Kunnalliseen hoitokotiin pääsyn kriteerit

Vierailija kirjoitti:

Kuka siitä jonopaikkakelpoisuudesta lopulta päättää? Joku kotihoidon edustaja, vai esim. vuodeosaston lääkäri?

Moniammatillisessa palaverissa arvioidaan, pääseekö jonoon. Palaveriin osallistuu ihminen itse (ja omainen, jos sellaisia on), kotihoidon edustaja, kotihoidon lääkäri ja kunnan palveluohjaaja. Palaverissa omainen ja kotihoito perustelevat, miksei ihminen pärjää enää kotona. Palveluohjaaja sitten osapuolia kuultuaan kertoo, täyttyvätkö kriteerit vai ei.

Joskus jää kiinni ihan siitä, että toimintakykyarviossa joku yksittäinen osa-alue on liian hyvä. Kaikki osapuolet näkevät, että kyseisestä osa-alueesta saadulla "numerolla" ei ole käytännön kannalta mitään väliä, mutta kriteetereissä sen on kuitenkin oltava tietyissä rajoissa, että palveluasumisen ehdot täyttyvät. 

Jos vanhus on päästään terve ja pääsee liikkumaan rollaattoria apunaan käyttäen, ei ole mitään pätevää syytä sijoittaa häntä hoitokotiin. Kotihoidon tukema elämä kotona on silloin paljon mielekkäämpää.

Vierailija kirjoitti:

Jos vanhus on päästään terve ja pääsee liikkumaan rollaattoria apunaan käyttäen, ei ole mitään pätevää syytä sijoittaa häntä hoitokotiin. Kotihoidon tukema elämä kotona on silloin paljon mielekkäämpää.

Ei aina näinkään. On paljon ikäihmisiä, joita yksin oleminen masentaa niin, että se vaikuttaa jo toimintakykyyn ja terveyteen. Joiltakin menee ruokahalu ja motivaatio tehdä ylipäätään mitään, ja kun ei tee mitään, kunto laskee kuin lehmän häntä. Jotkut saavat aivan uuden elämän, kun pääsevät paikkaan jossa on muitakin ihmisiä ja saavat esim. aterioida muiden kanssa yhteisessä ruokailutilassa.

Sitten on tietysti niitäkin, joita yksin oleminen aidosti pelottaa ja heillä on jatkuva turvattomuuden tunne. Mielestäni kummatkin heistä ehdottomasti hyötyvät palveluasumispaikasta ja se heille kuuluisi.

Aivan eri asia sitten ne, jotka haluavat palveluasumiseen niillä odotuksilla, ettei heidän enää tarvitse tehdä yhtään mitään ja heitä palvellaan, "koska minä olen jo näin vanha!", vaikka aivan hyvin toimintakykyä vielä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vanhus on päästään terve ja pääsee liikkumaan rollaattoria apunaan käyttäen, ei ole mitään pätevää syytä sijoittaa häntä hoitokotiin. Kotihoidon tukema elämä kotona on silloin paljon mielekkäämpää.

Ei aina näinkään. On paljon ikäihmisiä, joita yksin oleminen masentaa niin, että se vaikuttaa jo toimintakykyyn ja terveyteen. Joiltakin menee ruokahalu ja motivaatio tehdä ylipäätään mitään, ja kun ei tee mitään, kunto laskee kuin lehmän häntä. Jotkut saavat aivan uuden elämän, kun pääsevät paikkaan jossa on muitakin ihmisiä ja saavat esim. aterioida muiden kanssa yhteisessä ruokailutilassa.

Sitten on tietysti niitäkin, joita yksin oleminen aidosti pelottaa ja heillä on jatkuva turvattomuuden tunne. Mielestäni kummatkin heistä ehdottomasti hyötyvät palveluasumispaikasta ja se heille kuuluisi.

