Lue keskustelun säännöt.
Olenko mielestänne liian vaativa parisuhteen etsinnässä?
02.09.2025 |
Olen seurustellut yhden pitkän, monen vuoden suhteen. Mies vei heti jalat altani. Olin samoiten myyty kun hän minulle jutteli.
Toinen lyhyempi suhde, mies sai taas minut ihastumaan heti. Tämä kaatui siihen että mies lähti toisaalle ja elämäni oli muualla silloin.
Kolmas vieläkin lyhyempi, mutta sama tapahtui. Tosin tällöin petyin ja päättyi siihen.
Nyt mennyt pidempään sinkkuna. Ollut jotain epämääräistä säätöä kyllä ajoittain, mutta lopulta todettu että liian erilaisia. Haluaisin löytää ja tuntea tuon huumaavan tunteen taas, kuin tekisi mitä vain toisen eteen. Tuntuu että tuollaista tulee erittäin harvoin eteen. On ehdotettu että tutustuisin kiinnostavaan ja katsoisin. Itse vain kaipaan tuota tunnetta, enkä oikein näe järkeä vain tutustua ja katsoa hiljalleen.
Olen vielä melko nuori, mutta siinä iässä että jos perheen haluan, täytyisi tehdä asian eteen jotakin.
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi moni läheisistäni on kertonut ettei ole koskaan tuntenut -jalat alta-fiilistä kumppanin kanssa, mutta silti heillä on hyvä suhde. Ap.
Hyvä ei ole synonyymi parhaalle. Täydellistä ei ole, paras on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä vähän lapsellista. Toki sinulla on oikeus vaatia ihan mitä haluat, eri juttu sitten onko se viisasta.
Vai pitäisikö ymmärtää rakkaus vähän eri tavalla? Ei niinkään mitä kaikkea kivaa sinä saat, vaan miten sinä voit rakastaa ja palvella toista <3
Alussa sitä toista ihmistä ei edes tunne. Joten tuo jalat alta juttu perustunee ulkonäkö/jokin muu sekä omaan mielikuvitukseen.
Vasta ajan kanssa pystyy tutustumaan kunnolla toiseen.
Olen itse samanlainen, kaipaan tunnetta ja läheisyyttä. Intohimoista kosketusta ja sänkytouhuja. En tyytyisi koskaan suhteeseen joka perustuu järkeen ja tunteeseen joka on ihan hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä merkitystä mahtavalla fiiliksellä, jos suhde kuitenkin loppuu? Miksi se eka pitkä suhde loppui?
Itse olen helposti ihastuva eikä jutuista ole tullut mitään. Olin alusta asti tyytyväinen, että ihastus tulevaan aviomieheeni oli järkevissä mitoissa alusta asti, jotenkin tiesin että suhde kantaa kun se perustuu myös samoille arvoille, tulevaisuudentoiveille ym.
Kyllä se tunnekin on tärkeää, mutta hullu ihastus on hullu ihastus, pienempikin riittää.
Ensimmäinen suhde loppui isoimmassa osaksi siksi että mies masentui. Yritin häntä auttaa ja tukea pitkään. Ohjata juttelemaan ammattilaisen kanssa, mutta hän purki pahaa oloaan tekemällä typeriä asioita. Jouduin selvittelemään hänen sotkujaan ajoittain kunnes sitten suhteemme loppui. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menee jalat alta = ihastuminen ulkonäköön
Tulkitsen itse karismaattisuuteen, keskustelutaitoihin, nauruun yms.
Juurikin näin. Nämä miehet ovat ollaan karismaattisia, tunteellisia myöskin ja samalla vahvoja. Arvomme ovat olleet suhteellisen samanlaisia, arvostaneet samoja asioita. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Oot jotakin 30-40v?
Omasta mielestäni tuo ei ole huono tapa etsiä parisuhdetta. Sulla on takana jo osumia ja ilmeisesti ne ei ole kaatunut pettämisiin tai muuhunkaan? Olet löytänyt kolme suhdetta ja sitten noita säätöjä.
Ei surkea lähtökohta ollenkaan. Tyytyä ei kannata kehenkään, ne suhteet eivät kanna. Olen nähnyt useita pariskuntia jotka yhdessä lähinnä järkiperustein, kaikki heistä ovat pettäneet kumppaniaan lopulta.
Aikalailla tuota ikäluokkaa kyllä. Kerroin aikaisemmin mihin ensimmäinen suhde kaatui.
Toinen suhde kaatui miehen muuttoon toisaalle. Jäin itse nykyiselle asuinpaikkakunnalle (välillä kaduin asiaa kovin). Ollaan hänen kanssa nähty pari kertaa tässä kun olen ollut sinkku ja sama fiilis, mutta vieläkin elämät ovat toisaalla. Hän viimeksi puhui kuinka voisi aloittaa uudestaan reissuhommat jolloin olisi vapaampi liikkumaan.
Kolmas taas nyt päättyi minun pettymykseen. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko Ap varma, että etsit parisuhdetta vai tyydytytstä siihen. että sasiit kokea sen adrenaalipiikin ja pään sekoittavan tunteen, joka syntyy kun ihastuu toiseen ensi-silmäyksellä... Ja kun elämä menee eteenpäin tuo tunne hiipuu, niin millään ei ole mitään merkitystä kun hakee ja etsii sitä uudestaan ja uudestaan. Samalla kun kumppani mahd. ihmettelee, että mitä hän teki väärin kun toinen osoita välittävänäs enää lainkaan.
