Miksi lääkärit ei nykyään halua hoitaa yhtään mitään? Kysyn ihan tosissani, ihan normaalina ihmisenä jolla ei ole aikaisemmin ollut mitään lääkäreitä vastaan
Mun on nyt pitänyt 3 kertaa 5 vuoden sisällä etsiä lääkäriä, joka haluaa tutkia vaivaani, kun ensimmäinen ei ole suostunut. Joka kerta on löytynyt hoitoa vaativa ongelma. Sen löytäminen on vaatinut muuta, kuin perusverenkuvan tai muita perustutkimuksia.
Lääkärit tuntuu jo ovella olevan asennoituneen, että turhasta valitat. Kiukkusia vastauksia, tyhmää nokittelua "no jos nyt noin huolissasi olet huoh ja puuh voi että, no kai se sitten pitää tämmöinenkin tutkia.." ja hoidon torppaamista.
Miksi? Mikä siellä on hätänä? Onko teillä joku työssä muuttunut, rahan määrä, potilaiden määrä? Tuntuu ihan kamalalta käydä nykyään lääkärissä, ei ennen näin ollut.
Kommentit (388)
Jep, kuukausi takaperin työterveyslääkärillä.
Minä "Mites noi verenpaineet kun yli 140 on aina ja suvussa paljon verenpainetautia"
Lääkäri "Normaalit hyvät paineet, ei sitä tarvitse tutkia"
Kunnalliselle seuraavaksi kysymään mielipidettä.
Vierailija kirjoitti:
Mun on nyt pitänyt 3 kertaa 5 vuoden sisällä etsiä lääkäriä, joka haluaa tutkia vaivaani, kun ensimmäinen ei ole suostunut. Joka kerta on löytynyt hoitoa vaativa ongelma. Sen löytäminen on vaatinut muuta, kuin perusverenkuvan tai muita perustutkimuksia.
Lääkärit tuntuu jo ovella olevan asennoituneen, että turhasta valitat. Kiukkusia vastauksia, tyhmää nokittelua "no jos nyt noin huolissasi olet huoh ja puuh voi että, no kai se sitten pitää tämmöinenkin tutkia.." ja hoidon torppaamista.
Miksi? Mikä siellä on hätänä? Onko teillä joku työssä muuttunut, rahan määrä, potilaiden määrä? Tuntuu ihan kamalalta käydä nykyään lääkärissä, ei ennen näin ollut.
Ja lisään: oireet on ollut ihan selvät, normaalistatuksesta poikkeavat. Kiukuttaa kun kysytään, että oletko syönyt särkylääkkeitä. Ei se olisi mitään auttanut muuta kuin vienyt kivun pois. Ei minua kipu kiinnosta vaan mistä se johtuu.
Minkä ikäinen olet? Minulla taas on sellainen kokemus, että kun teininä valittelin kipuja, ketään ei kiinnostanut. Nyt aikuisena taas suostutaan tutkimaan eikä haukuta luulotautiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet? Minulla taas on sellainen kokemus, että kun teininä valittelin kipuja, ketään ei kiinnostanut. Nyt aikuisena taas suostutaan tutkimaan eikä haukuta luulotautiseksi.
36v
Minulla elinsiirtopotilaana pitäisi olla hampaat kunnossa,
julkisen puolen hammaslääkäri kiukutteli että ei nää muovipaikat
kuitenkaan pysy ja irronneen paikan korjaamisen sijaan sain ohjeen käyttää
hammastahnaa joka auttaa vihloviin hampaisiin.
Tosin olen jo vanha 63v joten minuun ei kannata enää sijoittaa.
Kävin 4 vuoden ajan yhteensä 11 kertaa lääkärillä samantapaisen vaivan takia. Minulla oli kipuja, joille en löytänyt selitystä. Burana-resepti ja neuvo liikkua enemmän olivat ainoa apu. Lopulta toinen jalka ei enää toiminut ja syykin löytyi rtg-kuvien perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Kävin 4 vuoden ajan yhteensä 11 kertaa lääkärillä samantapaisen vaivan takia. Minulla oli kipuja, joille en löytänyt selitystä. Burana-resepti ja neuvo liikkua enemmän olivat ainoa apu. Lopulta toinen jalka ei enää toiminut ja syykin löytyi rtg-kuvien perusteella.
En tiedä sinusta mutta minulle samanlaisessa tilanteessa tuli ihan mielenvikainen olo. Olin tosi sairas ja lääkärit hokee että kunnossa olet (ja äksyilee). Lopulta tuttu ihminen pyyhki kylmää hikeä otsaltani ja silmät melkein pyöri päässä siitä, että kävelin kauppareissulla ja sanoi säikähtäneenä että "en oo koskaan nähnyt sua tämmösenä sulla on jotain pahasti vialla, sun pitää mennä lääkäriin". Sitten heräsin siitä "aivopesusta" että olisin kunnossa ja kuvittelen kaiken. Kävin hakkaamassa nyrkkiä pöytään ja happamia sitruunoita syöneet lääkärit teki kokeita ja sanoivat että tää on ihan vika kerta ja sitten se on ulos valituksineni.
