HS: "Helsinkiläisäiti on neuvoton lapsensa puhelinaddiktion vuoksi, sillä lapsi ahdistuu kun ei saa kännykkää käteensä"

Oikein edustava esimerkki vanhemmasta, joka ei osaa ottaa mitään vastuuta lastensa kasvatuksesta vaan ulkoistaa kaiken yhteiskunnalle. Vai vielä tukea 5-vuotiaan lapsen kännykän käytön rajoittamiselle, ei hyvää päivää😂😂😂

"Niin että sitominen/ vyöttöminen /pakko /lapsen liikkuvuuden rajoittaminen on sinusta hyvä juttu ja kehitykselle hyväksi? Tiesitkö että syöttötuolien turvallisuusohjeissa niisdö tuoleissa suositellaan käyttämään valjaita joissa sellaiset on, sellaisissa joissa valjaita ei ole, omien valjaiden käyttö on turvallisuusriski. Ja meinaatko että 2-5 vuotiaat pitäisi vyöttää tuoliin omilla valjailla jotta oppivat olemaan paikallaan. En tiedä mistä vuosikymmeneltä sinun kasvatusnäkemyksesi ovat, mutta tutkimusten mukaan pakko rajoittaminen on lapselle enemmän haitallista kuin hyödyllistä. Sinun mielestä kasvatus = lapsen pakottaminen mieleisekseen."

Vanhusten hoidossa henkisesti 2-5 vuotiaan dementikot vyötetään pyörätuoliin oman turvallisuutensa takia. Siihen on ihan lääkärien luvat.

Mutta että lapsen pitäis antaa kammeta itsensä otsa edellä lattialle?

Välillä täällä on jotkut niin pihalla että jään miettimään voiko noi sekoilijat olla tosissaan vai onko ne kaikki trolleja.

Lapsella sentään on äiti, joka voi ottaa puhelimen pois. Mutta kuka ottaisi puhelimen pois aikuisilta.

Vierailija kirjoitti:

Koskee kaikkia lasten ikäryhmiä tämä ongelma. Meillä kahdeksasluokkalaiset tytöt viettävät puhelimella keskimäärin 8h vuorokaudessa. Loppuaika koulussa, nukutaan tai harrastuksissa ja sen jälkeen pelkkää puhelinta. Voisi sanoa, että aika kädetöntä sukupolvea pukkaa tulevaisuudessa. Ilmiö on mielestäni todella huolestuttava. 

Ihan kaiken ikäisten vanhemmille tiedoksi, että niihin puhelimiin saa ruutuaikarajoitukset, sen puhelimen voi ottaa pois eikä ole pakko antaa tuijottaa vaan puhelinta. Lapsille saa pitää rajoja vaikka niillä olisi puhelin. Ei meillä ainakaan ole rajatonta ruutuaikaa kuin korkeintaan kipeänä ollessa, kun ei jaksa muuta kuin nukkua ja ehkä katsoa jotain. Silloinkin mielummin leffojen/sarjojen katsomista kuin tiktokia.

Tottumus on ihmisen toinen luonto. Kannattaa varoa, millaisia tottumuksia tarjoaa jälkikasvulleen. Kännykkäaddiktio on alkanut viattomalta tuntuvasta ajatuksesta. Näin alkaa moni vahingollinen tapa ja tottottumus. Lopulta ne määrittävät yksilön kohtalon. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä on jo sellainen tapaus, että kehottaisin äitiä ottamaan kännykän pois lapselta ja lähtemään ulos hänen kanssaan. Ihan jo omalta pihalta pitäisi löytyä tekemistä lapselle. Mutta ei hän siellä tietenkään yksinään viihdy. Siksi aikuisen pitää lähteä kaveriksi kertomaan juttuja ja näyttämään asioita.

Kodin siivoaminen ei ole niin tärkeää että sen takia pitäisi pienelle lapselle antaa 5 tunniksi kännykkä kätee.

