Saattohoito , nesteytyksen lopetus

Minun 79 v isäni kesti 8 tuntia.

Vierailija kirjoitti:

Noin pari vrk.

Tapa on ihan yleinen eutanaasian muoto Suomessa.

Myös hapen annon lopettamista käytetään usein. Ihminen siis tukehtuu hengiltä.

Äitini minun kirjoitti:

Äiti oli saattohoidossa ja nesteytys lopetettiin. Kävin kolmen (vai neljän) päivän kuluttua katsomassa häntä ja hätäännyksissäni kysyin hoitajalta, saanko antaa mehukeittoa nokkamukista. Äiti joi ja nieli, mutta ei puhunut. Jonkin ajan kuluttua hän meni tajuttomaksi. Lähdin kotiin ja kun pääsin kotiin, tuli soitto, että äiti oli juuri kuollut. Tapoinko minä hänet kun juotin häntä? Trauma tästä jäi minulle.

Saattohoito on kuoleman odottamista, et tappanut häntä. Kolme/neljä päivää ilman nesteytystä, ei ihminen sitä kauemmin kestä..

Vierailija kirjoitti:

Mihin perustuu se ajatus, että kuoleva ei tarvitse nestettä? Lääkärithän sen päättävät ja sitten omaiset nokkamukista juottaa litratolkulla, koska eivät kestä katsella sitä nääntymistä. Jossain oven takana odottaa seuraava potilas petipaikkaa eikä edellisestä saada henkeä pois.

Kun se nesteytys ei millään tavalla paranna sen kuolevan vointia, niin eikö se ole ihan hölmöläisen hommaa sitä nesteytystä jatkaa. Olen muutaman sata saattohoitovanhusta nähnyt eikä se nesteytyksen lopettaminen todellakaan potilaan vointia pahenna. Kyllä näitä asioita on ihan tutkittu, eivät ne lääkärit mitään hirviöitä ole.

Vierailija kirjoitti:

Onko kuolema kivulias kun janoon kuolee?

Saattohoidossa olevan kivut lääkitään morfiinilla. Suomessa ei saattohoidossa tavitse kärsiä. Kivuista. Jos ihminen nielee syötetään ja juotetaan. Mutta kun nieleminen loppuu, ei enää juoteta.

Janon tunne häviää kun loppu lähestyy. Vain suuta kostutetaan eri tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nesteytys lopetetaan, koska saattohoitopotilailla kiertävä nestetilavuus siirtyy interstitiaalitilaan eli soluvälitilaan. Nesteytys saattohoitopotilailla aiheuttaisi runsaasti haittavaikutuksia, kuten mm. pleura- ja askitesnesteen kertymistä, hengenahdistusta ja turvotuksia. Kuuluu ihmisen luonnolliseen kuolemaan, että keho ei enää toimi niin kuin eläessä. Ihmisen fysiologia muuttuu kuoleman lähestyessä.

Hyvä saattohoito on kokonaisvaltaista hoitoa, jossa olennaista on ylimääräisen kärsimyksen lievittäminen.

Vielä 1980-90-luvulla oli kroonikko-osastoilla sairaaloissa vanhuksia nesteletkuissa kuukausia jopa vuosia. Miksi heille ei tullut turvotuksia ja hengitysvaikeuksia vaikka olivat täysin vuodepotilaita?

Ei ollut letkuissa. Olet ymmärtänyt väärin.

Vierailija kirjoitti:

Mutta mietin, pitäisikö maksaa kaksi euroa, jotta tiedän enemmän?

Ilmaisia lounaita ei ole. Se on valintakysymys, haluatko elää tietämättömyydessä, vai maksaa kaksi euroa tiedosta? Ei se hirveän kallista ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on niin julmaa kuin olla ja voi. Onneksi oma omaiseni kuoli niin että joi vielä viimeisenä iltanaan. Pelkään itse että joudun kuolemaan Suomessa, enkä jossain missä halutessaan saa nesteytystä. En halua tulla näännytetyksi.

Halutessaan saa aina nesteytystä. Näillä ihmisillä on epäilemättä tehty hoitotahto, missä nesteytys kielletään tilanteessa.

Toisekseen ovat siinä tilassa etteivät enää tiedä saavatko nestettä vai eivät.

Potilaalla ei ole oikeutta vaatia haluamaansa hoitoa jos lääkäri katsoo sen turhaksi ja haitalliseksi. Potilas voi toki kieltäytyä tarjotuista hoidoista.

