Psykiatri ei vastaa mitään
Millaisia kokemuksia teillä on psykiatreista tai terapiasta yleensä? Olen sellaisessa tilanteessa, että tarvitsisin ulkopuolista apua, mutta psykiatreilla käyminen on alkanut tuntua vastenmieliseltä. Takana on siis pari huonoa kokemusta. Nämä psykiatrit eivät juurikaan vastanneet kun puhuin, tuijottivat vain ja olivat hiljaa. Tiedän sen kuuluvan työnkuvaan, mutta minkäänlaista keskustelua ei juurikaan synny jonka seurauksena en lopulta keksi mitä seuraavaksi sanoisin ja kiusaannun. Huoneen täyttää loputtomalta tuntuva hiljaisuus enkä yksinkertaisesti keksi mitä seuraavaksi sanoisin. Välillä kun hiljaisuus jatkuu sietämättömän pitkäksi psykiatri kysyy jotain pientä jonka jälkeen ollaan taas hiljaa. Alkaa jopa hävettämään kertoa asioita kun psykiatri vain tuijottaa tympääntyneenä eikä vastaa. On ollut helpotus päästä ulos siitä huoneesta. Psykologilla käydessä sentään juteltiin ja päästiin asioiden purkamisessa eteenpäin.
Onko muilla ollut tällaisia kokemuksia? Tuntuu että rahat menee kankkulan kaivoon.
Kommentit (99)
Todella ikävä kohtalo kyseisellä kirjoittajalla, joka on kirjoittanut kommentin tuolle edellä esitetylle sivustolle.
Ikävä kyllä, useat psykiatrian piiriin hakeutuvilla on omakohtaisia kokemuksia mielisairauksista, omia tai sukulaisten osalta. Tämä selittänee sen, että psykiatreilla usein on itsellään vakavia mielenterveydenongelmia. Alalle pääsee kaikki mielisairaat.
Mitä tulee nimien julkistamiseen, en näe estettä. Ongelmakohdat ja tekijät on tuotava esiin. Jos lähdetään kaivelemaan nimien julkaisijoita, tulisi myös viranomaisten ja muiden osallisten osalta miettiä sitä, että mitä on pahoinpitely. Pahoinpitely ei ole pelkästään fyysistä tai henkistä, sitä voidaan tehdä myös kemikaaleilla. Seuraukset voivat olla kemikaaleilla tehdyllä väkivallalla huomattavasti tuhoisampia. Jos olisin viranomainen tai vastaava, miettisin, että ketä tällaisessa tapauksessa pitää tutkia ja syyttää. Itse tutkisin noita nk. lääkäreitä.
Oman ystäväpiiriini ei tule enää yhtään psykiatria tai vastaavaa.
Hölmöä maksaa siitä että joku kuuntelee. Puhukaa kukillenne tai kotieläimellenne. Sama teho.
Psykiatrit ovat usein kovin outoja ja jopa kylmääviä. Epäsympaattisia.
Psykologit taas ovat empaattisia ja "mukavia".
Näin suurilta osin. Tämä on oma kokemukseni.
Psykiatri katsoo sua kliinisemmältä kannalta, mitä lääkkeitä tai hoitoa tarvitset. Psykologin kanssa voi höpistä niitä näitä mistä tykkää. Jos tykkää, itse en turhan rupattelusta kokenut hyötyväni mitään. Alitajunnan tunkiota ei kannata pöyhiä kauheesti, lähtee vaan paska leviämään.
Vierailija kirjoitti:
Psykiatri katsoo sua kliinisemmältä kannalta, mitä lääkkeitä tai hoitoa tarvitset. Psykologin kanssa voi höpistä niitä näitä mistä tykkää. Jos tykkää, itse en turhan rupattelusta kokenut hyötyväni mitään. Alitajunnan tunkiota ei kannata pöyhiä kauheesti, lähtee vaan paska leviämään.
Jep. Virhe. Psykiatria ei koskaan _paranna_ psyykettä. Se helpottaa oireita - jos sitäkään. Pöyhiminen, ja vieläpä oikealla tekniikalla on valitettavasti välttämätöntä mikäli aikoo toipua/parantua.