Juuri näin. Ja meillä ainakin jo 1-vuotias "siivoaa" mukana tai puuhailee siinä jotain omia kun teen kotitöitä, joten miksei sama onnistu 5-vuotiaalta? Moppi käteen hänelle tai laittamaan pyykkejä koneeseen, pölyhuiskulla pyyhkimään pölyjä ja niin edelleen. Tai kun äiti siivoaa niin ihan normaalit lasten leikit siihen sitten, Legopalikat, piirrustuspaperi, palapeli, ihan mitä vaan. Ei puhelinta missään tapauksessa. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsella sentään on äiti, joka voi ottaa puhelimen pois. Mutta kuka ottaisi puhelimen pois aikuisilta.

Sijaisvanhemmat muuten eivät saa ottaa lapselta puhelinta pois. Siihen kun tarvitaan yhteydenpidon rajoittamispäätös, eikä sellaista päätöstä voida tehdä muualla kuin lastenkodissa.

Minun lapseni on luokallaan ainoa, jolla ei ole älypuhelinta. Aina kun asia tulee ilmi, muut vanhemmat kertovat miten paljon kännykkä aiheuttaa haasteita ja ovat huolissaan sen käytöstä. Ovat sitä mieltä että on kännykättömyys on hieno juttu ja lapsen parhaaksi. En ole kohdannut vielä yhtäkään vanhempaa, joka kokisi lapsen kännykän tuoneen positiivisia asioita joko perheen tai lapsen elämään. Silti olen ainoa jonka lapsella ei puhelinta ole. Tämä minua hämmentää joka kerta. Ihmiset toimivat älylaitteiden kohdalla vastoin tahtoaan, ei haluttaisi että sellainen on, mutta on kuitenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni on luokallaan ainoa, jolla ei ole älypuhelinta. Aina kun asia tulee ilmi, muut vanhemmat kertovat miten paljon kännykkä aiheuttaa haasteita ja ovat huolissaan sen käytöstä. Ovat sitä mieltä että on kännykättömyys on hieno juttu ja lapsen parhaaksi. En ole kohdannut vielä yhtäkään vanhempaa, joka kokisi lapsen kännykän tuoneen positiivisia asioita joko perheen tai lapsen elämään. Silti olen ainoa jonka lapsella ei puhelinta ole. Tämä minua hämmentää joka kerta. Ihmiset toimivat älylaitteiden kohdalla vastoin tahtoaan, ei haluttaisi että sellainen on, mutta on kuitenkin. 

Hallitseva luokka työntää älypuhelinsovelluksia joka asiaan kuin käärmettä pyssyyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset pelkää kuollakseen 5-vuotiaita lapsiaan,  mutta uhoavat voittavansa Venäjän sodassa.  Jotenkin ei nyt oikein täsmää nämä.

Mitä itse tekisit jos lapsi riehuu koska ei saa puhelinta itselleen? Jos pidät kuria lapselle niin lapsi saa siitä traumat, lapsen tunnetaidot menevät pilalle ja lisäksi joutuu vaikeuksiin lastensuojelun kanssa.

No sitten riehuu aikansa, ja riehunnan jälkeen rauhoittuu. Sitten voidaan jutella, mikä meni pieleen. 

Riehuessaan tyrkkää vauvan päistikkaa portaita alas, rikkoo isosisaruksen pelikoneen ja hajottaa kaapissa olevan perintömaljakon. Sen jälkeen voidaan jutella, mikä meni pieleen.

Jos tuollaista tekee, niin pidetään kiinni kunnes pystyy rauhoittumaan.

