tavarapaljous :(

Olen tänä kesänä tavannut paljon kavereita ja sukulaisia. Kaikille olen vienyt tuliaiseksi jotain kuluvaa: syötävää, juotavaa, kukkia tms. Ja kaikki ovat kiitelleet. Aion ottaa tavaksi jatkossakin. Lahjoitan vain sellaista jonka voi käyttää pois. Nuorille toki rahaa. Mutta me muut ilahdumme kaikesta aineettomasta ja kuluvasta. Ja jos emme niin kierrättäminen (esim alkoholi) on helppoa !

Onko teillä tälle päivälle mitä tavoitteita?

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä tälle päivälle mitä tavoitteita?

Pinttyneen likaisen hammasmukin heitin juuri roskapussiin. Tämä oli tietysti pieni teko, mutta heti tuli edes vähän siistimpi ja hygieenisempi tunne.

Tavoite tänään: muutama ilmoitus Toriin ja eteisen kaappi. Eteisen kaappi on siisti mutta otan kaikki sieltä pois ja järjestän uudelleen. Toivottavasti huomaan myös jotain pois heitettävää. Koronamaskit saavat uusiokäytön siivousliinoina; kiitos vinkistä täällä !

Minulla on tosi paljon kaikenmoisia säilytyskoreja. Semmoisia pieniä sieviä. Yritän nyt lajitella tavaraa uudelleen joten jospa saisin jonkun korin jopa tarpeettomaksi. En ainakaan saa ostaa yhtään lisää !

Osta muutama tusina halpoja ämpäreitä, laita romut niihin ja someen ilmoitus, että jaat ilmaisia ämpäreitä.

Tänään tuli lueskeltua ketju läpi. Olen pidempää jo pohtinut omaa suhtautumistani tavaraan, ja tunnistan että minun ADHD selkeästi vaikeuttaa siisteyden ylläpitoa ja saa minut ostamaan impulsiivisesti tavaroita joita en sitten lopulta edes käytä. Koko minun parisuhteen ajan on ollut todella selkeää, että kumppanini on saanut osakseen huomattavasti isomman osan siivoushommia kun jumitun ja en saa aikaiseksi. Tämän lisäksi minä olen meistä selkeästi se joka jättää tavaroita lojumaan ja roudaa roinaa kotiin. 

Olemme tästä puhuneet ja käyneet hyviä keskusteluja, ja olen asiaan yrittänyt saada aikaisemminkin muutosta. Nyt tämän ketjun myötä sain lisäpuhtia asian ratkaisemiseen. Olen kaverini kanssa varannut nyt pariksi viikoksi ensikuulle kirppispöydän, ei ole tarkoitus saada rahaa vaan päästä tavarasta eroon. Aion käydä järjestelmällisesti kaikki tavarat läpi ja karsia ronskisti. Yksi merkittävä motivaattori on se, että meillä on vauvahaave voimakkaana päällä. En haluaisi vauvan takia muuttaa isompaan, mutta tällä hetkellä meille ei realistisesti mahdu edes pinnasänkyä.

Oma lapsuus on ollut tavararöykkiöiden täyttämää, ja en myöskään samaa haluaisi omalle lapselleni. Rakastan värikästä ja runsasta sisustusta, räsymattoja, kasveja ja kirjoja. Mutta en jaksa enää tätä että tavarat ovat vallanneet kaikki tasot ja kaapit ja lattiallekin alkaa muodostua pinoja tavaroista jotka pitäisi käydä läpi. 

Oisko kellään vinkkiä siihen kun ostan vaatteita ihanneminälle tai toiveminälle. Mulla on töissä labravaatteet ja omalla ajalla oon aikalailla 100 % koirien lenkkeilyyn, metsäilyyn ja treenailuun sopivissa vaatteissa. Kuljen myös työmatkat kävellen. Silti olen ostanut ja edelleen välillä sorrun ostamaa vaatteita ihmiselle joka toivon olevani. Korkokenkiä, mekkoja,  epäkäytännöllisiä kauniita takkeja yms. Nämä jäävät aina käyttämättä. Miten saisin päähäni näin lähempänä 40 ikävuotta että arjen helppous ja käytännöllisyys vaan ajaa mulla aina ohi näistä. 

