Saatiin lainatarjous mutta ei takaajaa
Ahdistaa ja ärsyttää. Vihdoin saimme pankista lainatarjouksen, mutta sen toteutuminen vaatisi vielä takaajan löytymisen. Minun ja puolison vanhemmat kieltäytyivät ”kunniasta”. Minulla ei ole muita sukulaisia. Miehellä on, mutta kuinka törkeänä pidätte sitä, että kysyy esimerkiksi joltain etäisemmältä sukulaiselta näin isoa asiaa ja miten ottaisi asian esille?
Yhteinen oma asunto on molempien unelma. Vuokraa olemme maksaneet tästä nykyisestä jo sen reilu 1000€ kuussa ja ahdistaa heittää vuodessa yli 12 000€ kankkulan kaivoon. Halvempaa asuntoa ei löydy, nykyinenkin on jo liian pieni perheellemme ja sijainnistakin on jo tingitty siihen pisteeseen, että oma sosiaalinen elämä on jo nolla kun en pääse liikkumaan minnekään muualle kuin töihin ja takaisin ja matkoihin menee jo tuhottomasti aikaa.
Jos haluamme vielä säästää sen verran, ettei takaajaa tarvita, niin siihen menisi toiveikkaimmillaankin reilu 5v.
Pankki sanoi, ettei meidän kohdalla ole mahdollisuutta maksulliseen takaukseen tai valtion takaukseen, syytä en tiedä.
Kommentit (293)
Minä ostin pankista takauksen, maksoi mun lainasummalle himpun alle 3000 €. Asunto on 75 % vakuutena ja loput 25 % kattoi tuo ostettu takaus. Omaa raha ei olisi tarvinnut muuta laittaa.
Sanot, että pankin mielestä teillä ei ole mahdollisuutta maksulliseen tai valtion takaukseen. Kai kysyitte miksi ei?
Vierailija kirjoitti:
Kumpikaan ei ole ensiasunnonostaja... Mihinkä ne aiempien asuntojen omarahoitusosuudet on molemmilta hävinneet? Jos kumpikin on omistanut jo asunnon, ja maksanut sen vähintään 5% käsirahana plus todennäköisesti lyhentänytkin lainaa jonkin aikaa, kyllä kai teillä pitäisi jo olla ainakin sellainen 10% yhteisen asunnon hinnasta säästössä (yksi isompi asunto on halvempi kuin kaksi pientä)? Kun puhutaan alle 200 tonnin lainasta, niin siitä puuttuva extra 5% olisi 10tonni. Tuon saa lapseton pari säästettya vuodessa vaikka päällään seisten. Sitten olisikin se vaadittu 15% kasassa.
Tässä on nyt takana jotain outoa jota ap ei kerro.
Edellinen asunto ostettu ilman käsirahaa (silloin oli mahdollista), myyty tappiolla koska paikkakuntaa oli pakko vaihtaa ja asuntoa ei puoleen vuoteen kukaan ollut ostamassa pyyntihinnalla. Eli huonot kaupat parikymppisenä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minä ostin pankista takauksen, maksoi mun lainasummalle himpun alle 3000 €. Asunto on 75 % vakuutena ja loput 25 % kattoi tuo ostettu takaus. Omaa raha ei olisi tarvinnut muuta laittaa.
Sanot, että pankin mielestä teillä ei ole mahdollisuutta maksulliseen tai valtion takaukseen. Kai kysyitte miksi ei?
Sopiiko kysyä, koska teit kaupat ja mikä takaus kyseessä? Pankki sanoi, että Garantia ei käy, mutta täytyy soitella ja kysyä tarkemmin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otatte lainan jostain tarvittavaan summaan. Hullun hommaa rueta toisen asuntolainaa takaamaan. Fiksut vanhemmat teillä!
Miten pankki mahtaa suhtautua siihen, että tarvittava summa on myös lainana?
Ap
Pankithan suoraan tyrkyttävät ottamaan jotain käyttöluottoa (isolla korolla) tuohon tarkoitukseen. Mikä on ihan nurinkurista. Ainakin minun nuorisolle tyrkytti, sanoin että älkää nyt missään nimessä ottako mitään kulutusluottoa montaa kymppitonnia.
