Lue keskustelun säännöt.
Vela-kommenteissa minua usein ihmetyttää se kun ne puhuu lapsista kuin ne olisi lapsia aina, etenkin pikkulapsiaikaa korostetaan
07.09.2025 |
Kuitenkin jokainen vanhempi tietää kuinka lyhyt humaus se varhaislapsuus on. Kohta sulla onkin teini siinä, joka pian on nuori aikuinen. Tuon jälkeen se suhde omaan lapseen on kahden aikuisen välinen suhde ja se jatkuu vuosikymmeniä. Mutta harva vela puhuu mitään siitä, puhutaan vaan vaipparallista, uhmaikäisistä jne. Ikään kuin lapsi olisi pikkulapsi hyvinkin pitkän ajan.
Äiti, lapset 18 v ja 21 v
Kommentit (513)
Nyt ei kannata yhtään loukkaantua, mutta on hyvin huolestuttavaa, että niin moni nuori sanoo, että "ei halua" lapsia. Haluaisivatko jotkut kuitenkin mieluummin sen suuren romanttisen rakkauden, turvallisen parisuhteen, ydinperheen, vakaan työsuhteen, omakotitalon, kultaisen noutajan ja kaksi tervettä iloista lasta, jos se olisi mahdollista? Näitä pohdin. -Eri.
Miksi kukaan ei kertonut mulle, että noi tulee automaattisesti, kun vaan haluaa nuorena lasta! Kuinka monen ihmisen elämä on oikeasti tuommoista? Suurimmalle osalle nyt viimeistään työttömyys iskee jossain kohtaa. Omakotitalokaan ei lopulta kaikille tuo onnea, vaan monenlaista harmia.
Miksi nuoria pitäisi kannustaa epärealistisiin unelmakuviin sen sijaan, että he itse pohtivat tulevaisuuttaan ja haluamiaan asioita?
Aina hoetaan, että vela ei voi tietää, mitä vanhemmuus on ja että olenhan minäkin ollut lapseton aina 35 v saakka. Mutta kun just niin. Siihen se loppui se lapsettomuus. Et voi tietää, mitä on perustaa koko elämänsä siten, että siihen ei koskaan, ikinä tule lasta. Kun sitä ei haluta. Sen vuoksi jo kaksikymppisenä tekee erilaisia ratkaisuja. Koska on varma tieto, että lasta ei tule, ei tarvitse esim. asuntoa ostaessa ajatella, että jos lapsi tulee, pärjätäänkö tässä vai pitääkö vaihtaa isompaan jne.
Vähän huvitti, kun yksi mummo tuolla sanoi, että on niin ihanaa, kun lapsenlapsen kanssa saa nauttia vain vieraskoreista hauskoista hetkistä. No tuota, daa. Kun sen sanoo vela, se on itsekästä puhetta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisten lasten kanssa taaksepäin katsottuna vaipparalli ja uhmaikä varmasti vaikuttaa lyhyeltä vaiheelta, mutta reaaliajassa vastoin tahtoa koettuna se on todella pitkä aika. Siihen päälle vielä raskausaika riskeineen, vanhemman velvollisuudet lasten harrastuksissa ja murrosiän ongelmat, niin puhutaankin jo - ylläri - parin vuosikymmenen raskaasta elämänvaiheesta.