Vierailija kirjoitti:

Oisko kellään vinkkiä siihen kun ostan vaatteita ihanneminälle tai toiveminälle. Mulla on töissä labravaatteet ja omalla ajalla oon aikalailla 100 % koirien lenkkeilyyn, metsäilyyn ja treenailuun sopivissa vaatteissa. Kuljen myös työmatkat kävellen. Silti olen ostanut ja edelleen välillä sorrun ostamaa vaatteita ihmiselle joka toivon olevani. Korkokenkiä, mekkoja,  epäkäytännöllisiä kauniita takkeja yms. Nämä jäävät aina käyttämättä. Miten saisin päähäni näin lähempänä 40 ikävuotta että arjen helppous ja käytännöllisyys vaan ajaa mulla aina ohi näistä. 

Sun pitää vaan alkaa ajatella itsestäsi rehellisesti ja lopettaa haihattelut tyylileidin perään. Voithan aina sitäpaitsi satsata kauniimpiin ja tyylikkäämpiin lenkkeily- ja treenivaatteisiin ja laadukkaampiin erä- tai metsäilykuteisiin. Puhun kokemuksen äänellä, olin samanlainen. Että otti päähän lahjoitella kavereille jakkuja ja upeita paitapuseroita joita olin käyttänyt kerran tai korkeintaan kaksi kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Oisko kellään vinkkiä siihen kun ostan vaatteita ihanneminälle tai toiveminälle. Mulla on töissä labravaatteet ja omalla ajalla oon aikalailla 100 % koirien lenkkeilyyn, metsäilyyn ja treenailuun sopivissa vaatteissa. Kuljen myös työmatkat kävellen. Silti olen ostanut ja edelleen välillä sorrun ostamaa vaatteita ihmiselle joka toivon olevani. Korkokenkiä, mekkoja,  epäkäytännöllisiä kauniita takkeja yms. Nämä jäävät aina käyttämättä. Miten saisin päähäni näin lähempänä 40 ikävuotta että arjen helppous ja käytännöllisyys vaan ajaa mulla aina ohi näistä. 

Osta vaan, kun on joku tilaisuus johon sopivaa vaatetta sinulla ei ole ennestään (juhlat, teatterireissu,...). Älä kiertele huvin vuoksi kaupoilla tai nettikaupoissa. Jos kuitenkin ilman selkeää tarvetta vastaan tulee joku mielestäsi ihana vaate, älä osta heti. Mielellään nuku yön yli, tai vähintään, käy kahvilla välissä. Yksi konsti on ostaa tuollaiset tavarat vain käteisellä. Pankkiautomaattia haeskellessa ehtii harkita ostoksiaan rauhassa, ilman myyjän myyntipuheita.

Vierailija kirjoitti:

Olen tänä kesänä tavannut paljon kavereita ja sukulaisia. Kaikille olen vienyt tuliaiseksi jotain kuluvaa: syötävää, juotavaa, kukkia tms. Ja kaikki ovat kiitelleet. Aion ottaa tavaksi jatkossakin. Lahjoitan vain sellaista jonka voi käyttää pois. Nuorille toki rahaa. Mutta me muut ilahdumme kaikesta aineettomasta ja kuluvasta. Ja jos emme niin kierrättäminen (esim alkoholi) on helppoa !

juu samaa tehnyt itsekin jo vuosia, lahjatkin on syötävää/juotavaa ellen tiedä jonkun jotakin tiettyä haluavan. Paljon helpompaa käyttää pois/lahjoittaa eteenpäin kuin joku kippo että löysin tällaisen. Sillekin oli aikansa, mutta ikä tuonut vähän järkeä päähän :) Itsekin otan lahjaksi mieluummin perus fazerin sinisen levyn ja teepaketin, kun jonkun jännemmän mitä en voi syödä tai juoda.