Aivan eri asia sitten ne, jotka haluavat palveluasumiseen niillä odotuksilla, ettei heidän enää tarvitse tehdä yhtään mitään ja heitä palvellaan, "koska minä olen jo näin vanha!", vaikka aivan hyvin toimintakykyä vielä on.

Tuollaiselle vanhukselle sopii parhaiten palvelutalo. Hoivakoteihin pääsee vain erittäin huuonokuntoiset vanhukset eli ne, jotka eivät pärjää enää edes palvelutalossa.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vanhus on päästään terve ja pääsee liikkumaan rollaattoria apunaan käyttäen, ei ole mitään pätevää syytä sijoittaa häntä hoitokotiin. Kotihoidon tukema elämä kotona on silloin paljon mielekkäämpää.

Ei aina näinkään. On paljon ikäihmisiä, joita yksin oleminen masentaa niin, että se vaikuttaa jo toimintakykyyn ja terveyteen. Joiltakin menee ruokahalu ja motivaatio tehdä ylipäätään mitään, ja kun ei tee mitään, kunto laskee kuin lehmän häntä. Jotkut saavat aivan uuden elämän, kun pääsevät paikkaan jossa on muitakin ihmisiä ja saavat esim. aterioida muiden kanssa yhteisessä ruokailutilassa.

Sitten on tietysti niitäkin, joita yksin oleminen aidosti pelottaa ja heillä on jatkuva turvattomuuden tunne. Mielestäni kummatkin heistä ehdottomasti hyötyvät palveluasumispaikasta ja se heille kuuluisi.

Aivan eri asia sitten ne, jotka haluavat palveluasumiseen niillä odotuksilla, ettei heidän enää tarvitse tehdä yhtään mitään ja heitä palvellaan, "koska minä olen jo näin vanha!", vaikka aivan hyvin toimintakykyä vielä on.

Tuollaiselle vanhukselle sopii parhaiten palvelutalo. Hoivakoteihin pääsee vain erittäin huuonokuntoiset vanhukset eli ne, jotka eivät pärjää enää edes palvelutalossa.

Hoivakoti ja palvelutalo tarkoittavat suunnilleen samaa asiaa. Molemmissa siis on hoitajia ja kummassakin hoito maksaa suhteellisen paljon.

Juuri oli uutisjuttu jossa kerrottiin että sekä kotihoidon saanti että laitospaikan saanti ovat nykyään entistä tiukemmassa.

Että näin se suomi pitää ihmisistä huolta... Hyvinvointia rakentamassa.... Ja nyt tällä hetkellä varsin oikeistolaisin keinoin, eli jokainen pärjätkööt itse omin voimin. Urhoollisesti.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vanhus on päästään terve ja pääsee liikkumaan rollaattoria apunaan käyttäen, ei ole mitään pätevää syytä sijoittaa häntä hoitokotiin. Kotihoidon tukema elämä kotona on silloin paljon mielekkäämpää.

Ei aina näinkään. On paljon ikäihmisiä, joita yksin oleminen masentaa niin, että se vaikuttaa jo toimintakykyyn ja terveyteen. Joiltakin menee ruokahalu ja motivaatio tehdä ylipäätään mitään, ja kun ei tee mitään, kunto laskee kuin lehmän häntä. Jotkut saavat aivan uuden elämän, kun pääsevät paikkaan jossa on muitakin ihmisiä ja saavat esim. aterioida muiden kanssa yhteisessä ruokailutilassa.

Sitten on tietysti niitäkin, joita yksin oleminen aidosti pelottaa ja heillä on jatkuva turvattomuuden tunne. Mielestäni kummatkin heistä ehdottomasti hyötyvät palveluasumispaikasta ja se heille kuuluisi.

Aivan eri asia sitten ne, jotka haluavat palveluasumiseen niillä odotuksilla, ettei heidän enää tarvitse tehdä yhtään mitään ja heitä palvellaan, "koska minä olen jo näin vanha!", vaikka aivan hyvin toimintakykyä vielä on.