No voihan se viimeinen 10 minuuttia siellä tunnilla istumisessa tuntua ikuisuudelta, mutta se ei silti ole sitä. En tiedä kuinka monta tuntia, ihmiset kuvittelevat, että sitä vaippaa vaihdetaan päivässä, mutta ei se nyt oikeasti vie kuin hyvin pienen hetken. Vähän vanhempana moni lapsi osaa jopa itse ottaa sen oman vaipan pois, Kaikkien elämässä on raskaita vaiheita, mutta jossain vaiheessa ne omat lapset muuttuvat myös avuksi. He auttavat tiskien kanssa, vievät roskik
En minä nyt tätä kokemiseksi pelkästään väittäisi. Näissä ketjuissa ihmiset, joilla ei siis ole lapsia puhuvat aina tästä vaipparumbasta ja kuinka kauheaa se on, vaikka he eivät sitä vaipanvaihtoa ole tehneet kuin omassa päässään korkeintaan tai muutaman kerran harjoittelivat. Osaavalle äidille se ei montaa sekuntia vie. Ehkä jos tosiaan on 4 vaippaikäistä lasta niin se saattaa tuntua rumbalta. Mutta yhden lapsen kanssa se tuntuu usein ihan yhtä rumbalta kuin se, että kuvaisi sitä omaa vessakäyntiä kuinka koko elämän olisi elänyt jonkun vessankäynti rumban kanssa. Ja varmasti joku Crohnin taudista kärsivä onkin, mutta ihan peristerveet eivät nyt liiemmin ajattele sitä muutaman minuutin vessakäyntiä, jopa useampaan kertana päivässä nyt rumbana, eikä edes kovin raskaana asiana, Ei sitä edes oikeasti ajattele tai en minä ainakaan.Tai kai niitä myös on, jotka yrittävät syödä mahdollisimman vähän ettei oma aika kulu vessassa käynneissä.
En ole kärsinyt unettomuudesta lasteni takia, mutta tiedän kyllä ihmisiä jotka kärsivät unettomuudesta ilman lapsiakin tai naapurin melun tai kuorsaavat puolison, mutta ei se vaikuta, ettei ihmiset muuta yhteen tai kerrostaloon, koska sellaisiakin asioita tapahtuu. Veloilla on todellakin tapa liioitella asioita mitkä liittyvät lapsiin. Kuten nyt tuo vaipanvaihto. Tietysti maailma on täynnä herkkiä, joille kaikki on raskast. Jossa jopa naapurin tervehtiminen koetaan raskaaksi, koska haluataan elää täysin omassa maailmassa ilman mitään mikä kosketaan muita ja heidän olemistaan.
Velojen puhe on jostain syystä aina täynnä tätä, minä en halua, puhetta. Aktiivisesti poistetaan kaikki mikä ei ole suoraa, haluan tehdä juuri tätä. Lapsia hankkivat vaikuttavat kestävän ehkä paremmin sitä , elämässä voi olla myös epämukavuuksia, mutta ei se mitään, koska silloin saa myös ihania asioita, joita ei muuten saisi. Ei ne lapset ole sen enempää kärsimystä kuin muutkaan ihmiset. Mutta jos muut ihmiset tuntuvat kärsimyksiltä, niin sitten tietysti kannataa todellakin olla hankkimatta lapsia. Lapset eivät ole laiskoille tai heille joista kaikki on raskasta, jollei se ole jotain mitä tekee itselleen.
Työkaverini 50+ sanoi tuossa jokin aika sitten, että ei jaksaisi sitä vaipparumbaa. Hän on siis ehkä vapaaehtoisesti ehkä olosuhteiden pakosta lapseton. Huomautin, että hänen ikäisellään ei niitä vaippaikäisiä olisi ollut enää 15 vuoteen. Minusta jokainen voi olla lapsellinen tai lapseton, kukin mielensä mukaan. Mutta niihin vaippoihin vetoaminen on aidosti tyhmää, kun oma vaippaikä voi olla jo lähempänä kuin niiden oletettujen lasten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä sivusta seuranneena en ikinä halunnut samaa itselleni. En edes vaikka olisi kuinka lyhyt aika. Lisäksi ei ole ikinä ollut mitään mielenkiintoa tai halua olla äiti.
Pidin itsekin esimerkiksi vauva-aikaa ja uhmaikää raskaana. En ole mikään "perheenäiti-tyyppi". Mutta silti ihmetyttää miksi usein se pikkulapsiaika näkyy niin merkittävänä, vaikka se on niin häviävä lyhyt aika vanhemmuudessa.
En tällä hetkellä keksi mitään negatiivista siinä että olen äiti. On ihanaa seurata läheltä kahden nuoren aikuisen elämää, ovat myös mitä parhainta keskusteluseuraa.
Ap
No ei mua kiinnosta myöskään se teinivaihe. En ylipäätään halua odottaa 20 vuotta, että niistä lapsista kasvaa "hyviä keskustelukumppaneita".