Mulla oli naispsykiatri. Vaikutti ulospäin aika tiukalta ja tylyltä mutta sanoipa jopa pari sanaakin ihan ystävällisesti ja asiallisesti. Sitten oli pari miestä jotka vaan olivat keskittyneitä olemaan psykiatreja ja vaan tenttasivat jotakin kysymyksiä Kelan lausuntoa varten. Ei heistä mitään apua mihinkään ollut, eivätkä mitään vointeja kyselleet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykiatri katsoo sua kliinisemmältä kannalta, mitä lääkkeitä tai hoitoa tarvitset. Psykologin kanssa voi höpistä niitä näitä mistä tykkää. Jos tykkää, itse en turhan rupattelusta kokenut hyötyväni mitään. Alitajunnan tunkiota ei kannata pöyhiä kauheesti, lähtee vaan paska leviämään.
Jep. Virhe. Psykiatria ei koskaan _paranna_ psyykettä. Se helpottaa oireita - jos sitäkään. Pöyhiminen, ja vieläpä oikealla tekniikalla on valitettavasti välttämätöntä mikäli aikoo toipua/parantua.
Mikäli onnistut löytämään itsellesi sopivan psykologin. Psykoterapia voi olla myös pahasta. Mulla on empaattinen ja asiallinen miespsykiatri. Naispsykologin kanssa aikoinaan tuli vaan fiilis, että haluun uunottaa tota jotenkin, emme leijailleet samalla levelillä.
Jos ymmärsin oikein, olet siis hakeutunut psykiatrin vastaanotolle? Siis ihan lääkärinkäyntinä? Ei terapiaan? Psykiatrin tehtävä ei ole antaa mitään terapiaa, paitsi jos sinulle on erikseen terapiaa lähettellä haettu ja myönnetty, tai olet sitä omakustanteisesti ostanut. Terapia on pitkäkestoista ja suunnitelmallista työskentelyä. Ei yksittäinen psykiatrin vastaanottokäynti ole terapiaa, vaan todellakin lääkärin vastaanotto. Kerrot siis mihin toivot apua, mitkä on ydinoireet, ja lääkäri kysyy tarkentavia kysymyksiä, ja määrää tarvittaessa tutkimuksia ja/ tai lääkityksen. Lääkäri (tässä tapauksessa siis psykiatri) tekee myös tarvittavat lähetteet kuntoutukseen/ hoitoon. Mahdollisesti juurikin terapiaan. Terapeutti voi toki olla pohjakoulutukseltaan myös psykiatri, mutta hänellä voi myös olla jokin muu koulutus. Joka tapauksessa varsinainen terapia on ihan eri asia, kuin psykiatrin yksittäinen vastaanotto aika.
No vaikuttaa ap siltä, että et varsinaisesti ole minkään lääkärin tarpeessa, vaan sielunhoitajan. Soitapa sellaselle ja kysy siltä, jos tulis vastauksia vähän paremmin. Kun ei ne psy-alkuset monestikaan ole perehtyneet sielujen syvyyksiin ja ne on kellolla töissä, eikä niitä oikeasti kiinnosta.
Yleislääkärille vaan, saa sieltä aloitusnapit.
Vierailija kirjoitti:
Joo ei ole tarkoitus olla juu, mutta mikähän tarkoitus siinä sitten on? Voin jutella kelle tahansa asioistani saamatta mitään vastausta mihinkään eikä tarvitse sentään maksaa 80€.
AP
Mikset pyydä lähetettä lääkäriltä Terveyskylän nettiterpiaan? Se on ilmaista.
Jos kuulut kirkkoon niin papin kanssa juteltu jää teidän välillenne.
Vierailija kirjoitti:
Yleislääkärille vaan, saa sieltä aloitusnapit.
Kannattasko lukea tuo sivusto jolle viitataan sivun alussa.
Tai voit itse vetää noilla mainitsemillasi napeilla nupin ja kropan turvoksiin.
Aivan järjetön kommentti sinulta tähän asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Psykiatri ei ole terapeutti, vaan lääkäri.
Psykiatri kirjoittaa lääkkeet ja laittaa lähetteitä tutkimuksiin ja määrittää diagnoosit ja kirjoittaa sairauslomat, mutta terapiassa ei psykiatrin luona käydä.