Ei tässä kai ollutkaan kyse henkilötakauksesta vaan että pitäisi olla joku, jolla olisi antaa jotain takuuta. Itse annoin lapseni talon vakuudeksi asunnon osakekirjani mutta jos toinenkin tarvitsisi takuuta niin juuri ei olisi antaa enempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ostin pankista takauksen, maksoi mun lainasummalle himpun alle 3000 €. Asunto on 75 % vakuutena ja loput 25 % kattoi tuo ostettu takaus. Omaa raha ei olisi tarvinnut muuta laittaa.
Sanot, että pankin mielestä teillä ei ole mahdollisuutta maksulliseen tai valtion takaukseen. Kai kysyitte miksi ei?
Sopiiko kysyä, koska teit kaupat ja mikä takaus kyseessä? Pankki sanoi, että Garantia ei käy, mutta täytyy soitella ja kysyä tarkemmin.
Ap
Kaupat tein viime marraskuussa ja kyseessä oli juurikin Garantian takaus. Lainasumma oli 140 000, omaa rahaa laitoin 5000 + sen vajaa 3000, mitä takaus maksoi. Pankkina OP.
Kannattaa kysyä muista pankeista. Ehdottomasti.
Mun 30+ lasta avovaimoineen pankki meinasi vetään kölin alta oikein kunnolla. Onneksi näyttivät sen sopimuksen mulle ennen allekirjoitusta, sanoin että ette missään nimessä allekirjoita tuota - pankki oli lisännyt omia korkokattojaan ja vakuutuksiaan sinne omin luvin. Lisäksi oli ensin sanonut mitä tarvitaan vakuudeksi ja sitten kun vakuudet löytyivät ei ne riittäneetkään. Onneksi heillä oli sähköpostit tallella mitä oli luvattu.
Yksi ihminen siellä oli koko homman takana. Kun siirryttiin pomon puheille taisi se kaveri saada vähän tukkapöllyä.
Olittekin itse sotkenut raha-asianne ja nyt pitäisi saada lainaa, johon teillä ei ole varaa. Teidän on oikeastaan vain pakko säästää se käsiraha, jollei pankki myönnä vakuuksia koko vajeelle tai vanhemmat/sisarukset anna vakuuksia. Oli hyvä idea kysyä sisaruksislta, että joko voisi vakuudet vapauttaa teille? Asolla saa kivasti säästettyä sen käsirahan.
Vierailija kirjoitti:
Olittekin itse sotkenut raha-asianne ja nyt pitäisi saada lainaa, johon teillä ei ole varaa. Teidän on oikeastaan vain pakko säästää se käsiraha, jollei pankki myönnä vakuuksia koko vajeelle tai vanhemmat/sisarukset anna vakuuksia. Oli hyvä idea kysyä sisaruksislta, että joko voisi vakuudet vapauttaa teille? Asolla saa kivasti säästettyä sen käsirahan.
Sotkeneet itse raha-asianne? Miten? Myymällä asuntoa pakon edestä huonolla hetkellä? Opiskelemalla? Asuntolainaan meillä on kyllä varaa, kun nytkin yli tonni maksetaan eikä kertaakaan olla nostettu esimerkiksi asumistukea.
Vakuudet eivät ole vapautumassa lähiaikoina ja aso tulee kyllä tällä alueella vuokra-asumista kalliimmaksi. Toki sitäkin voi harkita.
Ap
Jos siis tilanne on oikeasti se että säästöjä on 0, ei se auta kuin säästää. 200 tonnin asuntoon tarvitsee sen 30te säästöjä, plus lainannostokulut ja varainsiirtovero. Sanotaan 35te maksimi. Kaksi työssäkäyvää akateemista tienannee ainakin luokkaa 2000e netto per henkilö. (Jos huomattavasti vähemmän, ei tulot riitä lainaankaan)
4000e tulot miinus 1000 vuokra, muut kulut toimeentulotuen minimin mukaan maks luokkaa 700e kk. Sähkö, vesi, muut pakolliset 300e. Autoiluun ihan maks 500e. Tästä tulee 2500e eli säästöön pitäisi pystyä laittamaan tiukasti elämällä ainakin 1500e per kuukausi. Tällä tahdilla 35 tonnia tulee säästettya reilussa kahdessa vuodessa.
Parin vuoden säästöaika asuntoa harkitessa on hyvinkin kohtuullinen. Sen jaksaa kyllä pihistella.
Vierailija kirjoitti:
On halvempiakin vuokra-asuntoja!!!!