Kai sen voi sanoa että etsin molempia. Olen kokenut ensimmäisessä parisuhteessani sen kuinka tunne hiipui, mutta tilalle tuli tahto elää toisen kanssa. Minusta kumppanuus ei kuitenkaan ole pelkästään tunnetta vaan myös tahtoa olla toisen kanssa. Alun jalat alta -fiilis muuttuu rakkaudeksi. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Elikkäs halua miehen joka on intohimoinen rakastaja ja sitä jatkuu loppuun saakka? Vaikka on lapset ja velvollisuudet?
Tietenkin tervetullutta, mutta velvollisuuksia on ja täytyykin olla. Ei elämä jatkuvaa hupia ole, mutta intohimoa täytyy olla suhteessa. Siitä olet oikeassa. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä vähän lapsellista. Toki sinulla on oikeus vaatia ihan mitä haluat, eri juttu sitten onko se viisasta.
Vai pitäisikö ymmärtää rakkaus vähän eri tavalla? Ei niinkään mitä kaikkea kivaa sinä saat, vaan miten sinä voit rakastaa ja palvella toista <3
Jäin jumiin sanaasi palvella toista. Eikö parisuhde ole kuitenkin molemminpuolinen diili? Tasavertainen suhde jossa kummankaan ei täydy palvella toista? Voi olla tietyt roolit kyllä, mutta palvella oli nyt hieman huono sana mielestäni. Ap.
Oikeastaan susta välittyy kuva mikä ei oo liian vaativa, vaan sulla on selkeä käsitys siitä mitä haluat ja et halua. Et halua alistumista, pelkkää velvollisuusrakkautta tai suhdetta ilman tunnetta. Haluat suhteen jossa on alkuhuuma vahva, sekä kipinää että kumppanuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan susta välittyy kuva mikä ei oo liian vaativa, vaan sulla on selkeä käsitys siitä mitä haluat ja et halua. Et halua alistumista, pelkkää velvollisuusrakkautta tai suhdetta ilman tunnetta. Haluat suhteen jossa on alkuhuuma vahva, sekä kipinää että kumppanuutta.
Vastaan tän myös. T. Joku noista aikaisemmista
En ymmärrä tuollaista kysymystä onko liika vaativa vai ei. Jokainen menee parisuhteeseen sellaisen kanssa, jonka kanssa haluaa mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä vähän lapsellista. Toki sinulla on oikeus vaatia ihan mitä haluat, eri juttu sitten onko se viisasta.
Vai pitäisikö ymmärtää rakkaus vähän eri tavalla? Ei niinkään mitä kaikkea kivaa sinä saat, vaan miten sinä voit rakastaa ja palvella toista <3
Lapsellista? Ja palvella? Hmm. 🤨
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oot jotakin 30-40v?
Omasta mielestäni tuo ei ole huono tapa etsiä parisuhdetta. Sulla on takana jo osumia ja ilmeisesti ne ei ole kaatunut pettämisiin tai muuhunkaan? Olet löytänyt kolme suhdetta ja sitten noita säätöjä.
Ei surkea lähtökohta ollenkaan. Tyytyä ei kannata kehenkään, ne suhteet eivät kanna. Olen nähnyt useita pariskuntia jotka yhdessä lähinnä järkiperustein, kaikki heistä ovat pettäneet kumppaniaan lopulta.
Aikalailla tuota ikäluokkaa kyllä. Kerroin aikaisemmin mihin ensimmäinen suhde kaatui.
Toinen suhde kaatui miehen muuttoon toisaalle. Jäin itse nykyiselle asuinpaikkakunnalle (välillä kaduin asiaa kovin). Ollaan hänen kanssa nähty pari kertaa tässä kun olen ollut sinkku ja sama fiilis, mutta vieläkin elämät ovat toisaalla. Hän viimeksi puhui kuinka voisi aloittaa uudestaan reissuhommat jolloin olisi vap
Toinen kuulostaa lupaavalta.
Sen hurmaantumisen ei ole pakko tapahtua heti. Mutta se kemia pitää jollain tasolla olla alusta asti olemassa.
Itselläni nyt suhde joka alkoi vuosien ystävyydestä, en olisi koskaan uskonut että niin voi käydä. Mutta siinä ystävyyssuhteessakin oli aina tietty piiloinen vire jonka tunnistin.
Kuulostaa siltä, että rakastut huumaavaan tunteeseen, et itse ihmiseen.
n57
Vältän ap:n kaltaisia naisia kuin ruttoa. Pidän itse tunteen ja järjen tasapainosta. Suhteen tulee olla vakaa ja turvallinen. AP:n kaltainen tunteiden vuoristorata on sen vastakohta. Jos nainen reagoi vain tunteisiinsa, on hän hormonien vietävissä ja koskaan ei tiedä mitä huomenna on luvassa. Liian stressaavaa tällaiselle introvertille. Haluan rauhallista ja seesteistä yhteiselämää.
Elikkäs halua miehen joka on intohimoinen rakastaja ja sitä jatkuu loppuun saakka? Vaikka on lapset ja velvollisuudet?