Kannattaa muistella omaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Ikävää, jos oma käsityksesi on, että olit kelvollinen ihminen vasta parikymppisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työkaverini 50+ sanoi tuossa jokin aika sitten, että ei jaksaisi sitä vaipparumbaa. Hän on siis ehkä vapaaehtoisesti ehkä olosuhteiden pakosta lapseton. Huomautin, että hänen ikäisellään ei niitä vaippaikäisiä olisi ollut enää 15 vuoteen. Minusta jokainen voi olla lapsellinen tai lapseton, kukin mielensä mukaan. Mutta niihin vaippoihin vetoaminen on aidosti tyhmää, kun oma vaippaikä voi olla jo lähempänä kuin niiden oletettujen lasten.
Ai sinä luulet, että työkaveri on niin tyhmä, ettei tiedä lapsen kasvavan koskaan, kukahan tässä on se vähä-älyinen nytten.
Mie oon miettinyt samaa, kun eihän lapset ole pieniä kuin muutaman vuoden.
Lisäksi ei myöskään tartte odotella vuosikausia jotta lapsista on seuraa harrastamiseen ja keskusteluihin. Mun lapset on kuitenkin olleet ns. hyvää seuraa jo ihan pieninä, kun olen alkanut tehdä heidän kanssaan asioita jotka myös minusta on kivoja. Molemmat siis pelasivat sangen monimutkaisia lauta- ja figuuripelejä jo alle kouluikäisenä, samoin roolipelejä. Esikoinen kirjoitti ja johti oman ensimmäisen pelinsä heti kun kirjoitustaito siihen riitti. Äänikirjojen ansiosta meillä on myös harrastettu kirjallisuutta aika monta vuotta ja keskusteltu niin Kalevalasta kuin Seitsemästä veljeksestä tai Tolkienin kirjoista jo silloin, kun lapset eivät vielä itse osanneet lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voihan se viimeinen 10 minuuttia siellä tunnilla istumisessa tuntua ikuisuudelta, mutta se ei silti ole sitä. En tiedä kuinka monta tuntia, ihmiset kuvittelevat, että sitä vaippaa vaihdetaan päivässä, mutta ei se nyt oikeasti vie kuin hyvin pienen hetken. Vähän vanhempana moni lapsi osaa jopa itse ottaa sen oman vaipan pois, Kaikkien elämässä on raskaita vaiheita, mutta jossain vaiheessa ne omat lapset muuttuvat myö
En minä nyt tätä kokemiseksi pelkästään väittäisi. Näissä ketjuissa ihmiset, joilla ei siis ole lapsia puhuvat aina tästä vaipparumbasta ja kuinka kauheaa se on, vaikka he eivät sitä vaipanvaihtoa ole tehneet kuin omassa päässään korkeintaan tai muutaman kerran harjoittelivat. Osaavalle äidille se ei montaa sekuntia vie. Ehkä jos tosiaan on 4 vaippaikäistä lasta niin se saattaa tuntua rumbalta. Mutta yhden lapsen kanssa se tuntuu usein ihan yhtä rumbalta kuin se, että kuvaisi sitä omaa vessakäyntiä kuinka koko elämän olisi elänyt jonkun vessankäynti rumban kanssa. Ja varmasti joku Crohnin taudista kärsivä onkin, mutta ihan peristerveet eivät nyt liiemmin ajattele sitä muutaman minuutin vessakäyntiä, jopa useampaan kertana päivässä nyt rumbana, eikä edes kovin raskaana asiana, Ei sitä edes oikeasti ajattele tai en minä ainakaan.Tai kai niitä myös on, jotka yrittävät syödä mahdollisimman vähän ettei oma aika kulu vessassa käynneissä.
En ole kärsinyt unettomuudesta lasteni takia, mutta tiedän kyllä ihmisiä jotka kärsivät unettomuudesta ilman lapsiakin tai naapurin melun tai kuorsaavat puolison, mutta ei se vaikuta, ettei ihmiset muuta yhteen tai kerrostaloon, koska sellaisiakin asioita tapahtuu. Veloilla on todellakin tapa liioitella asioita mitkä liittyvät lapsiin. Kuten nyt tuo vaipanvaihto. Tietysti maailma on täynnä herkkiä, joille kaikki on raskast. Jossa jopa naapurin tervehtiminen koetaan raskaaksi, koska haluataan elää täysin omassa maailmassa ilman mitään mikä kosketaan muita ja heidän olemistaan.