Äitini 70 v. eli näin vielä seitsemän päivää 🙄

Voin kertoa että oli kovaa touhua ja pitkät päivät/yöt seurata asiaa vierestä ilman että lääkäri ja hoitajat infosi, tuki tms.. Netistä itse luettiin että on normikäytäntö, potilaan parhaaksi yms. kun ei ensin meinattu ymmärtää asiaa lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nesteytys lopetetaan, koska saattohoitopotilailla kiertävä nestetilavuus siirtyy interstitiaalitilaan eli soluvälitilaan. Nesteytys saattohoitopotilailla aiheuttaisi runsaasti haittavaikutuksia, kuten mm. pleura- ja askitesnesteen kertymistä, hengenahdistusta ja turvotuksia. Kuuluu ihmisen luonnolliseen kuolemaan, että keho ei enää toimi niin kuin eläessä. Ihmisen fysiologia muuttuu kuoleman lähestyessä.

Hyvä saattohoito on kokonaisvaltaista hoitoa, jossa olennaista on ylimääräisen kärsimyksen lievittäminen.

Vielä 1980-90-luvulla oli kroonikko-osastoilla sairaaloissa vanhuksia nesteletkuissa kuukausia jopa vuosia. Miksi heille ei tullut turvotuksia ja hengitysvaikeuksia vaikka olivat täysin vuodepotilaita?

Ihminen voi olla petipotilas mutta ei saattohoitopotilas. Saattohoitoon on tietyt kriteerit. t. eri

Noissa tapauksissa potilaat olivat puhumattomia, sytötettäviä eli eivät kommunikoineet mitenkään.

Eivät silti olleet kuolemassa.

Niinpä. Esim aivovauriopotilas voi olla täysin letkujen varassa mutta ruumis on silti terve ja elää vuosikausia vaikkei ihminen pystyisi liikkumaan tai puhumaan. Sellaisia ei tietenkään tapeta nälkään tai janoon. Ei varmaan vaikka hoitotahto niin sanoisi.

Kyllä minä olen kirjannut hoitotahtooni että jos aivot ovat vaurioituneet (esim joku 5minuuttia ilman happea riittää) niin kaikki hoitotoimenpiteet on lopetettava.

Miksi makaisin ”elävänä kuolleena” vuosikausia?

Olen itse hoitaja ja olen nähnyt kuinka keuhkokuumeeseen sairastunut hauras vanhus, jolla on on hoitotahto joutuu sietämään turhan elämän pitkittämisen kun sukulaiset vaativat.

Usein he ovat vielä niitä jotka eivät ole edes käyneet vanhusta edes ollenkaan katsomassa.

Sitten alkaa jotenkin omatunto kolkuttaa ja vaaditaan kaikki turha, tuskaa tuottava hoito hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Isovanhempani kuolivat noin 75 vuotiaina eri syistä, toista nesteytettiin loppuun asti, toinen nääntyi kuivumiseen kun nesteytystä ei annettu vaikka lääkärit hänen sairauteensa edelleen hoitoja suunnittelivat. Molempien kuollessa olin paikalla ja ei ollut kuivumiseen kuolleen lähtö rauhallinen. Sen päätin että toista kertaa ei läheiseni joudu samalla tavoin kitumaan ja niinpä toinen isovanhemmista nesteytettiin loppun asti kipulääkkeiden menessä samalla. Hänen lähtönsä oli rauhallinen, hengitys vaan hidastui ja sitten loppui. Tippa veti loppuun asti ja mitään turvotuksia ei tullut. Samoin syöpään menehtynyt nuori sukulainen sai juomista ja nesteytystä loppuun asti askiteksesta huolimatta, hän tosin oli viimeistä tuntia lukuunnottamatta tajuissaan.

Tipalla saattaa valitettavasti saada aikaan keuhkopöhön saattohoitovaiheessa.. Silloin potilas hukkuu keuhkoissa olevaan nesteeseen. Valinta on omaisten,jotka sitä vaativat. Ammattilaisen näkökulmasta on helpompia ja tuskattomampia tapoja lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin perustuu se ajatus, että kuoleva ei tarvitse nestettä? Lääkärithän sen päättävät ja sitten omaiset nokkamukista juottaa litratolkulla, koska eivät kestä katsella sitä nääntymistä. Jossain oven takana odottaa seuraava potilas petipaikkaa eikä edellisestä saada henkeä pois.