Jee, kahdet keinonahkaiset ballerinat menivät tänään ihan rikki, pohjat lähtivät irti. Samoin keinonahkainen pikkulaukku mureni pinnasta käyttökelvottomaksi. Mitään näistä en ollut itse ostanut, vaan saanut. En välitä keinonahkasta, eihän se mitään nahkaa ole, typerä sanakin. No hyvä että niistä nyt vihdoinkin pääsin. Ja vielä samana päivänä! Eihän ne kunnon käyttöä olisi kestäneetkään, mutta vähälle niiden käyttö jäi mullakin, niinkuin kaverillanikin, jolta ne sain. Enää en ota moisia turhakkeita edes vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Oisko kellään vinkkiä siihen kun ostan vaatteita ihanneminälle tai toiveminälle. Mulla on töissä labravaatteet ja omalla ajalla oon aikalailla 100 % koirien lenkkeilyyn, metsäilyyn ja treenailuun sopivissa vaatteissa. Kuljen myös työmatkat kävellen. Silti olen ostanut ja edelleen välillä sorrun ostamaa vaatteita ihmiselle joka toivon olevani. Korkokenkiä, mekkoja,  epäkäytännöllisiä kauniita takkeja yms. Nämä jäävät aina käyttämättä. Miten saisin päähäni näin lähempänä 40 ikävuotta että arjen helppous ja käytännöllisyys vaan ajaa mulla aina ohi näistä. 

Mullakin oli juhlalaukkuja nudena ja mustana, samoin korkkareita ja tietty useita eri juhlavaatteita. Tosiasiassa ne eivät päässeet käyttöön kun ehkä kerran 2 vuodessa. Aloin sitten pikkuhiljaa myymään niitä pois ja muuttojen yhteydessä karsin myös. Itse olen nyt vähän yli 40v, mietin että ollaanko me milleniaalit vähän sen aikaisten cosmojen uhreja että kaikkea piti olla kaikkiin tilaisuuksiin ja tietty aina eri vaatteet, mä ainakin olin ja se jäi vähän päälle. 40v täyttämisen jälkeen tuli itselleni selkeästi vähän enemmän käytännön järki mukaan asioihin + koronan jälkeen edustamiset väheni etätyön myötä muutenkin. Mulle jäi vaatekaappiin 1 syys-talvikauteen sopiva mekko, pari kesämekkoa, 1 näyttävämpi jakku + muutama "parempi" paita. Näillä ajattelin pakkopärjätä jatkossakin. Korkokenkärakkauteen auttoi mulla polvivamma, ei vain pysty enää käyttämään. Laadukkaat nahkaballerinat saa riittää mulle juhlakengiksi. Mutta joo, tämä on useamman vuoden projekti päästää siitä irti.

Vierailija kirjoitti:

Jee, kahdet keinonahkaiset ballerinat menivät tänään ihan rikki, pohjat lähtivät irti. Samoin keinonahkainen pikkulaukku mureni pinnasta käyttökelvottomaksi. Mitään näistä en ollut itse ostanut, vaan saanut. En välitä keinonahkasta, eihän se mitään nahkaa ole, typerä sanakin. No hyvä että niistä nyt vihdoinkin pääsin. Ja vielä samana päivänä! Eihän ne kunnon käyttöä olisi kestäneetkään, mutta vähälle niiden käyttö jäi mullakin, niinkuin kaverillanikin, jolta ne sain. Enää en ota moisia turhakkeita edes vastaan.

Kauan nuo olivat sinulla? Mulla on ollut keinonahkainen olkalaukku lähes päivittäisessä käytössä jo kolmatta vuotta, ja se on edelleen hyväkuntoinen, pinta ei ole kuoriutunut. En tietysti odota että laukku kestää kymmentä vuotta mutta eipä kestänyt yksi nahkainen merkkilaukkukaan.

