Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Tuntuu että nykyään parisuhde on vain ajantuhlausta

Vierailija
12.04.2024 |

Koska sellaista elämänkumppania kuin vanhemmilla sukupolvilla ei tule enää saamaan. Suhde päättyy kuitenkin. Jatkuvaa riitelyä ja molemmat yrittävät saada itselleen hyötyä. Deittailu on stressaavaa ja kun se suhde löytyy niin sekin loppuu kuitenkin.

Kumppanuutta ei ole enää olemassa, vaan molemmilla on oma omaisuus, omat ongelmat, omat rahat ja oma elämä. Ainoa hyöty on seksi, jota en koe tärkeänä asiana.

Kommentit (64)

Vierailija
61/64 |
13.04.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa valita ne miehen vähän paremmin kuin sen mukaan, että näytti komealta, puhui mukavia ja oli kovin kiinnostunut. Nuo kaikki ovat ns. panomiehen ominaisuuksia. Jos vain odottelee, että kiinnostavat tulee luo, niin saa vain panomiehiä luokseen.

Koettakaapa tehdä tuttavuutta itse johonkin ihmiseen kaupungilla. 

Juu, olen tätä noudattanut ja päätynyt suhteisiin, jotka ovat ylipäätään pysyneet yllä vain koska olen niitä kannatellut. Kun toinen ei ole ollut asioistani kovin kiinnostunut, tai halukas näkemään vaivaa suhteen eteen.

Kun deittisovelluksessa vielä jaksoin olla, niin sain supertykkäyksen komealta ja esittelytekstiltään mielenkiintoiselta tyypiltä. En koskaan tykännyt takaisin, kun oletin olleen vahinkotykkäys, niin en luonut kiusallista tilannetta. Tämän kerron siis esimerkkinä, että oletan todella komean tyypin kiinnostuvan kyllä ihan muunlaisista kuin minusta.

Että se siitä teoriasta.

Vierailija
62/64 |
13.04.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minun parisuhde oli ajantuhlausta. Mieheen ei voinut luottaa. Se ei varmaan pettänyt mutta kotitöitä se ei tehnyt vaikka lupasi ja minulle oli tulossa juhlat kotona ja miehen piti käydä kaupass, siivota ja viedä roskat mutta mies vaan pelasi tietokoneella ja vieraat oli tulossa ja kaikkea piti järjestää itse. Totesin yhtenä päivänä että en tarvitse sitä miestä ja sanoin sen sille suoraan että voit kerätä tavarasi ja lähteä samantien. Mies tietenkin ihmetteli ja suuttui ja minä sanoin etten tarvii laiskaa miestä mihinkään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
63/64 |
13.04.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oot oikeilla jäljillä. Yksi ratkaisu olis sellainen sydänystävä/fwb. Omat kodit ja talous ja elämä, mut sitten kun iskee halipula (kuten just mulla nyt) niin vois hyvin mennä toisen kainaloon nukkumaan 😊 Yhden yön jutut ei oo oma pala kakkua, mut en välttämättä kaipaa perinteistäkään parisuhdetta. Luotto(miespuolinen)ystävä olis ihana lisä elämään.

N32

 

Tässä se ongelma tiivistyykin: minäminä ja minun tarpeet ja halut. Toisen olisi hyvä olla just silloin tavoiteltavissa ja saatavilla ja antamassa kun MINULLA on tarve. Ja jos tätä ei yhdeltä saa, hypätään seuraavaan.

Tämän takia ne ihmissuhteet ei kestä nykyään. Ei ole alkeellistakaan sietokykyä sitoutua, tehdä kompromisseja, ajatella asioita toisen näkökulmasta, joustaa jne.

Ehei, kyllä mä olisin valmis sitoutumaan yhteen fwb-tyyppiseen ratkaisuun. Ei oo koskaan kiinnostanut ajastus säätää useiden kanssa samaan aikaaa. Tykkään kuitenkin omasta vapaudesta niin paljon, et ns. vähän kevyempi muoto parisuhteesta vois olla toimiva juttu itselle. Miksei parisuhdekin, jossa vaan omat asunnot ja tarpeeksi omaa aikaa. Idea on tehdä sen näköinen elämä, jossa viihtyy itse, en  oo tällaista tuputtamassa kenellekään.

N32

Samanlaiset ajatukset. Olen aiemmin ollut pitkässä ja hyvässä, jo nuorena solmitussa avioliitossa ja sen päättymisen jälkeen olen ollut monta vuotta sinkkuna. Nyt tuntuu siltä, että minulle sopisi parhaiten suhde, jossa tavattaisiin muutaman kerran viikossa (tai harvemmin, jos asuttaisiin eri kaupungeissa) eikä oltaisi aikeissa muuttaa yhteiseen kotiin. Tarvitsen omaa tilaa ja aikaa, ja ajatus kodin jakamisesta tuntuu vieraalta.  Viettäisimme jonkin verran vapaa-aikaa yhdessä ja meillä olisi yhteisiä kavereita ja menoja, mutta kummallakin olisi myös omat tekemiset ja sosiaaliset verkostot.

Samastun myös jonkun toisen kirjoitukseen siitä, kuinka nelikymppisenä persoona ja elämä on jo vakiintunut ja vakautunut aivan eri tavalla kuin parikymppisellä. Tuossa aiemmassa liitossa kirjaimellisesti kasvoimme yhdessä ja oli vaikea erottaa, mikä on minua yksilönä ja mikä parisuhteen toisena osapuolena. Nyt tunnen itseni hyvässä ja pahassa, ja tiedän pärjääväni ja olevani onnellinen myös itsekseni. Tiedän myös tarkemmin, millaisen kumppanin ja suhteen haluan. En tarvitse parisuhdetta, ja vain harva ihminen on viimeisten vuosien aikana todella herättänyt kiinnostukseni.

N39

Vierailija
64/64 |
02.09.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Miten syntyy uusi ihmisiä jos ei ihmiset ole parisuhteissa?

Pitääkö niitä uusia ihmisiä siittää tälle koinsyömälle paskapallolle vielä lisääkin? Okei, go for it, raiskataan täältä kaikki luonnonvarat sitten täysin finaaliin, pilataan ympäristö ja viedään villieläimiltä ne vikatkin elintilat. Vaan siksi että tämä ihana kahdelle jalalle noussut apinalaji säilyy ja lisääntyy...