Kun se nesteytys ei millään tavalla paranna sen kuolevan vointia, niin eikö se ole ihan hölmöläisen hommaa sitä nesteytystä jatkaa. Olen muutaman sata saattohoitovanhusta nähnyt eikä se nesteytyksen lopettaminen todellakaan potilaan vointia pahenna. Kyllä näitä asioita on ihan tutkittu, eivät ne lääkärit mitään hirviöitä ole.

Samaa mieltä. Nesteytyksen lopettaminen on potilaalle armeliainta. Asiaa tuntemattomalle asia pitää selittää, koska arkijärjellä se kuulostaa julmalta.

Äitini sai haimasyöpädiagnoosin ja siitä seuraavana päivänä siirtyi saattohoitoon sairaalaan. Hän teki itse täysin tajuissaan päätöksen, että antibiootit, syöpälääkkeet ja ravintoliuos lopetetaan. Eihän niistä mitään hyötyä ole kun aikaa on päiviä tai viikkoja.

Ei äiti tuntenut enää noin sairaana janoa tai nälkää. Keho ei kuolemaa tekevällä, kovissa kivuissa olevalla enää toimi kuin terveellä ihmisellä. Äiti nukkui suurimman osan ajasta ja oli kovissa kipulääkkeissä. Voinnin mukaan tarjoiltiin esim jääpala suun kostukkeeksi. Toki olisi milloin tahansa saanut syödä tai juoda. Mutta kaikki tuli kivuliaasti ylös.

Muistan, kun äiti viimeisenä toiveenaan pyysi tuomaan mehujäätä ja kauppahallista tietyn kalakauppiaan kylmäsavulohta. Ei hän isoa määrää pystynyt syömään. Se maku suussa oli se juttu.

Äiti oli saattohoidossa 2 viikkoa diagnoosin jälkeen, ilman ruokaa ja nestettä. Sitten hän pyysi nukutusta. Oli unessa viikon ja nukkui kokonaan pois. Yhteensä oli siis 3 viikkoa täysin ilman nestettä. Se oli kuitenkin mitätön juttu kaiken sen kärsimyksen keskellä. Kyllä siinä lopussa toivoi äidin kanssa yhdessä, että hän pääsisi pois - vaikka luopuminen oli rankkaa. Kun tieto kuolemasta tuli, olin surun murtama, mutta helpottunut äidin puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kuolema kivulias kun janoon kuolee?

Saattohoidossa olevan kivut lääkitään morfiinilla. Suomessa ei saattohoidossa tavitse kärsiä. Kivuista. Jos ihminen nielee syötetään ja juotetaan. Mutta kun nieleminen loppuu, ei enää juoteta.

Janon tunne häviää kun loppu lähestyy. Vain suuta kostutetaan eri tavoin.

Ei kyllä pidä paikkaansa, saattohoidon taso vaihtelee. Itse totesin, ettei tk-sairaalan henkilökunnalla ollut hajuakaan iäkkään omaiseni kuolemaan johtavan sairauden kivuliaisuudesta (mesenteriaali tromboosi joka johtaa muutamassa päivässä suoliston kuolioitumiseen), tuskin edes tiesivät millaisesta sairaudesta on kysymys.  Kipulääkkeeksi oli annettu iv. Panadolia vaikka muutakin oli mahdollisuus antaa ja määrätty :O omaiseni oli selkeästi kivulias (heilutteli päätään) ja vaadin lääkäreiltä morfiinin listalle SÄÄNNÖLLISEKSI lääkkeeksi kun tulivat kierrolle.  Toivon että siitä lähtien sai ne mitä pitikin, mutta enhän siellä pystynyt 24/7 istumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nesteytys lopetetaan, koska saattohoitopotilailla kiertävä nestetilavuus siirtyy interstitiaalitilaan eli soluvälitilaan. Nesteytys saattohoitopotilailla aiheuttaisi runsaasti haittavaikutuksia, kuten mm. pleura- ja askitesnesteen kertymistä, hengenahdistusta ja turvotuksia. Kuuluu ihmisen luonnolliseen kuolemaan, että keho ei enää toimi niin kuin eläessä. Ihmisen fysiologia muuttuu kuoleman lähestyessä.