"EN NYT IHAN OIKEASTI TAJUA: lapsesi ovat sosiaalisia, mutta et halua opettaa heitä keskittymään ravintolassa syömiseen elämyksenä ja sosiaalisena tilanteena. Mistä heille sitten tipahtaa se osaaminen jaksaa turhautumisenkin kanssa, kun eivät saa harjoitella vaan videot nokan alle? Mieluummin olisin sen aikaa kun lapset jaksavat ja sitten pois, ehkä te joskus pääsette aikuisten kesken pidemmille illallisille. Näin lapset oppisivat että ruokapöydässä (vieläpä ravintolasalissa missä muita ihmisiä) ei toljoteta videoita vaan seurustellaan. Ja kun ei jaksa istua ikätasoisen ajan mentyä, on lupa nousta ja tehdä muuta. Minä kaipaisin lasteni juttuseuraa, jos hiljentäisin heidät. Ravintoloissa on paljon katseltavaa ja kuten sanot, ei vatsan täyttyminen ole se syy siellä käydä."

No, väännetään rautalangasta esimerkkitilanne: 

-menemme ravintolaan. Meidät ohjataan pöytään. Ruokien valintaan ja tilauksen tekoon menee 15 min. Lapset jaksavat odottaa vielä, vaikka on jo vähän nälkä 

-ruoan odottaminen 30min. Lapset jaksavat vielä istua 10min. Voidaan tarjota piirtämistä, leluja, keskustelua. Huom uusi paikka, lapset vilkuilevat ympärilleen. Vartin kohdalla alkaa pöydän alle kiipeily, vääntyily, ympäristöön tutustuminen ja toisiin pöytiin kurkkiminen. Yritetään rauhoittaa, nostaa takaisin pöytään, jne. Vartti odottelusikaa jolloin kyllä, voimme antaa lasten alkaa kävellä ja juosta käytävillä ja mennä juttelemaan toisiin pöytiin mutta tässä vaiheessa jo lasten levottomuus ja uteliaisuus alkaa herättää naapuripöydissä katseita ja jotkut ärtyvät jos lapsi koittaa nätisti ottaa kontaktia. Puolesta tunnista 10-15min tuntuu siis ihan toisten huomioimiseksi järkevältä käyttää esim videoiden katseluun, koska ovat jo jaksaneet sen 15-20min olla pöydän ääressä mikä 2-5 vuotiaille on ihan hyvä suoritus. 

- ruoat tulevat. (5min) Ruudut pois syömisen ajaksi. Pyritään syömään rauhassa ja juttelemaan, tässä on hyvä hetki harjoitellakin normaalia ravintoloihin kuuluvaa kulttuuria. Vanhempien aikaa omasta syömisestä menee mm. Lasten ruokien pilkkomiseen ja ylipäätään auttamiseen. Lapset ovat syöneet riittävästi n. 10 minuutissa, vanhemmilla ruoka alkutekijöissään. Tässä vaiheessa ollssn istuttu ravintolassa 1h lapset kylläisiä vaan keskittymisaika alkaa lapsilta olla loppu. Kiinnostaisi taas lähteä juoksentelemaan ja juttelemaan muille. 

Eli ratkaisu:  pitäisikö vanhempien jättää ruoka kesken? Jos jätetään niin laskua joutuu odottelemaan vielä ainakin vartin. Jos haluamme yrittää pitää lapset pöydän ääressä se vaatii vanhemmalta jatkuvaa syömisen keskeyttämistä ja lapsen hakemista takaisin paikalleen jottei ole häiriöksi, onko siis paha käyttää vielä esim laskun odotteluaika videoihin? Varsinkin jos kotona videoita saa 2krt/kk. Uudessa ympäristössä nurkat, keittiön laitteet ja muut ihmiset saattavat kiinnostaa enemmän kuin vanhempien kanssa juttelu, jota kotona, auto/bussimatkalla jne on jo edeltävästi ollut. 