Niin on. Jossain päin Suomea. Mutta ei sellaista, josta sekä minä että mies päästään kulkemaan myös mahdollisimman halvalla töihin. Nytkin on jouduttu joustamaan sen verran, että mies pääsee vielä suht kivuttomasti 30min/suunta töihin ja mulla menee se tunti per suunta kaikkine venklaamisineen. Voimme tietysti muuttaa jonnekin vielä kauemmas ja säästää sen 100-200€/kk, mutta silloin tuo säästö uppoaa pakosta siihen, että toinen tai molemmat meistä tarvitsee auton päästäkseen tienaamaan.
Voi kun voisikin ihminen vapaasti valita ja valikoida vuokran suuruuden, työpaikan sijainnin ja vielä sen, kuinka hyvin julkiset liikkuvat!
Ap
Aso olis teidän juttu tässä tilanteessa. Säästätte samalla lisäpääomaa ja haette paremmin palkattuihin töihin. Viiden vuoden päästä teillä on mukava pääoma aso-maksussa ja säästettynä vähintään 50te.
Tai ostatte valtion takauksen.
Tai etsitte pienemmän ja halvemman kohteen.
Tai asutte edelleen vuokralla. Moni joutuu asumaan vuokralla koko ikänsä vaikkei haluaisi.
KEnenkään ei pitäisi ikinä taata toisen lainoja. Onneksi pankit suhtautuu nykyään nihkeästi tähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä ap olette? Kauanko olette nyt säästäneet asuntoa varten? Onko teidän nykyinen asunto hyväkuntoinen - voisitteko skaalata vähän halvempaan vuokra-asuntoon vaikka tinkimällä asunnon kunnosta? Onko teidän toiveet uudesta kodista realistisia? 5 vuotta on toki pitkä aika, mutta vaikuttaa siltä, että ellei lainamäärää voi hilata alaspäin tai ellei säästötahtia voi ripeyttää, ei muuta vaihtoehtoa ole. Keneltäkään muilta, kuin vanhemmilta en kehtaisi lähteä takauksia kyselemään.
Liian usein nykyään ajattelemme, että meillä pitäisi olla unelmakoti 30-vuotiaana. Vertaamme itseämme muihin ja tunnemme painetta itsekin hankkia täydellisen kodin, kun muillakin on. Valitettavasti liian monella ei todellisuudessa ole varaa asua hienoissa asunnoissaan. En tarkoita, että tämä koskisi ap teitä, mutta muistakaa tässäkin tilanteessa kohtuus. Kaikkea ei elämässä saa, eikä yleensä ainakaan kerralla. Hankkimalla liian suuren asuntolainan, voi joutua pahoihin taloudellisiin ongelmiin. Useasti asuntolaina ei ole talouden ainoa laina, ja sillä on syynsä miksi pankki tarvitsee muita vakuuksia. Tämä on myös velallisen turva. Pienemmästä ja/tai edullisemmasta asunnosta on hyvä myöhemmin ponnistaa vähän isompaan ja/tai hintavampaa asuntoon. Harva meistä, jos kukaan, voi ostaa ensimmäiseksi kodiksi sen unelmakodin. Tsemppiä!
Kiitos asiallisesta vastauksesta. Laina, jota haettiin ja joka lisävakuudella saataisiin, olisi reilusti alle 200 000€, eli tässä ei siis haeta todellakaan kuuta taivaalta. Päinvastoin, ostettava asunto olisi vielä huomattavasti syrjemmästä kuin tämä nykyinen eikä todellakaan mikään uudenkarhea kunto talossa. Eli mielestäni se, mitä haetaan, on muutoin kyllä realistinen. Tavoitteena olisi päästä maksamasta vuokraa muille ja asua ostettavassa kohteessa 2-5v, miksei pidempäänkin, jos sijainti edelleen töiden puolesta ok.
Miehen kanssa ollaan 30v, säästöjä ei valitettavasti ole vielä asunnosta sitä vaadittavaa määrää ja siksi lisätakaukselle olisi tarvetta. Ennen kuin joku taas innostuu tästä säästöttömyydestä niin molemmat ovat vasta valmistuneet yliopistosta ja olleet alle 6kk työelämässä. Nykyisellä vuokralla tiukasti elämällä saisimme tarvittavat säästöt jossain 5v kasaan. Takuiden ja säästöjen määrä on meillä suurempi, koska kumpikaan ei valitettavasti ole ensiasunnon ostaja. Valtiontakauksen kautta asuntolaina saisi olla max 85% ostettavasta asunnosta joten vaatisi niitä kuuluisia säästöjä.
