Lue keskustelun säännöt.
Lähes viisikymppisenä naisena joudun jäämään huonoon suhteeseen
17.08.2025 |
Olen 48-vuotias ja toisella kierroksella oleva kahden koululaisen äiti. Heidän isästään erosin 5,5 vuotta sitten. En tuota eroa kadu, mutta pian sen jälkeen aloitin uuden parisuhteen. Alkuun (1-2 vuotta) suhde oli OK, mutta sittemmin miehestä on tulla karmea kumppani. Hänestä on paljastunut vahvasti narsistisia piirteitä parisuhteessa, enkä keksi tätä päästäni, koska olen puhunut asiasta miehen exän kanssa (olivat yhdessä 25 v).
Tietynlainen miehen itsekkyys ja tunteiden sääntelyn epävakaus, äärimmäinen herkkähipiäisyys ja räjähtävä ärtyneisyys ovat olleet suhteessa läsnä jo ensimmäisen vuoden jälkeen. Jatkuvia riitoja (hän suuttuu, jos en ole kaikesta samaa mieltä ja kohdista 100 % huomiotani koko ajan häneen) on ollut nämä vuodet ja olen itkenyt enemmän kuin missään aikaisemmassa suhteessa. Viimeisen vuoden aikana mies on mennyt jotenkin ihan sekaisin. Tuli stressistä johtuvia psykosomaattisia oireita ja mies myös sai potkut työstään. Sen jälkeen on mennyt kovaa siihen malliin, että mietin onko päällä joku mania. Kirjoitti kirjan kahdessa päivässä, on lähtenyt omalla rahalla mukaan startupiin, joka on todella epävarma. Lomalla on nyt ollut 4 kk ja tänä aikana alkoa on alkanut kulua isoja määriä päivittäin. On saattanut olla humalahakuista juomista vaikka viikon kun on ollut matkalla tai mökillä, jolloin menee helposti yli 15 annosta päivässä. Mutta niidenkin välissä arkena aivan joka päivä menee muutama. Ja tämän Alkon käytön myötä hänen luonteestaan on tullut vaikeampi ja ailahtelevampi.
Kommentit (393)
Vierailija kirjoitti:
Jatkan
Kesän hän on pääosin viettänyt erillään minusta, kun olen ollut töissä ja hän mökillä. Kun tapaamme, hän ei näytä arvostavan minua ollenkaan. Kuuntelen pitkiä monologeja hänen tulevista bisneksistään ja siitä, kuinka loistava hän on kaikessa ja kuinka hänen potentiaaliaan ei edellisessä työssä ymmärretty. Hän ei koskaan kysy kuulumisia tai varsinkaan jää niitä kuuntelemaan. Jos kerron jotain omaa, hän ei kommentoi sitä lainkaan vaan löytää aina tavan kääntää puheen itseensä.
Hän kuitenkin haluaa kanssani olla ja jopa kosi minua alkukesästä. Mitään sormusta hän ei tosin minulle kuulemma suostu hankkimaan, vaikka se oli ehtoni naimisiinmenolle. Rahasta ei ole kyse. Sovimme, että häiden aika ei ole lähitulevaisuudessa (todellinen syy on se, että näen hänen olevan täysin sekaisin, eikä tässä tilanteessa kannata tehdä mitään päätöksiä). Puhuimme myös, että kun häät ovat ajankoht
ja nosto
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Erosin 5,5 vuotta sitten" 😀
Meitä kasvatetaan henkisesti riippuvaiseksi miehistä. Se lienee tämänkin satusedän pointti ja oikeassa on, moni on juuri näin tyhmä ja miettii tällaisia. Harva kuitenkaan enää tässä iässä ;) jos iästä jotain hyötyä on, niin sen verran sentään viisastuu. Pitää olla retardi että miettii tällaisia.
"Tänä Tinder-aikakautena ei ole paljon vientiä lähes viisikymppiselle kahden lapsen äidille, joka on fiksu, hauska ja ihan sievä, muttei mikään ylilaitettu ja -treenattu somekaunotar."
Itselläni ei minkäänikäisenä ole juuri ollut viestiä. Mutta ihan oikeasti, yksinolo voittaa huonon parisuhteen 100-0.
Aikuista seuraa saa myös ystävistä, joille jää ihan toisella tavalla aikaa ja energiaa, kun huono parisuhde ja vinkuva mieslapsi eivät sitä syö.
Jos taas aikuinen seura on kiertoilmaisu seksille, sitäkin kyllä saa tarvittaessa, ja se on myös yksin tuhannesti parempaa kuin itsekkään kumppanin kanssa.
Pahoittelut töksähtävyydestä. Tuo vaan kuulostaa niin perus-väkivaltaisen (vaikkei fyysistä väkivaltaa olisikaan) suhteen dynamiikalta, että yhdessä pitää pelko siitä ettei olisi sitten mitään eikä ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin, että mies on kokenut sairastumisen ja potkut ja hän on siksi sekaisin. Yhteinen aika ehkä korjaisi asian. Buukkasin pitkän viikonlopun ulkomaille. Loma oli täysi katastrofi. Lentokentällä mies puhui vain näistä tulevista bisneksistään ja soitteli työpuheluita. Hän ei siis ole vielä missään työsuhteessa, ja ihmettelen, miksi puhelut piti ajoittaa juuri matkaan - kun hänen kalenterinsa on muina päivinä ihan tyhjä. Ensimmäisen kaljan joi klo 9 kentällä. Klo 12 mennessä oli koneessa lyhyellä lennolla mennyt jo 4 lisää. Perille saavuttuamme mies alkoi riidellä ja moittia, miksi raahasin hänet tähän hevonperseeseen, joka sattui olemaan mitä kaunein ja romanttisin rantalomakohde. Lähdin nähtävyyksille ja hän jatkoi loppupäivän samassa baarissa juoden. Myöhemmin ei ollut löytää hotellille, vaikka se oli kahden korttelin päässä. Syy oli tietysti minun. Tullessaan huoneeseen hän ei ollut pysyä pystyssä. Muina päivinä yl
Eipä tuo erityisen fiksulta eikä hauskalta kuulosta jumiuttaa itsensä tuollaiseen tilanteeseen. Ja vieläpä että näkee itsensä yksinäisenä loppuelämänsä. Kun eronneiden miesten lisäksi on vielä vanhempanakin naimattomia hyviäkin miehiä saati hyviä leskiä.
nosto