Totuus kaikissa näissä selityksissä on se että äiti itse ahdistuu jos ei pääse ottamaan lapseen yhteyttä silloin kun itse haluaa kun ei suostu katkaisemaan napanuoraa. Naisilla tuo puhelinriippuvuus on huomattavasti pahempaa kuin miehillä. Naiset ei yksikertaisesti kykene olemaan ilman puhelinta niin kuin miehet kykenevät

Vierailija kirjoitti:

"Niin että sitominen/ vyöttöminen /pakko /lapsen liikkuvuuden rajoittaminen on sinusta hyvä juttu ja kehitykselle hyväksi? Tiesitkö että syöttötuolien turvallisuusohjeissa niisdö tuoleissa suositellaan käyttämään valjaita joissa sellaiset on, sellaisissa joissa valjaita ei ole, omien valjaiden käyttö on turvallisuusriski. Ja meinaatko että 2-5 vuotiaat pitäisi vyöttää tuoliin omilla valjailla jotta oppivat olemaan paikallaan. En tiedä mistä vuosikymmeneltä sinun kasvatusnäkemyksesi ovat, mutta tutkimusten mukaan pakko rajoittaminen on lapselle enemmän haitallista kuin hyödyllistä. Sinun mielestä kasvatus = lapsen pakottaminen mieleisekseen."

Vanhusten hoidossa henkisesti 2-5 vuotiaan dementikot vyötetään pyörätuoliin oman turvallisuutensa takia. Siihen on ihan lääkärien luvat.

Mutta että lapsen pitäis antaa kammeta itsensä otsa edellä lattialle?

Välillä täällä on jotkut niin pihalla että jään miettimään

Kukahan tässä on pihalla jos olettaa että esim 3, 4, tai 5 - vuotias istuu syöttötuolissa, ja ei osaa itse kiivetä turvallisesti pois vai mitä tuo "otsa edellä lattiaan tarkoittaa?" minun 2-5 veen välillä olevat lapset osaavat itse avata valjaatkin joten mikä järki pakkovyöttämisessä on noin isojen kanssa, muuta kuin pakottaminen? Vyöt on tarkoitettu alle 2 vuotiaille, siitä tässä minun kohdallani on kyse. Ongelma nyt ilmeisesti on että en halunnut laittaa tarkkoja ikiä. 

Ja kyllä, lapsia pitää fyysisesti voida rajata ja esim kanstaa pois jos pitää lähteä eikä lapsi suostu. Minusta kuitenkaan ruokailu ei ole järkevä syy päiväkoti-ikäisen fyysiseen rajoittamiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Totuus kaikissa näissä selityksissä on se että äiti itse ahdistuu jos ei pääse ottamaan lapseen yhteyttä silloin kun itse haluaa kun ei suostu katkaisemaan napanuoraa. Naisilla tuo puhelinriippuvuus on huomattavasti pahempaa kuin miehillä. Naiset ei yksikertaisesti kykene olemaan ilman puhelinta niin kuin miehet kykenevät

Käykää katsomassa somessa kommentteja, niin (liberaalit/"avarakatseiset") naiset puolustaa aggressiivisesti tätä kännykänkäyttöoikeutta...miehet taas vastustaa. Mistäköhän nämä kännykkäriippuuudet ja ahdistusongelmat tulee? Kummalla on kasvatusasioissa kykyään jalat paremmin maassa, isillä vai äideillä?

Tämäkin lapsi tulee kouluun parin vuoden päästä On näitä lapsia, jonka vanhemmille  eskariopen pitää opettaa, että lapselle pitää järjestää päivittäin pettymys. 

 

Näitä pahimpia löytyy aina luokasta joku. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terveyskeskuksen aulassa katoin, kuinka äiti piteli vauvaansa sylissä - yhdellä kädellä syötti pullosta ja toisella kädellä selasi puhelinta. Syönnin jälkeen vauva takaisin koppaan, jolloin molemmat kädet vapautuivat puhelimen selaamiseen. Ei minkäänlaista kontaktia omaan lapseensa.

Sama ilmiö ravintolassa. Muksuille tabletti tai puhelin nenän eteen. Hiljaa ruokia odotellessa koko perhe selaa ruutuja.

Nykyajan vanhemmille voisi someen laittaa rajoitukset. 