Nykyinen vuokraratkaisu on valitettavasti halvin ottaen huomioon sen, että töihin olisi molempien päästävä (nytkin menee minulla sumplimisen kautta), huoneita ja tilaa on nyt jo vähän, kunto on toki ok, mutta huonokuntoisempaa halvemmalla ei ole löytynyt sellaiselta sijainnilta, että minäkin pääsen töihin kulkemaan. Lisäksi miehen suuri koira rajoittaa sitä, ettei voi vapaasti asuntoja muutenkaan valikoida ja miehen (mielestäni ymmärrettävään) haluun olla luopumatta koirasta en halua puuttua.
Ap
Mitä ihmettä? Kumpikaan ei ole ensiasunnonostaja, mutta siltikään mitään säästöjä ei ole?? En minäkään teille rahaa lainaisi. Selkeästi teette huonoja valintoja ostojenne suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Otatte lainan jostain tarvittavaan summaan. Hullun hommaa rueta toisen asuntolainaa takaamaan. Fiksut vanhemmat teillä!
Samaiset "fiksut" vanhemmat takasivat jo muiden lasten lainat, jos luit...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän noihin lainoihin pelkkä henkilötakaaja riitä, vaan pitää olla reaalivakuuksia.
Ei siis riitä, että joku sukulainen tai tuttava pistää nimen paperiin, vaan pitää olla lisäksi laittaa jotain omaisuutta pantiksi. Ellei sellaista ole, ei ole takaajaksikaan.
Syksyllä poikani osti asunnon ja riitti nimi takaajaksi. Olisin pystynyt osakekirjat panttaamaan mutta ei tarvinnut. Puolisolla pätkätyöt niin ei kelvannut. Takaukset tuli "pikku summasta" 10v. vaikka lainaa reilusti yli keskimääräisen ja laina aika 20v.
Ootpa vallan rahakas, kun nimi riitti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä ap olette? Kauanko olette nyt säästäneet asuntoa varten? Onko teidän nykyinen asunto hyväkuntoinen - voisitteko skaalata vähän halvempaan vuokra-asuntoon vaikka tinkimällä asunnon kunnosta? Onko teidän toiveet uudesta kodista realistisia? 5 vuotta on toki pitkä aika, mutta vaikuttaa siltä, että ellei lainamäärää voi hilata alaspäin tai ellei säästötahtia voi ripeyttää, ei muuta vaihtoehtoa ole. Keneltäkään muilta, kuin vanhemmilta en kehtaisi lähteä takauksia kyselemään.
Liian usein nykyään ajattelemme, että meillä pitäisi olla unelmakoti 30-vuotiaana. Vertaamme itseämme muihin ja tunnemme painetta itsekin hankkia täydellisen kodin, kun muillakin on. Valitettavasti liian monella ei todellisuudessa ole varaa asua hienoissa asunnoissaan. En tarkoita, että tämä koskisi ap teitä, mutta muistakaa tässäkin tilanteessa kohtuus. Kaikkea ei elämässä saa, eikä yleensä ainakaan kerralla. Hankkimalla liian suuren asuntolainan, voi joutua pahoihin taloudellisiin ongelmiin. Useasti asuntolaina ei ole talouden ainoa laina, ja sillä on syynsä miksi pankki tarvitsee muita vakuuksia. Tämä on myös velallisen turva. Pienemmästä ja/tai edullisemmasta asunnosta on hyvä myöhemmin ponnistaa vähän isompaan ja/tai hintavampaa asuntoon. Harva meistä, jos kukaan, voi ostaa ensimmäiseksi kodiksi sen unelmakodin. Tsemppiä!
Kiitos asiallisesta vastauksesta. Laina, jota haettiin ja joka lisävakuudella saataisiin, olisi reilusti alle 200 000€, eli tässä ei siis haeta todellakaan kuuta taivaalta. Päinvastoin, ostettava asunto olisi vielä huomattavasti syrjemmästä kuin tämä nykyinen eikä todellakaan mikään uudenkarhea kunto talossa. Eli mielestäni se, mitä haetaan, on muutoin kyllä realistinen. Tavoitteena olisi päästä maksamasta vuokraa muille ja asua ostettavassa kohteessa 2-5v, miksei pidempäänkin, jos sijainti edelleen töiden puolesta ok.