Tuollaiselle vanhukselle sopii parhaiten palvelutalo. Hoivakoteihin pääsee vain erittäin huuonokuntoiset vanhukset eli ne, jotka eivät pärjää enää edes palvelutalossa.

Hoivakoti ja palvelutalo tarkoittavat suunnilleen samaa asiaa. Molemmissa siis on hoitajia ja kummassakin hoito maksaa suhteellisen paljon.

Ei tarkoita samaa. Täällä - vaikka onkin yksityinen palveluntarjoaja - sivulla on mielestäni hyvin kerrottu eri asumismuotojen välinen ero:

https://www.sagacare.fi/usein-kysyttya/mika-ero-senioritalolla-palvelut…

Vierailija kirjoitti:

Ei "kunnallisia" hoitokoteja ole olemassakaan. Ne on kaikki yksityistetty jo kauan sitten. Äitini sai paikan palvelutalosta vasta kun kotihoito ei enää riittänyt eli kotihoidon käynnit 3-4 kertaa päivässä, ruokapalvelu ym. Palvelutalossa saa periaatteessa samat palvelut kuin kotihoidossa.

On niitä, vaikka ei sun lähialueella olisikaan. Paitsi että nykyään ne ei oo kunnallisia vaan hyvinvointialueiden.

Usein omaisten taustalla on halu myydä vanhuksen asunto ja saada oma perintöosuus.  Näin minäkin halusin.  Äiti oli itsepäinen -ei muuttanut minnekään isosta lähiökerrostalosta.  Isän perintöosuus jäi kokonaan saamatta kun asunnon arvo romahti äidin siinä asuessa.  Loppuvuosina kotisairaanhoito, sairaalat, lääkkeet,ambulanssit, virkistysviikot, yksityiset hoitajat ym . vei kaikki äidin säästöt!  Laki lesken asumisoikeudesta on todella syrjivä lapsia kohtaan.  Lähiöissä ja maaseudulla perintöasunnoista ei ole muuta kuin harmia nyt ja tulevaisuudessa.  Jos asunto olisi myyty isäni kuoleman jälkeen, siitä olisi  saanut yli 70000e, äidin kuoltua kun myytiin-saatiin 25000e.  

Vierailija kirjoitti:

Usein omaisten taustalla on halu myydä vanhuksen asunto ja saada oma perintöosuus.  Näin minäkin halusin.  Äiti oli itsepäinen -ei muuttanut minnekään isosta lähiökerrostalosta.  Isän perintöosuus jäi kokonaan saamatta kun asunnon arvo romahti äidin siinä asuessa.  Loppuvuosina kotisairaanhoito, sairaalat, lääkkeet,ambulanssit, virkistysviikot, yksityiset hoitajat ym . vei kaikki äidin säästöt!  Laki lesken asumisoikeudesta on todella syrjivä lapsia kohtaan.  Lähiöissä ja maaseudulla perintöasunnoista ei ole muuta kuin harmia nyt ja tulevaisuudessa.  Jos asunto olisi myyty isäni kuoleman jälkeen, siitä olisi  saanut yli 70000e, äidin kuoltua kun myytiin-saatiin 25000e.  

Äitisi taisi olla leskenä useita kymmeniä vuosia? Asunnon arvo ei romahda noin paljoa ihan pienessä hetkessä.

Vierailija kirjoitti:

Usein omaisten taustalla on halu myydä vanhuksen asunto ja saada oma perintöosuus.

Monella on kyllä ihan se syy, ettei kestä enää kantaa huolta, että miten läheinen pärjää yksin. Jos omainen soittelee jatkuvasti tai antaa muuten ymmärtää pelkäävänsä yksinoloa tai vaikkapa liikkumista kaatumisen pelossa, kaatuilee koko ajan tai saattaa lähteä harhailemaan kotoaan, niin ei siinä ole läheisellä hetkenkään mielenrauhaa.

Up