Sivusta huutelen että yksittäisten tilanteiden perusteella ei kannata tehdä tulkintoja myöskään. Me jos mennään perheellä ravintolaan (2 vilkasta poikaa) niin aluksi kyllä yritetään rauhallisesti yhdessä istua ja jutella, mutta lapset turhautuvat niin nopeasti että aika pian pistetään videot pyörimään. Koska vaihtoehtona on se, että alkavat juoksennella ja häiriköidä muita pöytiä, sosiaalisisia kun ovat. Ja mielellään me vanhemmat ravintolassa keskitytään syömiseen elämyksenä mieluummin kun kiireellä syömiseen, jatkuvaan kiinnipitoon tai perässä juoksemiseen.

Mutta miltä tilanne näyttää kotona: video/ pelaamisaikaa max 1-2krt/kk ja max tunti, TV:tä ei ole vaan me vanhemmatkin katsotaan mahd elokuvat (harvoin) lasten nukkumaanmenoajan jälkeen. Ja hyvin viihtyvät kotona ilman ruutuja kun on paljon virikkeitä ja saa olla vilkas, äänekäs ja sosiaalinen ilman että häiritsee muita. Ravintolassa haluaa antaa muille ruokarahaa, mutta vilkkaiden kanssa ei halua ravintoloita kokonaan jättää välistä tai siihen kun ovat isompia. Pienestä se harjoittelu alkaa ja toisaalta ruudun ääressä voivat tottua siihen että ravintolassa istutaan, jos ei sitä käytä "palkintona" = "saat ruudun jos et riehu". 

Saa pienet toki paikallaan pysymään, kun kiinnittää ne vaikka syöttötuoliin. Toki jos rupeavat huutamaan siinä tylsyyttään niin sitten on ongelma käsillä. Mutta voi viihdykkeeksi muutakin tarjota kuin ruutua.

Juu, syöttötuoli-ikäiset saa kiinnitettyä syöttötuoliin, mutta ei ole kyse syöttötuoli-ikäisistä lapsista, vaan päiväkoti-eskari ikäisistä. Alle 2v:n kanssa ruuduille ei mitään tarvetta.

t: sama

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten muksulle adhd-diagnoosia ja pilleriä naamaan muutaman vuoden päästä/psykiatrian rattaistoon. Että pistää vihaksi tämmöiset

Totta!!! Minulla on erityislapsi ja rankka elämä. Oikeasti lapsiparka millaisen äidin kanssa joutuu elämään. Äidillä viitseliäisyyttä puuhata lapsen kanssa pyöreä nolla! 

Ainoa ongelma on se, ettei äiti siedä lapsensa negatiivisia tunteita eikä uskalla tuottaa pettymystä. Sen tietää, että kun rääkyvistä ja itkevistä kakaroista kasvaa 14-vuotiaita teinejä, niin äiti olisi toivonut, että pettymyksiä olisi opittu sietämään silloin 5 v.nä ja rajat olisi uskallettu laittaa silloin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Niin että sitominen/ vyöttöminen /pakko /lapsen liikkuvuuden rajoittaminen on sinusta hyvä juttu ja kehitykselle hyväksi? Tiesitkö että syöttötuolien turvallisuusohjeissa niisdö tuoleissa suositellaan käyttämään valjaita joissa sellaiset on, sellaisissa joissa valjaita ei ole, omien valjaiden käyttö on turvallisuusriski. Ja meinaatko että 2-5 vuotiaat pitäisi vyöttää tuoliin omilla valjailla jotta oppivat olemaan paikallaan. En tiedä mistä vuosikymmeneltä sinun kasvatusnäkemyksesi ovat, mutta tutkimusten mukaan pakko rajoittaminen on lapselle enemmän haitallista kuin hyödyllistä. Sinun mielestä kasvatus = lapsen pakottaminen mieleisekseen."

Vanhusten hoidossa henkisesti 2-5 vuotiaan dementikot vyötetään pyörätuoliin oman turvallisuutensa takia. Siihen on ihan lääkärien luvat.

Mutta että lapsen pitäis antaa kammeta itsensä otsa edellä lattialle?