Hyvä saattohoito on kokonaisvaltaista hoitoa, jossa olennaista on ylimääräisen kärsimyksen lievittäminen.

Vielä 1980-90-luvulla oli kroonikko-osastoilla sairaaloissa vanhuksia nesteletkuissa kuukausia jopa vuosia. Miksi heille ei tullut turvotuksia ja hengitysvaikeuksia vaikka olivat täysin vuodepotilaita?

Ihminen voi olla petipotilas mutta ei saattohoitopotilas. Saattohoitoon on tietyt kriteerit. t. eri

Noissa tapauksissa potilaat olivat puhumattomia, sytötettäviä eli eivät kommunikoineet mitenkään.

Eivät silti olleet kuolemassa.

No jaa, ikävä sanoa mutta "vihannes"kunnossa olivat nuo. Omainen taas passitettiin saattohoitoon  vaikka sairaalan papereissa tulee "hyväkuntoisena" osastolle, pari päivää siitä saattohoitopäätös, vaikka palliatiivinen hoito olisi oikeampi.

Mitenkäs luulet, että saattohoito ja palliatiivinen hoito eroavat toisistaan? Eihän se saattohoito sitä tarkoita, että ihmisen kuolemaa jotenkin joudutettaisiin hoidolla. Ihan samaan tapaan hoidetaan oireita, kuin palliatiivisessa hoidossa. Saattohoito on vaan se päätepiste ja oletettavasti lääkäri on päätöksen tehdessään todennut, että loppu on lähellä.

Saattohoidossa lopetetaan kaikki muu paitsi kivun hoito, suun hoito, asentohoito ja puhtaus. Nestettä saa antaa suun kautta, mikäli kuoleva voi nielaista. Nielaisemista voi myös auttaa. Olen kohdannut kuoleva myös " viimeisellä" aterialla. Eli on nukkunut pois kesken syönnin/ juonnin.

Hoitajana 32v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kuolema kivulias kun janoon kuolee?

Saattohoidossa olevan kivut lääkitään morfiinilla. Suomessa ei saattohoidossa tavitse kärsiä. Kivuista. Jos ihminen nielee syötetään ja juotetaan. Mutta kun nieleminen loppuu, ei enää juoteta.

Janon tunne häviää kun loppu lähestyy. Vain suuta kostutetaan eri tavoin.

Olisikin näin, ettei saattohoidossa tarvitse kärsiä kivuista. Erään läheisen kamppailua seuranneena täysin toisenlaisia kokemuksia. Myös Maarit Feldt-Ranta lähti kovissa tuskissa.

”Maarit olisi halunnut kuolinapua, jos se olisi ollut mahdollista. Tuntuu epäoikeudenmukaiselta, että niin elämäniloisen ihmisen elämä loppui niin tuskallisesti. Hän olisi ansainnut paremman kuoleman.”

Veljeni kesti vuorokauden ,tuskin sitäkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kuolema kivulias kun janoon kuolee?

Saattohoidossa olevan kivut lääkitään morfiinilla. Suomessa ei saattohoidossa tavitse kärsiä. Kivuista. Jos ihminen nielee syötetään ja juotetaan. Mutta kun nieleminen loppuu, ei enää juoteta.

Janon tunne häviää kun loppu lähestyy. Vain suuta kostutetaan eri tavoin.

Olisikin näin, ettei saattohoidossa tarvitse kärsiä kivuista. Erään läheisen kamppailua seuranneena täysin toisenlaisia kokemuksia. Myös Maarit Feldt-Ranta lähti kovissa tuskissa.

”Maarit olisi halunnut kuolinapua, jos se olisi ollut mahdollista. Tuntuu epäoikeudenmukaiselta, että niin elämäniloisen ihmisen elämä loppui niin tuskallisesti. Hän olisi ansainnut paremman kuoleman.”

Minun rakas elämäniloinen ja ystävällinen velipoika kärsi kovasti lopussa.Joka päivä itken kun muistan , tästä nyt 6 vuotta aikaa. 

Tulee aivan paha olo ku lukee näitä juttuja 😪

Kyllä kuoleminen voi olla rankkaa. Eivät kaikki nukahda levollisesti pois. Etenkin syöpäsairaiden loppu saattaa olla kauheaa kipulääkkeistä ja muista huolimatta. Vanhukset usein kuolevat rauhallisesti, varsinkin jos ovat olleet jo pitkään vuoteen omana.