Velojen puhe on jostain syystä aina täynnä tätä, minä en halua, puhetta. Aktiivisesti poistetaan kaikki mikä ei ole suoraa, haluan tehdä juuri tätä. Lapsia hankkivat vaikuttavat kestävän ehkä paremmin sitä , elämässä voi olla myös epämukavuuksia, mutta ei se mitään, koska silloin saa myös ihania asioita, joita ei muuten saisi. Ei ne lapset ole sen enempää kärsimystä kuin muutkaan ihmiset. Mutta jos muut ihmiset tuntuvat kärsimyksiltä, niin sitten tietysti kannataa todellakin olla hankkimatta lapsia. Lapset eivät ole laiskoille tai heille joista kaikki on raskasta, jollei se ole jotain mitä tekee itselleen.
No jos kysytään, että miksi ei halua lapsia, niin saa vastauksena "minä en halua puhetta".
Ei tämä ole sen kummempi kysymys, kuin että sinulta tiedustellaan, miksi et halua tehdä jotakin. Mutta jostain syystä tämä lapsettomuus tuntuu triggeröivän joidenkin teidän lapsellisten puolustusmekanismeja niin, että päädyt syyttämään veloja itsekkäiksi ja kyvyttömiksi kestämään epämukavuutta.
Miksi sinä olet hankkinut lapsia, jollet omaksi iloksesi? Hankit lapsia, vaikket halunnut ja nyt kestät sädekehä loistaen epämukavuutta? Et saa siitä mitään itsellesi?
Vierailija kirjoitti:
Toki ymmärrän että kaikki eivät ole muutenkaan läheisiä lähisuvun kanssa, ei omien vanhempien tai omien sisarusten kanssa. Itselleni perhe on tärkeä.
Ap
Olipa tökerö kommentti. Aivan kuin veloille eivät voisi omat vanhemmat, sisarukset, sisarusten lapset, tädit ja serkut jne. olla tärkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etelänapa vertaus oli hyvä. Just tuo, että hehkuttaja kertoo "joo rakennusvaiheessa on kylmä mutta kun on tää paljon muutakin, etenkin kun se lämmin tila on rakennettu niin ei kylmäkäön haittaa" , niin ei se silti muuta asiaa miksikään siitä, että se etelänapa itsessään ei välttämättä nappaa yhtään.
Mun mielestä ehkä huonoin vertaus koskaan minkä olen kuullut. Se etelänapa on ja pysyy kylmänä ja aina palelet, eikä sinne oikeasti kukaan halua muuttaa. Mikä vanhemmuudessa samalla tavalla pysyy ikuisesti raskaana ja negatiivisena? Miksei joku vähän neutraalimpi vertaus, ostat vaikka heikkokuntoisen kesämökin jonka laittamiseen menee aluksi paljon vaivaa ja aikaa?
Se, että on vanhempi?
Luulen, että nämä vaipoista puhuvat ovat enimmäkseen hyvin nuoria tai trolleja.
Kyllä moni vela on miettinyt tätä asiaa hyvin syvällisesti, niin syvällisesti, että harva ulkopuolinen voi sitä ymmärtääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos keskusteluseuraa kaipaa, ystävät parhaita. Minä ja äitini oltiin kuin eri planeetalta ja keskustelu oli pinnallista. Ei lapset aina ole samanhenkisiä kuin äitinsä. Ja onhan se oikeasti koko elämän huoli niistä lapsistaan ja rahanmeno. Itselle kiitos ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johtuu varmaan siitä, että yleensä lapsia hankkineille tai niitä haluaville ei ikinä riitä syyksi "en halua", vaan pitää listata 800 asiaa minkä takia se lasten hankkiminen olisi muka niin paha asia. Ja pikkulapsiajasta niitä nyt löytyy vain ylivoimaisesti eniten.
