totta: Ne rahat mitä oon perinyt, on auttaneet elämässä ihan hurjasti, ja niiden avulla saanut onnellisia hetkiä. Mutta ei ne ole isää ja äitiä korvanneet. 

Eihän nuo asiat liity toisiinsa oikeastaan mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

En ole rikas, mutta varakas. Ilman asuntoa nettovarallisuus on miljoonan luokkaa ja olen sitä mieltä, että raha ei tee onnelliseksi, mutta sen puute tekee onnettomaksi. Raha tuo tietynlaista turvaa ja se turva vie pois stressiä.

Mun ei tarvitse stressata millä rahoitan päivittäiset perustarpeet. On silti käytävä töissä, koska olen vasta 40 enkä tietäisi millä päiväni täyttäisin ilman töitä. Ei ole mitään erityisen intohimoisia harrastuksia eikä mitään kakkosasuntoa jossa viettää aikaa.

Olen silti ahdistunut, ajoittain pahasti masentunut, monella eri tavalla fyysisesti sairas. Mulla on ihmissuhdeongelmia ja välillä en jaksa yhtään mitään. Mutta jos mulla ei olisi varaa terapiaan ja tarvittaessa yksityiseen lääkäriin, lääkkeisiin ja siihen, että otan joskus palkattomia vapaita normaalien lomien lisäksi voisin huomattavasti huonommin. Ja jos mulla olisi päälle vielä stressiä toimeentulotuesta ja pitäisi joka euro laskea

Aika hyvin avattu se ero. Itsellänikin on ihmissuhdeongelmia jotka johtuvat kenties traumoista, masennuksesta tai mistä lie. En tiedä tarkalleen koska ei ole varaa edes yrittää selvittää asiaa, saati käydä terapiassa. Tulevaisuus huolettaa ja stressaa jatkuvasti. Kyllähän se nyt auttaisi aivan valtavasti jos kaikki ei jäisi aina kiinni rahanpuutteesta.

Olin paljon onnellisempi köyhänä opiskelijana kuin nyt keskituloisena työssäkäyvänä.

Vierailija kirjoitti:

Rahalla ei saa rakkautta.

Kyllä sillä sitäkin saa. Parisuhde on onnellisempi kun ei tarvi murehtia raha-asioista. Rahahuolet kuormittavat aivan jokaista elämän osa-aluetta.

Ja jos rahan vuoksi usein joutuu jäämään pois menoista niin se kumppaninkin löytäminen on vaikeampaa ja ihmissuhteet kärsivät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet tarinat velkaantuneista ex-urhelijoista ja amerikkalaisista lottovoittajista, joiden elämä on mennyt viemäristä alas kertovat karua tarinaa siitä mitä käy kun aiemmin köyhä saa yhtäkkiä suuren määrän rahaa. Suhteellista mutta, jos rahaa ei osaa käyttää oikein, se ei tosiaan onnea tuo ainakaan pitkällä tähtäimellä 

Tässä näkyy se kuinka köyhyys luo tietynlaista näköalattomuutta. Minullakin on tuttu, joka on ollut köyhä koko aikuisikänsä. Jos hän saa rahaa, hän ei suinkaan käytä sitä järkevästi esim. Sijoitukseen, jossa se kasvaisi korkoa vaan ostaa täysin turhia asioita, kuten kalliin kosteusvoiteen tai ottaa tatuoinnin. Sama ihminen valittaa että ei ole rahaa hammaslääkäriin, kun tatuoinnista voi maksaa 300e. 

Kasvoin vähävaraisessa perheessä jossa ei tiedetty mitään sijoittamisesta. En sano että rahaa syydettiin suoranaisesti turhuuksiin, mutta säästämistä ei opetettu. 

Joillain tuollainen ympäristö johtaa siihen että kaikki raha polttelee taskussa eikä mitään osata säästää. Minulla on käynyt päinvastoin ja mitään ei huvittaisi ostaa edes tarpeeseen. Jotenkin pelkää että ehkä huomenna ei enää olekaan rahaa ja yrittää säästää kaiken mitä voi.

Vierailija kirjoitti:

Olin paljon onnellisempi köyhänä opiskelijana kuin nyt keskituloisena työssäkäyvänä.

Rahako sut on siis tehnyt onnettomaksi? Villi arvaus, että olisit vielä onnettomampi toimeentulotukielättinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poista raha yhtälöstä niin johan muuttuu ääni kellossa. Kun olet rikas, on sulla paremmat mahdollisuudet hoitaa sairautesi, viettää omannäköistä elämää, käydä paikoissa joissa tapaat ihmisiä, harrastaa jne. Minusta tuo on jeesustelua, että raha ei toisi onnea. Ainakin se helpottaa elämää

Paitsi Michael Shumacherilla vaikka rahaa on niin, että ranteita pakottaa. 

Hän saa rahoillaan aivan eri luokan hoitoa kuin köyhä. Hänellä on huomattavan paljon paremmat lähtökohdat onneen kuin köyhällä vastaavassa tilanteessa olevalla olisi.