Psykiatri kirjoittaa lähetteen terapiaan, jolloin saat kelakorvauksen. Terapeutin kanssa sitten käytte asioita läpi. Ja psykiatri voi myös kertoa millaisesta terapiasta sinulle voisi olla eniten hyötyä, ja antaa vaikka joidenkin terapeuttien yhteystietoja.
Toivottavasti löydät hyvän terapeutin jonka kanssa kemiat kohtaa ja saat ongelmasi vähitellen auki :)
Aika monetkin terapeutit ovat koulutukseltaan psykiatreja. Analyyttisesti suuntautunut terapeutti on aluksi juuri tuollainen kun on jo kuvattu, antaa potilaalle ja hänen ajatuksilleen tilaa ja rauhaa, että potilas saa rohkeutta lähestyä ongelmiaan. Myöhemmin kyllä alkaa myös heittää mukaan omia ajatuksiaan, mutta idea on, että potilas itse oivaltaa asioita ja löytää oman tiensä eteenpäin terapeutin avulla. Äideistä ja lapsuudenkokemuksista puhutaan vain jos asianomainen ne itse nostaa käsittelyyn. Pointti on siis käsitella ongelmia jotka potilasta itseään askarruttavat. Psykiatri tuo esiin omia havaintojaan ja auttaa, ettei jäi pyörimään ympyrää aina niihin samoihin ajatuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykiatri ei ole terapeutti, vaan lääkäri.
Psykiatri kirjoittaa lääkkeet ja laittaa lähetteitä tutkimuksiin ja määrittää diagnoosit ja kirjoittaa sairauslomat, mutta terapiassa ei psykiatrin luona käydä.
Psykiatri kirjoittaa lähetteen terapiaan, jolloin saat kelakorvauksen. Terapeutin kanssa sitten käytte asioita läpi. Ja psykiatri voi myös kertoa millaisesta terapiasta sinulle voisi olla eniten hyötyä, ja antaa vaikka joidenkin terapeuttien yhteystietoja.
Toivottavasti löydät hyvän terapeutin jonka kanssa kemiat kohtaa ja saat ongelmasi vähitellen auki :)
74 jatkaa: Terapeutti ei koskaan määrää lääkkeitä, ne haetaan muualta. Analyyttisessä terapeutissa suositus onkin, ettei syö psyykeen vaikuttavia lääkkeitä, ainakaan terapiapäivänä, että päästään paremmin ongelmien juurelle.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan saanut psykiatrilta mitään ns. henkistä apua. Siis toki ovat kirjoittaneet, uusineet reseptin tai tehneet lausunnon mutta eivät he siellä paikan päällä ole mitään sen kummempaa apua tarjonneet. Osa on aika tympeitä eikä tiedä kuuntelevatko he edes mitä sanoo, osa on pitänyt ihme tenttaustuokioita eli kuin ristikuulustelussa. Sen muistan että kerran yksi naispsykiatri hieman hymyili ja se tuntui että häneen sai edes jonkin yhteyden. Etäisiä ja jotenkin kylmän oloisia on kaikki olleet. Toki en ole heiltä mitään henkistä apua odottanutkaan.
Psykiatrinen sairaanhoitaja oli ihan ns. normaalin asiallinen. Toki vähän etäinen mutta hänelle pystyi kuitenkin jotakin puhumaan mikä tavallaan helpotti mutta en häneltäkään mitään sen kummempaa apua mihinkään ole saanut. Helpotti että sai ylipäätään vähän puhuttua jollekin. Psykologit on olleet myös etäisiä ja vaiteliaita. Eräs nuori psykologinainen taisi sentään jotain johonkin kommentoida vuosikymmen sitten.
Itselleni se apu on ollut lähinnä sitä että on edes joku jolle vähän puhua. Eli kun on yksinäinen ja epätoivoinen niin on edes joku johon hetkeksi saa pienen kontaktin muodostettua.
Ehkä kannattaisi pyrkiä ihan terapiaan.
Mulla ihan samoja kokemuksia, psykiatri istui hiljaa ruutuvihko kädessä ja tuijotti, ja minä ujona ihmisenä en meinannut saada sanaa suusta, ja käski päätteen ääreen tekemään masennustestin, siinä tuli tulokseksi keskivaikea masennus, ei kun masennuslääkeresepti kouraan ja saikkulappu, ovesta ulos ja seuraava aika kolmen viikon päästä, kyllä tuosta käynnistä ei ollut mitään hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Hölmöä maksaa siitä että joku kuuntelee. Puhukaa kukillenne tai kotieläimellenne. Sama teho.