Ja ihan rehellisesti; pikkulapsiaika on PITKÄ aika. Ei se lopu kun lapsi on 3 tai 5. Joo, vaippoja ei ehkä tarvi enää vaihtaa tai heräillä yöllä, mutta se muksu on sinusta silti aivan täysin riippuvainen. Minua on aina karmaissut ajatella, että pitäisi elää ainakin 10 vuotta elämästäni aivan sumussa ja hampaat irvessä taistellen, koska "se kestää vain hetken". 10 VUOTTA elämästäni! Se ei ole "pieni hetki", jonka olen valmis heittämään helvettiin jotain myöhempää palkintoa varten, joka ehkä tulee tai on tulematta.
No tällöin varmaan pitää esimerkiksi pieniä koululaisia lähtökohtaisesti raskaina. Oli ne sitten omia tai ei. Ei esimerkiksi osaa iloita lasten jutteluista, lautapeleistä tai tykkää vaikka katsoa lasten joulujuhlaesityksiä. Nämä nyt on aika paljon mieltymysasioita.
Kyllä mä iloitsen lasten jutteluista, lautapeleistä ja juhlaesityksistä. Ei tarkoita, että haluan omia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
--Lainaus:
Näissä keskusteluissa häiritsee se, että vela ei voi ymmärtää äitiyttä, piste. Vela on "katsonut sivusta" jonkun tuttavan vaipparallia ja myhäilee tyytyväisenä, ettei tarvitse vaihtaa vaippoja. Koko sitä biologisen äitiyden ulottuvuutta on mahdotonta välittää ihmiselle, jolla ei ole takanaan raskautta ja synnytystä, koska ne muuttavat naisen maailman ja suhde siihen lapseen on jotain aivan muuta, kuin suhde vaikkapa sisaren lapseen. (Ja nyt joku pelle tietysti vetää tähän adoptiot, mutta niissäkin muututaan saman tyyppisesti, kuin raskauden aikana ja suhde adoptoituun lapseen on samanlainen, kuin bioäitiydessäkin.)
---
Vastaus: Niin siis miksi häiritsee? Ei minua häiritse että tavalliset ihmiset ei tiedä miltä tuntuu olla maanviljelijä. Kyllä moni varmaan tyytyväisenä myhäilee, että ei tarvitse herätä neljältä ly
Kiva ettei häiritse. Minua se taas häiritsee. Maanviljelijä ei tilaa ostaessaan tai periessään käy läpi voimakkaita biologisia muutoksia, kuten äiti käy. Raskaus muuttaa naisen äidiksi ja tekee sen vuosimiljoonien evolutiivisella voimalla. Lisääntyminen on eläinlajien tärkein prosessi. Sitä ei voi typistää miksikään peliksi, jossa listataan plussia ja miinuksia ja kuvitellaan, että biologiset lait eivät koske ihmistä.
No näköjään eivät koske. Tai sitten on ymmärretty biologiset lait väärin.
Itse näen haluttomuuden ja kyvyttömyyden saada lapsia olevan yleisellä tasolla normaali ilmiö, joka rajoittaa populaation kasvua.
Minusta tuntuu, että usein vapaaehtoisesti lapsettoman kohdalla ei hyväksytä pelkkää "en halua" vastausta ja sen takia sitten täytyy väkisin vääntää jotain selityksiä, joka taas aiheuttaa sen, että niitä yritetään väkisin ampua alas. Itselläni ei ole omaan päätökseen kuitenkaan mitään sen suurempaa syytä kuin yksinkertaisesti en vain tunne mitään halua hankkia lapsia.
Tämä siis ihan yleisenä pohdintana aiheeseen, koska en ole koskaan omalla kohdallani törmännyt siihen, että joku vaatisi minulta perusteluita lapsettomuuteeni saati kritisoisi minulle valintaani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älysit kuitenkin mistä siinä on kyse, paitsi et tajunnut että sille joka ei jotain halua, ei ole koskaan olemassa mitään palkintoa asiasta.