No, löytyi syy. Ja siitä se vasta alkoikin se lääkärissäkäynti. Oireet oli koko ajan samat. Niitä ei vaan otettu todesta. Samaa testiä (perusverenkuva) vaan toistettiin ja huokailtii.
Ärsyttää googlailevat potilaat jotka tietää paremmin kuin itse?
Samoja kokemuksia. Korkea sokeri, korkea verenpaine, kumpaankaan ei ole puututtu. Hoitaja kuittasi sokeriaddiktioni kysymällä "kai sä muutakin syöt?" -> "joo" = ei lisättävää. Olisi voinut edes kysyä määriä, mutta ei mitään.
Koulutus huonontunut, eivät osaa mitään enää.
Apua ei tunnu saavan siihen vaivaan mikä on , vaan keksitään lähettää tutkimuksiin jostakin aivan muusta. Lopputuloksena on täysin turha tutkimus ja alkuperäinen vaiva on edelleen.
Sori mutta sun havainto on kaikille niin tuttua, ettei kukaan jaksa vastata.
Vinkki: juttele ihmisten kanssa tai katso edes uutisia, niin pysyt kärryillä maailmanmenosta. lyf
Jotkut sentään sanoo suoraan että hampaita ei korjailla ellei paikat irtoa ja käskevät yksityiselle. Huonompi juttu taas joissain vaivoissa kun eivät edes kerro että olisi olemassa hoitoja mitta julkinen ei kata tai et pääse edes asiaan erikoistunutta lääkäriä näkemään.
Tuollaista se on myös meidän terveyskeskuksessa. Onneksi tuolla joutuu käymään suhteellisen harvoin. Monet lääkereseptit saan lähisuvun lääkäreiltä mutta kaikkea hekään eivät voi tutkia, saati kirjoitella lähetteitä jatkotutkimuksiin.
Mä kävin lääkärissä kun oli kierukka poistettu silloin pari viikkoa sitten ja oli älyttömät kivut alavatsassa, vatsakin kramppaili kun olisin ollut synnytyämässä, joutui välillä kaksinkerroin kävellä,
makean hajusta vuotoa ja koko pirun alakerta ihan turvonnut sisältä...
No lääkäri ei edes istuutunut alas, kuunteli kun kerroin oireet ja virnuili, että sellaista tämä naisten elämä on välillä. Ei tutkinut. Lähetti kotiin vaan. Naislääkäri.
Lähdin kotiin itkien, olo oli nöyryytetty. En minä kehdannut vaatia alapäätäni katsomaan.
Menin aamulla yksityiselle, muutama testi ja ultra, paljastui kohtutulehdus ja kahdet antibiootit hoidoksi.
Tämä oli nyt viimeisin.. on kyllä muitakin huonoja kokemuksia, kerta toisensa jälkeen. Ihan vaarallisiakin.
Jännittää mennä lääkärille edes silloin, kun oireet on selkeät. Esimerkki heti tältä viikolta :
Soitin ma aamuna terveyskeskukseen HETI kahdeksalta. Kun sain takaisinsoiton ennen yhdeksää, kaikki lääkäriajat olivat jo menneet tai "menneet" joten sh-aika iltapäivälle. Sairaanhoitaja katsoo kurkkuun ja toteaa (tutuksi tulleella ihmettyneellä äänellä kun potilaalla ON puhelimessa kuvailtu vaiva) että kyllä on selvästi ärtynyt. Kysyy oireista ja punnitsee, kannattaisiko pikastreptoa teettää. Pikastrepto on positiivinen, kutsuu lääkärin, lääkäri määrää lääkkeet. Kotona lieväoireisempana odottava lapsi on myös testattava, mutta labra-ajan saa vasta seuraavalle päivälle. Lapsi ei saa pikastreptoa vaan laajan testin, jonka tulokset on valmiina vasta torstaina. Lopputuloksena lieväoireinen lapsi koko viikon pois koulusta, kun lääkityksen olisi voinut aloittaa jo ma niin olisi päässyt kouluun keskiviikkona. Ja tähän on kulunut vaivaa sen verran että aikuisen lääkäri ja apteekkikäynti maanantaina, lapsen labratesti tiistaina, lasta varten apteekkikäynti torstaina ja lääkekuurit perheessä loppuvat 3 päivän erotuksella.
Vierailija kirjoitti:
Sori mutta sun havainto on kaikille niin tuttua, ettei kukaan jaksa vastata.
Vinkki: juttele ihmisten kanssa tai katso edes uutisia, niin pysyt kärryillä maailmanmenosta. lyf
Meininki on tosiaan ollut tällaista viimeset 20 vuotta.
Tiedän mäkin lähipiiristä tapauksen kun kipuun sanottiin lääkkeeksi Burana. Oikeasti kipu oli syöpä ja henkilö menehtyi. :(
En halua kertoa tarkemmin kun tämä on kuitenkin yleinen palsta.
Lisäkysymyksenä; haluaisitteko tietää jos pois lähettämällänne potilaalla onkin jotain? Olen miettinyt että tuntuuko se vaan vinoilulta.. Kun en tiedä onko kyse osaamisen, halun vai minkä puutteesta.