Viisikymppinen: ajatteletko, että elämäsi parhaat vuodet ovat takanapäin?

Täytin viime viikolla itse 50 ja täytyy myöntää, että usein ajattelen näin. En sano tätä kuitenkaan katkerana tai siksi, että elämäni olisi ollut huonoa - päinvastoin - mutta monet itselleni tärkeät ja onnea tuottavat asiat (esim. pikkulapsiaika omassa perheessä, ajan viettäminen monien jo edesmenneiden sukulaisten kanssa) ovat nyt jo lopullisesti taaksejäänyttä elämää eikä tilalle oikein ole löytynyt samalla tavalla merkityksellisiä asioita.

Miten muut ajattelette?