Miehen kanssa ollaan 30v, säästöjä ei valitettavasti ole vielä asunnosta sitä vaadittavaa määrää ja siksi lisätakaukselle olisi tarvetta. Ennen kuin joku taas innostuu tästä säästöttömyydestä niin molemmat ovat vasta valmistuneet yliopistosta ja olleet alle 6kk työelämässä. Nykyisellä vuokralla tiukasti elämällä saisimme tarvittavat säästöt jossain 5v kasaan. Takuiden ja säästöjen määrä on meillä suurempi, koska kumpikaan ei valitettavasti ole ensiasunnon ostaja. Valtiontakauksen kautta asuntolaina saisi olla max 85% ostettavasta asunnosta joten vaatisi niitä kuuluisia säästöjä.
Nykyinen vuokraratkaisu on valitettavasti halvin ottaen huomioon sen, että töihin olisi molempien päästävä (nytkin menee minulla sumplimisen kautta), huoneita ja tilaa on nyt jo vähän, kunto on toki ok, mutta huonokuntoisempaa halvemmalla ei ole löytynyt sellaiselta sijainnilta, että minäkin pääsen töihin kulkemaan. Lisäksi miehen suuri koira rajoittaa sitä, ettei voi vapaasti asuntoja muutenkaan valikoida ja miehen (mielestäni ymmärrettävään) haluun olla luopumatta koirasta en halua puuttua.
Ap
Mitä ihmettä? Kumpikaan ei ole ensiasunnonostaja, mutta siltikään mitään säästöjä ei ole?? En minäkään teille rahaa lainaisi. Selkeästi teette huonoja valintoja ostojenne suhteen.
Mikä sinua harmittaa? Meneekö avioliitossa huonosti? Lapset ei pidä yhteyttä? Töissäkin kiusataan? On ihan normaalia, että asuntomarkkinat vaihtelevat ja joskus aikanaan lupaavakin asunto voidaan joutua myymään ostettua hintaa halvemmalla.
Ikikuunaan en kenenkään lainan takaajaksi lähtisi. Ehkä oman lapsen, jos tietäisin satavarmasti että on pysyvä työ ja elintavat kunnossa, eikä summa mikään järjetön. Muuten en missään tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Aso olis teidän juttu tässä tilanteessa. Säästätte samalla lisäpääomaa ja haette paremmin palkattuihin töihin. Viiden vuoden päästä teillä on mukava pääoma aso-maksussa ja säästettynä vähintään 50te.
Tai ostatte valtion takauksen.
Tai etsitte pienemmän ja halvemman kohteen.
Tai asutte edelleen vuokralla. Moni joutuu asumaan vuokralla koko ikänsä vaikkei haluaisi.
KEnenkään ei pitäisi ikinä taata toisen lainoja. Onneksi pankit suhtautuu nykyään nihkeästi tähän.
Asoasunto on aivan vähäjärkinen vaihtoehto. Se on lähes yhtä kallis tai jopa kalliimpi kuin vuokra-asunto ja kaniin jäävä kynnysraha on kohtuuton. Halvempi vuokra-asunto tai omistusasunto ovat parempia vaihtoehtoja.
Asun omassa velkaisessa omistusasunnossa arvostetulla alueella Helsingissä halvemmalla kuin Asoasunnossa huonommalla alueella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä ap olette? Kauanko olette nyt säästäneet asuntoa varten? Onko teidän nykyinen asunto hyväkuntoinen - voisitteko skaalata vähän halvempaan vuokra-asuntoon vaikka tinkimällä asunnon kunnosta? Onko teidän toiveet uudesta kodista realistisia? 5 vuotta on toki pitkä aika, mutta vaikuttaa siltä, että ellei lainamäärää voi hilata alaspäin tai ellei säästötahtia voi ripeyttää, ei muuta vaihtoehtoa ole. Keneltäkään muilta, kuin vanhemmilta en kehtaisi lähteä takauksia kyselemään.