Ajatteletko ihmissuhteista ylipäätään noin negatiivisesti? Miksi se ihmissuhde aikuiseen lapseen on ajatuksenkin tasolla niin karmea?
En tietenkään. Eikä se olekaan. Mutta en halua sitä. Maailmassa on ihan hurjan paljon hyviä, kivoja asioita, joita en halua, mutta en pidä niitä karmeina. En halua olla oliivinviljelijä, mutta en vihaa heitä ja syön mielelläni oliiviöljyä. En silti aio hakeutua oliivinviljelijäksi ja käyttää elämääni siihen, kun en halua.
Miksi keksit noin absurdeja vertauksia? Jokaisella on taatusti kokemus ihmissuhteista. Suhde aikuisen lapseen on yksi ihmissuhde muiden joukossa. Eikä se välttämättä ole ihmissuhde, joka vaatii eniten vastuuta. Vaikkapa iäkkäät vanhemmat voivat kuormittaa paljon enemmän.
Mutta se on ihmissuhde, jota et oikein voi itse valita.
Aito vela ei halua lapsia, koska ei halua lapsia = ei halua pikkulapsiaikaa eikä isolapsiaikaa eikä lapsellisuutta.
Rautalankaa: ei halua kokonaista aitaa = ei halua "kivempiakaan" aidanseipäitäkään = ei halua aitaa = ei aitaa.
Ihme jaanausta, että toinen ei halua jotain kokonaisuutena, mutta osittain (ja lopulta kokonaan) pitäisi haluta, koska muutoin lapsellisia ärsyttää "muiden velvollisuuksista ja taakoista luistaminen" kun itse ei ymmärtänyt tehdä samaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
--Lainaus:
Näissä keskusteluissa häiritsee se, että vela ei voi ymmärtää äitiyttä, piste. Vela on "katsonut sivusta" jonkun tuttavan vaipparallia ja myhäilee tyytyväisenä, ettei tarvitse vaihtaa vaippoja. Koko sitä biologisen äitiyden ulottuvuutta on mahdotonta välittää ihmiselle, jolla ei ole takanaan raskautta ja synnytystä, koska ne muuttavat naisen maailman ja suhde siihen lapseen on jotain aivan muuta, kuin suhde vaikkapa sisaren lapseen. (Ja nyt joku pelle tietysti vetää tähän adoptiot, mutta niissäkin muututaan saman tyyppisesti, kuin raskauden aikana ja suhde adoptoituun lapseen on samanlainen, kuin bioäitiydessäkin.)
---
Vastaus:
Itse näen haluttomuuden ja kyvyttömyyden saada lapsia olevan yleisellä tasolla normaali ilmiö, joka rajoittaa populaation kasvua.
Ei ole tuollaista mekanismia. Populaation kokoa rajoittaa esimerkiksi ravinnon vähyys, taudit ja jälkeläiskuolleisuus, ei mikään lisääntymisen välttely. Hedelmättömyyskin on pääosin moderni ongelma ympäristövaikutusten ja lapsen hankinnan lykkääntymisen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki ymmärrän että kaikki eivät ole muutenkaan läheisiä lähisuvun kanssa, ei omien vanhempien tai omien sisarusten kanssa. Itselleni perhe on tärkeä.
Ap
Olipa tökerö kommentti. Aivan kuin veloille eivät voisi omat vanhemmat, sisarukset, sisarusten lapset, tädit ja serkut jne. olla tärkeitä.
Ymmärsit sinäkin sitten väärin. Kyse oli siitä että joku tykkää ylipäätään elää yksikseen, ns. erakkotyypit. Jolloin ei välttämättä halua tiivistä suhdetta yhtään kehenkään.
Heh, aloitin uudessa työpaikassa ja eläkeikää lähestyvä kollega kysyi, että onko meillä lapsia. Kun sanoin ettei ole, niin totesi että kyllä se nuoruus kannattaa ensin tosiaan elää ja sitten vasta hankkia ne lapset. Totesin, että olen 48 ja vaimoni 45. Keskustelu tyrehtyi siihen :D. Ymmärrän sinällään erehdyksen, sillä olen hoikkana ja kapeakasvoisena paljon ikäistäni nuoremman näköinen.