Vierailija kirjoitti:

Oisko kellään vinkkiä siihen kun ostan vaatteita ihanneminälle tai toiveminälle. Mulla on töissä labravaatteet ja omalla ajalla oon aikalailla 100 % koirien lenkkeilyyn, metsäilyyn ja treenailuun sopivissa vaatteissa. Kuljen myös työmatkat kävellen. Silti olen ostanut ja edelleen välillä sorrun ostamaa vaatteita ihmiselle joka toivon olevani. Korkokenkiä, mekkoja,  epäkäytännöllisiä kauniita takkeja yms. Nämä jäävät aina käyttämättä. Miten saisin päähäni näin lähempänä 40 ikävuotta että arjen helppous ja käytännöllisyys vaan ajaa mulla aina ohi näistä. 

Mulla ihan sama. Olen selvinnyt tästä lähinnä itsekurilla (en vaan osta) ja sillä että käytän hienompia vaatteitani töissä vähitellen pois. Ihan tyhmää pitää vaatekaapissa vuosikausia. Kotonakin pidän mahdollisuuksien mukaan nätimpiä vaatteita enkä mitään retkuja. Mutta vaikeaa tämä on ollut oppia.

Olen pohtinut, mitä tekisin kaikille omille kirjoituksille, joita on vuosikymmenien ajalta. Kun on välillä pitänyt päiväkirjaa ja myös  harrastanut luovaa kirjoittamista, pelkään katuvani vielä joskus, jos laitan paperit silppurin. Toisaalta on suuri tarve vapautua henkisesti menneisyyden painolastista. En ole osannut tehdä päätöstä, vaikka olen miettinyt asiaa jo vuosikausia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jee, kahdet keinonahkaiset ballerinat menivät tänään ihan rikki, pohjat lähtivät irti. Samoin keinonahkainen pikkulaukku mureni pinnasta käyttökelvottomaksi. Mitään näistä en ollut itse ostanut, vaan saanut. En välitä keinonahkasta, eihän se mitään nahkaa ole, typerä sanakin. No hyvä että niistä nyt vihdoinkin pääsin. Ja vielä samana päivänä! Eihän ne kunnon käyttöä olisi kestäneetkään, mutta vähälle niiden käyttö jäi mullakin, niinkuin kaverillanikin, jolta ne sain. Enää en ota moisia turhakkeita edes vastaan.

Kauan nuo olivat sinulla? Mulla on ollut keinonahkainen olkalaukku lähes päivittäisessä käytössä jo kolmatta vuotta, ja se on edelleen hyväkuntoinen, pinta ei ole kuoriutunut. En tietysti odota että laukku kestää kymmentä vuotta mutta eipä kestänyt yksi nahkainen merkkilaukkukaan.

Olivat ensin kaverillani pari vuotta ja sitten mulla jotain saman verran. Toisaalta mulla on kuin onkin myös yksi ikuisuuden ollut Adidaksen olkalaukku, se ei ole murentunut kovassakaan käytössä.

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä tälle päivälle mitä tavoitteita?

Siivosin yhden, pienen kaapin kodinhoitohuoneesta. Sieltä tuli 3 poistoa ja nippu papereita roskiin. Yhdet housut lähti poistoon näiden lisäksi. 

Vierailija kirjoitti:

Olen pohtinut, mitä tekisin kaikille omille kirjoituksille, joita on vuosikymmenien ajalta. Kun on välillä pitänyt päiväkirjaa ja myös  harrastanut luovaa kirjoittamista, pelkään katuvani vielä joskus, jos laitan paperit silppurin. Toisaalta on suuri tarve vapautua henkisesti menneisyyden painolastista. En ole osannut tehdä päätöstä, vaikka olen miettinyt asiaa jo vuosikausia.

