Aloittaisitko suhteen henkilön kanssa, jolla on ADHD?
Hei,
aloittaisitko suhteen henkilön kanssa, jolla on ADHD? Olen tavannut ihanan ihmisen, joka on valloittava. Hän kertoi heti, että hänellä on ADHD. Ja kyllä sen itsekin huomasin. Hän puhuu paljon ja välillä päälle. Innostuu herkästi, on hyvin ulospäin suuntautunut. Hän on vakitöissä, lapset on kasvatettu ja ulospäin kaikki näyttää olevan kunnossa. On kyllä melko levoton ja itse olen tosi rauhallinen. Toisaalta hän tuo paljon iloa ja naurua suhteeseen. Toisaalta pelkään, etten jaksa hänen kanssaan. Tämä on itselle ihan uutta. Olen ymmärtänyt, että tällaiset henkilöt voi olla helposti manipuloitavissa ja esim hyvin oikeudentajuisia, pitääkö tämä paikkansa?
Kertokaa te, kenellä on kokemusta, että mitä haasteita ja hyviä puolia ADHDssa on parisuhteessa?
Kommentit (62)
Adhd on yksi ominaisuus (ja vaikka on diagnoosi, ei ole sairaus). Sitten ihmisellä on valtavasti muita ominaisuuksia eivätkä ne todellakaan ole samoja kaikilla, joilla on adhd. Minulla on ja olen todella allerginen muuten sille, kun sanotaan, että olen adhd.
Minulla siis on ja todellakin voisin aloittaa suhteen ihmisen kanssa jolla on adhd. Paitsi että en aloita, koska olen useamman vuosikymmenen suhteessa.
Sitten stereotypioihin: En todellakaan ole helposti manipuloitavissa. Olen oikeudentuntoinen ja yleisesti puolustan heikompia. Muita kuvauksia minusta: Olen hauska, luova ja älykäs (useamman kerran testattu työtä hakiessa). Olen hyvin kekseliäs ja kuulemma hyvää seuraa ja sinun kysymykseesi liittyen: Olen ollut hyvin suosittu miesten keskuudessa. Oletan, että tämä liittyy noihin edellä mainittuihin. Elämä kanssani ei ole tylsää.
Toisaalta aikatauluissa pysyminen on minulle haastavaa, puhun paljon ja välillä kiihdyn herkästi, erityisesti vääryyksistä.
Mitä yleisesti ajattelen: Näe ihminen ihmisenä. Normaalia ei olekaan, joten tutustu ihmiseen ja mieti, pidätkö hänestä kokonaisuutena.
Olin adhd miehen kanssa. Olimme nuoria n. 20 v. En tiennyt adhd:sta mitään ja mieskin sai diagnoosin meidän aikana.
Olin aina varpaillani. Hän oli impulsiivinen, teki asioita miettimättä yhtään, kannattaako. Ei kyennyt istumaan hiljaa paikallaan, kun halusi että parturoin hänet.
Alkoholia käytettiin, nykyään itse täysin absolutisti, hän sitten käytti myös muita aineita.
Kaksi lasta sain. Hän teki itsemurhan.
Toinen lapsista on saanut teini-iässä myös adhd-diagnoosin. Nykyään onneksi ymmärretään paremmin näitä.