Koulukiusaaminen on hävittänyt minusta kaiken empatian

MInä kohtelen toisia ihmisiä niin kuin he kohtelevat minua. Annan ensin niiden veetuilla ja kostan sitten moninkertaisesti. Noin 3 hyvää ystävää on. Kaikki muut olen tuhonnut, koska ovat sen ansainneet.

Vierailija kirjoitti:

Muakin on koulukiusattu. Ja hakattu lapsena. Silti empatian musta hävitti vasta se, kun aikuisena opin, että muut todellakin vähät välittää susta ja sun asioista.  Miksi minunkaan pitäisi aina, hitto aina välittää niistä muista? Saamatta yhtään mitään takaisin.

 

Eläimiä kohtaan tunnen enää myötätuntoa ja lempeyttä. Ihmisiä kohtaan noi tunteet on käytetty loppuun ajat sit.

 

T. Sairaanhoitaja, josta tuli henkisesti insinööri

Minä olen tietoisesti valinnut olla toisenlainen kuin ne muut, haluan olla empaattinen ja välittävä koska voin.

T. Sairaanhoitaja, joka nousi burnoutin kyynisyydestä.

Mä pääsin yli koulukiusatuksi tulemisesta, kun peruskoulusta pääsin. Mutta työelämässä vuosien jälkeen mun empatiat menee enää lapsille ja eläimille.

Aikuisten kohdalla en jaksa välittää enää. Pinnallisuus ja itsekkyys on vallannut ihmisten mielet. Lähes kaikki vetää rahaa kotiinpäin muista välittämättä.

Vielä löytyy yksittäisiä aikuisia, jotka oikeasti välttää.

Kannattaa hakata kiusaajat ja varsinkin heidän lapset tunnottomiksi.

Vähän samaa itsellä, kuin aloittajalla. Minä yritin ymmärtää kiusaajiani taustoja, mutta tajusin, etten voi ymmärtää heitä millään tavalla. Sen jälkeen minusta tuli kuin kiveä heille ja nykyään olen iloinen oman tieni kulkija.

Minusta kärsimykset ja kiusaaminen on tehnyt taas empaattisemman. Puolustan kaltoinkohdeltuja ja ajan reiluutta ja oikeudenmukaisuutta. Puolustan heikommassa asemassa olevia ja validoin traumoja.

Vierailija kirjoitti:

Mä pääsin yli koulukiusatuksi tulemisesta, kun peruskoulusta pääsin. Mutta työelämässä vuosien jälkeen mun empatiat menee enää lapsille ja eläimille.

Aikuisten kohdalla en jaksa välittää enää. Pinnallisuus ja itsekkyys on vallannut ihmisten mielet. Lähes kaikki vetää rahaa kotiinpäin muista välittämättä.

Vielä löytyy yksittäisiä aikuisia, jotka oikeasti välttää.

Totta.

Up

Minulta meni vapaus kun nirhasin sen hyypiön. Nyt jo ehdonalaisessa kiitoksia kuulemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän. Minulla taas koulukiusaaminen osui kohdalle opettajien aiheuttaman kiusaamisen vuoksi. Olisinpa nuorena ymmärtänyt tehdä asialle jotain. En ollut mikään häirikkö josta kiusaaminen olisi johtunut, päin vastoin. 3-4 luokan opettaja kiusasi ja nolasi koko luokan edessä(27 vuotias naisopettaja) samaten lukiossa terveystiedon opettaja, joka oli samalla poikien liikunnan opettaja, nolasi, herjasi, halvensi niin että sai osan pojista nauramaan ja halventamaan lisää. 

 

Ja olin ujo tyttö. Tämän mieshirviön takia lopetin koko lukion. Sama mies tuli asioimaan työpaikalleni, ja sielläkin minut äkätessään aloitti kiusaamisshownsa variksenpelättimen näköisen eukkonsa kanssa.

Millaista tuo kiusaaminen oli käytännössä? Mitä hän teki?

Mä en ollu koulukiusattu vaan kotona hakattiin ym. 

Mulla ei ollut mitään tunteita reilu kolmekymppiseksi. Luulin olevani psykopaatti. Mutta tunteet palasivat pikku hiljaa. Oli todella outoa aluksi tuntea jotain enkä osannut pitkään aikaan nimetä tunteitani. 

Minkä ikäinen olet ap? Voi hyvinkin olla, että empatiakykysi palaa joskus. Ja jos ei, niin sitten ei, ei sekään niin vakavaa ole, jos ei vaan ketään ryhdy satuttamaan. 

Tietyllä tapaa ilman tunteita eläminen oli helpompaa. En surrut esim. erästä kuolemaa. Surin sitä 20 vuotta myöhässä. 

Toisaalta en myöskään iloinnut asioista. Jotenkin vaan olin. Ei onnellista, ei onnetonta aikaa, vain olemista. Kaipaan sitä joskus.