Säästä ne rakkaimmat tekstit ja hävitä muut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jee, kahdet keinonahkaiset ballerinat menivät tänään ihan rikki, pohjat lähtivät irti. Samoin keinonahkainen pikkulaukku mureni pinnasta käyttökelvottomaksi. Mitään näistä en ollut itse ostanut, vaan saanut. En välitä keinonahkasta, eihän se mitään nahkaa ole, typerä sanakin. No hyvä että niistä nyt vihdoinkin pääsin. Ja vielä samana päivänä! Eihän ne kunnon käyttöä olisi kestäneetkään, mutta vähälle niiden käyttö jäi mullakin, niinkuin kaverillanikin, jolta ne sain. Enää en ota moisia turhakkeita edes vastaan.

Kauan nuo olivat sinulla? Mulla on ollut keinonahkainen olkalaukku lähes päivittäisessä käytössä jo kolmatta vuotta, ja se on edelleen hyväkuntoinen, pinta ei ole kuoriutunut. En tietysti odota että laukku kestää kymmentä vuotta mutta eipä kestänyt yksi nahkainen merkkilaukkukaan.

Siis keinonahkainen tuo Adidaksen veska, unohtu laittaa

Täytyy tarttua tuohon tuholaisasiaan, kun se pari sivua sitten nousi esille. Toivon hartaasti, että tämän päivän kirppis- ja kierrätysinnon pyörteissä ihmiset muistaisivat lutikoiden, turkiskuoriaisten, paperitoukkien, jauhopukkien, koin, torakoiden jne. olemassa olon ja sen, että ne siirtyvät todella helposti kirpparilta mukaan. Tämä koskee ihan kaikkea käytettyä tekstiiliä ja tavaroita, joihin voi pikkuinen tuholainen piiloutua.

KAIKKI KÄYTETTY TAVARA PITÄÄ KÄSITELLÄ ENNEN KÄYTTÖÖNOTTOA!

Tuholaiset leviävät kerrostaloissa helposti koko taloon ja asunnosta toiseen eli kukaan ei ole immuuni niille. Siksi on tärkeää, että estetään yhdessä näiden pirulaisten leviäminen. Kaikki tekstiilit suoraan pakastimeen ja siellä niitä tulee pitää noin 3 vuorokautta, jotta esim. kaikki lutikoiden kehitysvaiheet eliminoituu. Älkää laittako suoraan pesukoneeseen, se ei välttämättä auta lutikoihin tai russakoihin, ne ehtivät karkuun. Pakastaminen on kaikkein varmin. Saunaankin voi viedä jos on satavarma, että pakkaus on umpinainen: lutikat karkaavat helposti lämpöä karkuun eli saunan pitäisi olla todella kuuma ja todella kauan. Edullisempaa ja tehokkaampaa on pakastaminen.

Kirppiksillä ei kannata sovittaa vaatteita, se on ikävä tosiseikka. Syyhy ja lutikat siirtyvät siten helposti vaikka puseroa sovittavan rintsikoihin tms. päällä oleviin vaatteisiin. Sohvat ja sängyt yms. kannattaa ikävä kyllä jättää ostamatta käytettynä. Voi nimittäin tulla turkaisen kallis kirppislöytö jos mukaan tulee tuholaisia.

Itse olen ostanut suurimman osan omista ja lastenvaatteista käytettynä jo vuosia ja pakastanut joka ikisen. Vintedin kanssa toimin niin, että avaan paketin tarkistusta varten postin ulkopuolella ja tungen pakkaustarvikkeet roskiin, tsekkaan tuotteen ja laitan sen omaan muovipussiin jonka suljen solmulla ja kotona heitän pakastimeen. Jos tilaan verkkokaupasta, puran ne samalla tavalla eli heivaan paketin heti postin ulkopuolella ja vien pelkät tuotteet kotiin: monissa pahveissa saattaa elellä paperitoukkia, riesakuoriaisia tai jotain eksoottisempaa. Pieni vaiva tehdä tällaiset varotoimet mutta parempi katsoa kuin katua, vanhaa sanontaa käyttääkseni.