Liian usein nykyään ajattelemme, että meillä pitäisi olla unelmakoti 30-vuotiaana. Vertaamme itseämme muihin ja tunnemme painetta itsekin hankkia täydellisen kodin, kun muillakin on. Valitettavasti liian monella ei todellisuudessa ole varaa asua hienoissa asunnoissaan. En tarkoita, että tämä koskisi ap teitä, mutta muistakaa tässäkin tilanteessa kohtuus. Kaikkea ei elämässä saa, eikä yleensä ainakaan kerralla. Hankkimalla liian suuren asuntolainan, voi joutua pahoihin taloudellisiin ongelmiin. Useasti asuntolaina ei ole talouden ainoa laina, ja sillä on syynsä miksi pankki tarvitsee muita vakuuksia. Tämä on myös velallisen turva. Pienemmästä ja/tai edullisemmasta asunnosta on hyvä myöhemmin ponnistaa vähän isompaan ja/tai hintavampaa asuntoon. Harva meistä, jos kukaan, voi ostaa ensimmäiseksi kodiksi sen unelmakodin. Tsemppiä!
Kiitos asiallisesta vastauksesta. Laina, jota haettiin ja joka lisävakuudella saataisiin, olisi reilusti alle 200 000€, eli tässä ei siis haeta todellakaan kuuta taivaalta. Päinvastoin, ostettava asunto olisi vielä huomattavasti syrjemmästä kuin tämä nykyinen eikä todellakaan mikään uudenkarhea kunto talossa. Eli mielestäni se, mitä haetaan, on muutoin kyllä realistinen. Tavoitteena olisi päästä maksamasta vuokraa muille ja asua ostettavassa kohteessa 2-5v, miksei pidempäänkin, jos sijainti edelleen töiden puolesta ok.
Miehen kanssa ollaan 30v, säästöjä ei valitettavasti ole vielä asunnosta sitä vaadittavaa määrää ja siksi lisätakaukselle olisi tarvetta. Ennen kuin joku taas innostuu tästä säästöttömyydestä niin molemmat ovat vasta valmistuneet yliopistosta ja olleet alle 6kk työelämässä. Nykyisellä vuokralla tiukasti elämällä saisimme tarvittavat säästöt jossain 5v kasaan. Takuiden ja säästöjen määrä on meillä suurempi, koska kumpikaan ei valitettavasti ole ensiasunnon ostaja. Valtiontakauksen kautta asuntolaina saisi olla max 85% ostettavasta asunnosta joten vaatisi niitä kuuluisia säästöjä.
Nykyinen vuokraratkaisu on valitettavasti halvin ottaen huomioon sen, että töihin olisi molempien päästävä (nytkin menee minulla sumplimisen kautta), huoneita ja tilaa on nyt jo vähän, kunto on toki ok, mutta huonokuntoisempaa halvemmalla ei ole löytynyt sellaiselta sijainnilta, että minäkin pääsen töihin kulkemaan. Lisäksi miehen suuri koira rajoittaa sitä, ettei voi vapaasti asuntoja muutenkaan valikoida ja miehen (mielestäni ymmärrettävään) haluun olla luopumatta koirasta en halua puuttua.
Ap
Mitä ihmettä? Kumpikaan ei ole ensiasunnonostaja, mutta siltikään mitään säästöjä ei ole?? En minäkään teille rahaa lainaisi. Selkeästi teette huonoja valintoja ostojenne suhteen.
Toisinsanoen jokainen asunnon joskus ostanut on rikas miljönääri, kun asunnon osto on näköjään joku tae rikastumiselle? Ei herranjestas. Luuleeko joku oikeasti, että asunnot myydään aina vain ja ainoastaan voitolla? Ap puhui, että oli pakko myydä ja olivat opiskelijoita = luultavasti opinnot kaukana ostetusta asunnosta + opiskelijat eivät varmaan helpolla maksele vuokra-asumisesta veroja ja kuluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä ap olette? Kauanko olette nyt säästäneet asuntoa varten? Onko teidän nykyinen asunto hyväkuntoinen - voisitteko skaalata vähän halvempaan vuokra-asuntoon vaikka tinkimällä asunnon kunnosta? Onko teidän toiveet uudesta kodista realistisia? 5 vuotta on toki pitkä aika, mutta vaikuttaa siltä, että ellei lainamäärää voi hilata alaspäin tai ellei säästötahtia voi ripeyttää, ei muuta vaihtoehtoa ole. Keneltäkään muilta, kuin vanhemmilta en kehtaisi lähteä takauksia kyselemään.