Välillä tääl

Kukahan tässä on pihalla jos olettaa että esim 3, 4, tai 5 - vuotias istuu syöttötuolissa, ja ei osaa itse kiivetä turvallisesti pois vai mitä tuo "otsa edellä lattiaan tarkoittaa?" minun 2-5 veen välillä olevat lapset osaavat itse avata valjaatkin joten mikä järki pakkovyöttämisessä on noin isojen kanssa, muuta kuin pakottaminen? Vyöt on tarkoitettu alle 2 vuotiaille, siitä tässä minun kohdallani on kyse. Ongelma nyt ilmeisesti on että en halunnut laittaa tarkkoja ikiä. 

Ja kyllä, lapsia pitää fyysisesti voida rajata ja esim kanstaa pois jos pitää lähteä eikä lapsi suostu. Minusta kuitenkaan ruokailu ei ole järkevä syy päiväkoti-ikäisen fyysiseen rajoittamiseen. 

Pue valjaat niin että kiinnityssolki tulee selän puolelle. Silloin isompikaan tuskin saa niitä auki.

Jos ei ole valmis rajoittamaan lasta fyysisesti siksi että lapsi käyttäytyy häiritsevästi niin sitä käytöstä voi olla vaikea saada loppumaan.

Vierailija kirjoitti:

"EN NYT IHAN OIKEASTI TAJUA: lapsesi ovat sosiaalisia, mutta et halua opettaa heitä keskittymään ravintolassa syömiseen elämyksenä ja sosiaalisena tilanteena. Mistä heille sitten tipahtaa se osaaminen jaksaa turhautumisenkin kanssa, kun eivät saa harjoitella vaan videot nokan alle? Mieluummin olisin sen aikaa kun lapset jaksavat ja sitten pois, ehkä te joskus pääsette aikuisten kesken pidemmille illallisille. Näin lapset oppisivat että ruokapöydässä (vieläpä ravintolasalissa missä muita ihmisiä) ei toljoteta videoita vaan seurustellaan. Ja kun ei jaksa istua ikätasoisen ajan mentyä, on lupa nousta ja tehdä muuta. Minä kaipaisin lasteni juttuseuraa, jos hiljentäisin heidät. Ravintoloissa on paljon katseltavaa ja kuten sanot, ei vatsan täyttyminen ole se syy siellä käydä."

No, väännetään rautalangasta esimerkkitilanne: 

-menemme ravintolaan. Meidät ohjataan pöytään. Ruokien valintaan ja tilauksen tekoon menee 15 min. Lapse

Samassa tilanteessa oleva pienten lasten äiti hei! Meillä ei ole ruutuja käytössä, tässä muutama vinkki, miten homma meillä toimii. Tosiaan ihan turha odottaa, että lapset jaksaisivat istua pöydässä koko ravintolareissun ajan ihan vain keskustelun voimalla.

-Valitse ravintola, jossa on leikkipaikka eli joku Chicos, Rosso tai vastaava. Istukaa pöydässä, joka on leikkipaikan vieressä. Korkeampaa ravintolakulttuuria voi opetella myöhemmin.

-Pidä mukana jotain lasta kiinnostavaa, joka ei ole kotona saatavilla. Mikä nyt lasta kiinnostaa, pikkulelut, puuhakirja, piirustusvälineet tai jotain. Pidä nämä jossain erillisessä paikassa juuri tällaisia hetkiä varten. Yksi lapseni viihtyi neljä-viisivuotiaana "askartelemassa" vessapaperirullahylsyjen, joihin olin tehnyt reikiä sekä piippurassien kanssa. 

-Lahjo lapsi maissinaksuilla tai vastaavilla.

-Kun ruoka on tilattu, toinen vanhempi ottaa lapset ja lähtee kävelemään ravintolan ulkopuolelle hetkeksi. Ei häiritse muita asiakkaita ja lasten ei tarvitse odotella pöydässä koko aikaa.