Psykiatri voi määrätä lääkkeitä.
Te mt-ongelmaiset kuulutte SAUNAN TAAKSE!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan saanut psykiatrilta mitään ns. henkistä apua. Siis toki ovat kirjoittaneet, uusineet reseptin tai tehneet lausunnon mutta eivät he siellä paikan päällä ole mitään sen kummempaa apua tarjonneet. Osa on aika tympeitä eikä tiedä kuuntelevatko he edes mitä sanoo, osa on pitänyt ihme tenttaustuokioita eli kuin ristikuulustelussa. Sen muistan että kerran yksi naispsykiatri hieman hymyili ja se tuntui että häneen sai edes jonkin yhteyden. Etäisiä ja jotenkin kylmän oloisia on kaikki olleet. Toki en ole heiltä mitään henkistä apua odottanutkaan.
Psykiatrinen sairaanhoitaja oli ihan ns. normaalin asiallinen. Toki vähän etäinen mutta hänelle pystyi kuitenkin jotakin puhumaan mikä tavallaan helpotti mutta en häneltäkään mitään sen kummempaa apua mihinkään ole saanut. Helpotti että sai ylipäätään vähän puhuttua jollekin. Psykologit on olleet myös etäisiä ja vaiteliaita. Eräs nuori psykologinainen taisi sentään jotain johonkin kommentoida vuosikymmen sitten.
Itselleni se apu on ollut lähinnä sitä että on edes joku jolle vähän puhua. Eli kun on yksinäinen ja epätoivoinen niin on edes joku johon hetkeksi saa pienen kontaktin muodostettua.
Ehkä kannattaisi pyrkiä ihan terapiaan.
Jep, esim Antti Tuisku on terapeutti.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/10873799/kertokaa-kokemuksia-psykiatrei…
Tuon sivuston keskustelu paljastaa kylmästi koko psykiatrian tilan ja mitä sillä saavutetaan. Varmasti alalla on useita, jotka toimivat niin sanotusti oikein ja inhimillisesti. Sitten on noita lääkitsijöitä.
Sivuston viimeinen kommentti kuvaa tilannetta julmasti ja totuudenmukaisesti, ikävä kyllä. Jos ei sivustolta muuta lue, niin ainakin viimeinen kommentti kannattaa lukea läpi rauhassa, se on koko kuva.
Itsellenikin kävi vuosia sitten 'huonosti' ja maksan siitä hintaa edelleen. Se on ikuinen leima, joka rasittaa aina, kaikessa ja kaikkialla.
Hyviä lääkäreitä en ole itsekään tavannut, muutamasta huonosta annan esimerkin, siinä toivossa, että joskus asiat hoidetaan paremmin, inhimillisesti. Siinä toivossa, että joskus lääkärikoulutukseen hakevilta vaaditaan soveltuvuuskoe, jossa tutkitaan hakijoiden mielenterveys.
Kävin vuosia sitten terapiassa, lääkärinä oli ikävä kyllä Petri Linnasalmi, joka on todella ahdistava ja epämiellyttävä ihminen, lääkitsijä sanan kirjaimellisessä mielessä, vääristelee asioita ja suurentelee. Ajatusteni kanssa en ole yksin, terapeutti varoitti Petrin menetelmistä ja käytännöistä, joista oli ollut todella suurta haittaa aikaisemmin potilaille. Itselleni todella paljon mm. väärästä diagnoosista. Miksi Petri jatkoi 'menetelmiään' ja 'käytäntöjään', hänelle oli varmasti sanottu niistä ja niiden haitoista?
Oma arvioni on mielisairaus, narsismi, psykopaatti.
Nyt kun Petri on vielä jättämässä hiilijalanjälkeä, on mahdollista selvittää hänen kauttaan, kuinka tärkeää on lääkäreiden soveltuvuuskoe ja henkinen arviointi.
Lupasin kaksi, toinen vastaava on Katinka Tuisku, pysykää kaukana.
En ymmärrä miten alalla toimivat voivat katsoa tuollaisten henkilöiden toimintaa vierestä. Tai lähipiirin.