Liian usein nykyään ajattelemme, että meillä pitäisi olla unelmakoti 30-vuotiaana. Vertaamme itseämme muihin ja tunnemme painetta itsekin hankkia täydellisen kodin, kun muillakin on. Valitettavasti liian monella ei todellisuudessa ole varaa asua hienoissa asunnoissaan. En tarkoita, että tämä koskisi ap teitä, mutta muistakaa tässäkin tilanteessa kohtuus. Kaikkea ei elämässä saa, eikä yleensä ainakaan kerralla. Hankkimalla liian suuren asuntolainan, voi joutua pahoihin taloudellisiin ongelmiin. Useasti asuntolaina ei ole talouden ainoa laina, ja sillä on syynsä miksi pankki tarvitsee muita vakuuksia. Tämä on myös velallisen turva. Pienemmästä ja/tai edullisemmasta asunnosta on hyvä myöhemmin ponnistaa vähän isompaan ja/tai hintavampaa asuntoon. Harva meistä, jos kukaan, voi ostaa ensimmäiseksi kodiksi sen unelmakodin. Tsemppiä!
Kiitos asiallisesta vastauksesta. Laina, jota haettiin ja joka lisävakuudella saataisiin, olisi reilusti alle 200 000€, eli tässä ei siis haeta todellakaan kuuta taivaalta. Päinvastoin, ostettava asunto olisi vielä huomattavasti syrjemmästä kuin tämä nykyinen eikä todellakaan mikään uudenkarhea kunto talossa. Eli mielestäni se, mitä haetaan, on muutoin kyllä realistinen. Tavoitteena olisi päästä maksamasta vuokraa muille ja asua ostettavassa kohteessa 2-5v, miksei pidempäänkin, jos sijainti edelleen töiden puolesta ok.
Miehen kanssa ollaan 30v, säästöjä ei valitettavasti ole vielä asunnosta sitä vaadittavaa määrää ja siksi lisätakaukselle olisi tarvetta. Ennen kuin joku taas innostuu tästä säästöttömyydestä niin molemmat ovat vasta valmistuneet yliopistosta ja olleet alle 6kk työelämässä. Nykyisellä vuokralla tiukasti elämällä saisimme tarvittavat säästöt jossain 5v kasaan. Takuiden ja säästöjen määrä on meillä suurempi, koska kumpikaan ei valitettavasti ole ensiasunnon ostaja. Valtiontakauksen kautta asuntolaina saisi olla max 85% ostettavasta asunnosta joten vaatisi niitä kuuluisia säästöjä.
Nykyinen vuokraratkaisu on valitettavasti halvin ottaen huomioon sen, että töihin olisi molempien päästävä (nytkin menee minulla sumplimisen kautta), huoneita ja tilaa on nyt jo vähän, kunto on toki ok, mutta huonokuntoisempaa halvemmalla ei ole löytynyt sellaiselta sijainnilta, että minäkin pääsen töihin kulkemaan. Lisäksi miehen suuri koira rajoittaa sitä, ettei voi vapaasti asuntoja muutenkaan valikoida ja miehen (mielestäni ymmärrettävään) haluun olla luopumatta koirasta en halua puuttua.
Ap
Mitä ihmettä? Kumpikaan ei ole ensiasunnonostaja, mutta siltikään mitään säästöjä ei ole?? En minäkään teille rahaa lainaisi. Selkeästi teette huonoja valintoja ostojenne suhteen.
Toisinsanoen jokainen asunnon joskus ostanut on rikas miljönääri, kun asunnon osto on näköjään joku tae rikastumiselle? Ei herranjestas. Luuleeko joku oikeasti, että asunnot myydään aina vain ja ainoastaan voitolla? Ap puhui, että oli pakko myydä ja olivat opiskelijoita = luultavasti opinnot kaukana ostetusta asunnosta + opiskelijat eivät varmaan helpolla maksele vuokra-asumisesta veroja ja kuluja.
Korjaan: kuluja, joita syntyy, jos laittaa omistusasunnon vuokralle.
AP, jos pystytte tulojen puolesta maksamaan lainan, niin ostakaa ihmeessä Garantialta asuntolainatakaus, ei pitäisi maksaa maltaita ja sitten ei tarvitse lisävakuudeksi muiden asuntoja.