Pääseekö sos.tilanteiden pelosta pois?

Tietyt lääkkeet jotka auttaa siihen ahdistavaan tilanteeseen + altistaminen. Eli pakotat itsesi erilaisiin sosiaalisiin tilanteisiin.

Töihin meno auttaa

Juo viinaa niin helpottaa

Mitä pelkäät?

Välillä voi olla helpompaa ja ajattelee että nyt se on ohi, kunnes joku päivä taas uudelleen ilmaantuu. Joten eipä taida päästä kokonaan..

Vierailija kirjoitti:

Mitä pelkäät?

Ulkomaalaisia

Kyllä.

Totuttelemalla.

Sallimalla itselleen sen, että jännittää.

Ymmärtää sen, että se on ihan inhimillistä ja hyvin tavallista, se jännittäminen.

Saa olla.

Suomalaiselle luonnollinen ympäristö ei ole kolkot kylmät paikat ja valkoinen keinovalo. Väärä porukka tai häly. Vaan jokainen miettii mikä on lämmin ympäristö itselle tai sopiva.

Ihminen on sopeutuvainen eläin, eli sen kun hakeudut ihmisten seuraan ja totutat itsesi siihen.

Se voi esiintyä maaennuksen liitännäissairautena tai -tilana, miksi sitä nyt kutsuisikaan. Kun masennus hoidetaan tai katoaa, sosiaalisten tilanteiden pelkokin voi kadota. Tämän on lääkäri kertonut minulle.

Ei pääse.... yhtä olen 48v kuin 18v. Ei ole auttanut mikään.

Pääsee. Mulla neuroleptit ja masislääke apuna. Mikään ei pelota tai tunnu missään.

Osa pääsee. Osa ei. Itse pääsin vain menemällä paljon ihmisten pariin. Kommunikoimalla ihan vieraidenkin kanssa. Yks kirjoitti, että se voi olla masennuksen aiheuttamaa. Toisilla masennus tekee hyvin ahdistuneen olon. 

Tavallaan joo ja tavallaan ei. Ihmisen luonne ei muutu. Jos olet aina vihannut huomion kohteena oloa, se ei muutu koskaan. Et innostu siitä vanhanakaan. Pelosta pääsee kyllä, ettei siihen enää "kuole" että joku huomaa sinut.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on sopeutuvainen eläin, eli sen kun hakeudut ihmisten seuraan ja totutat itsesi siihen.

Ei se aina auta. Kokemusta on.

Ei se mihinkään kokonaan poistu, varsinkin jos siihen on pitkään kroonistunut. Mulla teini-iästä asti ollut paniikkihäriöitä ja sos.fobiaa. En tiedä mistä nekin mulle tuli kun elämä oli tasaista ja kannustavaa. Ei mitään suurempia negatiivisia elämänkäänteitäkään. Nyt viisikymppisenä tilanne huomattavasti parempi. Ja se että olen työkyvyt.eläkkeellä. Ei tarvitse stressata joka päiväisiä sosiaalisia työtilanteita. 

Minä olin nuorena paljon rohkeampi enkä jännittänyt oikeastaan ollenkaan,mutta nyt vanhemmiten minusta on tullut arka ja on vaikeaa jutella vieraiden ihmisten kanssa vaikka monet sanovat että sen pitäisi mennä päinvastoin.

Mulle iski joku, ilmeisesti korona-viruskirjoon kuuluva. Muut oireet ohi, mutta jäi sellasta väsymystä ja pientä lämpöä ja aivan vetämätön olo. Tuo siis jo v. -86. Erakoidin/"linnottauduin" kotiin. Samaan aikaa äiti otti miesystävänsä meille, hän alkoholisoitui. Oli juoppo, mutta kumminkin hän (kaikista ihmisistä) sanoi, et sun pitää vaan uskaltaa lähteä ulos.

Niin sitten tein. Aluksi alkoholin voimalla, sitten selvinpäin. Läksin isän kotipaikalle, nostettiin pottua, linnunmetsästysaika jne. .... Vajaa vuosi siitä, niin olin yo-opiskelija (ja sain maisterinpaperit).

POV: Mulla oli aivan älytön ihmispelko, mutta pystyin voittamaan sen. .... Jos totta puhun, niin sitä samaa on joskus vieläkin, mutta onneksi aika harvoin.

En tiedä, pääseekö siitä ikinä kokonaan eroon. Olen ollut lapsesta lähtien erittäin ujo ja arka puhumaan vieraille ihmisille. Muutin 18v pois kotoa, oli pakko opetella hoitamaan asioita (ja puhumaan toisille ihmisille). Vieläkään en pysty puhumaan tilanteessa, jossa on useampi ihminen. Varmaan traumoja kouluajoilta, kun täytyi pitää esitelmiä luokan edessä, naama punaisena, kädet täristen...

Onneksi pärjään nykyisin melko hyvin, pystyn puhumaan, en änkytä enkä tärise. Pienen työyhteisön kanssa tulen hyvin toimeen. 

Sinulle suosittelen jotain psykoterapiaa (olisi minunkin pitänyt hakeutua aikoinaan). 

Lopeta nyt ainakin kofeiini, nikotiini ja alkoholi, se auttaa jo paljon.