Miksi jonkun toisen lihavuus, harmittaa teitä?

Vierailija kirjoitti:

Tosin toi pilkku otsikossa harmittaa just nyt paljon enemmän.

Kiitos!

Joku voisi kertoa mitä hoitoja minulle on maksettu ja miten olen ollut kuluerä teille yh mammoille? Olen päälle 40 ja lihava. En ole päivääkään ollut sairaslomalla ikinä, en ole tarvinnut minkäänlaisia hoitoja. Olen ollut töissä 14 vuotiaasta lähtien, tällä hetkellä vuosipalkkani on n. 100 000 e. Maksan vuodessa veroja parin teidänkin elättämiseen ja teidän räkänokkien kersojen kuluihin yhteiskunnan tukien muodossa. Menkää töihin ansaitsemaan rahaa, niin ei tarvi itkeä yhteiskunnan tuista. Te ette ole maailman napa eikä teidän kersat. Suurin osa teistäkin saikuttaa lasten flunssien verukkeella lisävapaa-ajan hankkimiseksi ja laskun maksaa joku muu. Mutta eihän sitä mietitä muuta kuin omaa napaa. Ihme, että tällainen keskustelu vielä on täällä poistamatta. Menkää nyt ihan oikeasti katsomaan peiliin. Työttöminä tukielätteinä teidän pelkkä elämä maksaa enemmän kuin minun joskus tulevaisuudessa mahdolliset sairaskulut ikinä. Ja sepä ei estä laihaakaan tukielättiä sairastumasta johonkin vaikeaan sairauteen joka hoidetaan yhteiskunnan kustannuksella. Enemmän te imuroitte yhteiskuntaa kuin ne "ällöt läskit." Menkää kateelliset porsaat nurkkaan häpeämään.

En tiedä. Mutta enemmän ihmisiä haittaa, jos joku on hoikka ja kaunis. Mistähän tämä johtuu?

Suomessa tosi iso osa väestöstä on ainakin lievästi ylipainoisia.

Toisten lihavuus vituttaa? Ei sentään, mutta huolestuttaa kyllä, koska väestön holtiton painonnousu aiheuttaa väistämättä kansanterveydelle haitallisia sairauksia pitkän ajan kuluessa joiden kanssa julkinen terveydenhuolto joutuu sitten diilaamaan parhaansa mukaan.

Veronmaksaja siis kantaa tämänkin taakan harteillaan mikäli lihavuutta ja sen mukanaan tuomia terveyshaittoja ei saada kuriin.

Vierailija kirjoitti:

Menetetty potentiaali kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menetetty potentiaali kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä olen surullinen heidän puolestaan, koska tiedän, että menettävät niin paljon elämässään. Terveyshaitat ovat kiistattomat, eikä suoraan sanottuna lihavuus esteettisestikään ole kaunista katseltavaa, etenkin kun usein näkee sen kauneuden potentiaalin, mikä on piilossa kilojen takana. Usein aikuisen lihavuudelle löytyy psyykkiset syyt.

Myös lasten lihavuus on lohdutonta, koska vika ei ole heissä, vaan vanhempien väärissä tavoissa ja tietämättömyydessä.

Nykyisin on aivan liikaa tarjolla helppoa sokeria ja rasvaa kaikissa muodoissa, isoja annoskokoja ihannoidaan, nuoriso lihoo kun välipaloiksi syödään tuhteja herkkuja ja juodaan litra limua päälle.

Tämä ongelma tuntuu jakavan kansaa, toisaalla hoikat terveys- ja kuntointoilijat ja toisaalla lapsesta asti ylipainoiset kilojensa vangit.

Tämä on kuin itse kirjoittamani! Eniten harmittaa hukattu potentiaali. Ihmiskeho on luotu toteuttamaan itseään: liikkumaan, koettelemaan rajojaan, kiipeämään, spurttaamaan, hyppäämään, rakastelemaan.. Väitän, että mikään ei tuota niin kokonaisvaltaista mielihyvää, kuin kehon ja mielen yhteistyön harjoittaminen. Ylipainoisena nämä kokemukset jäävät helposti kielteiseksi, ja mielihyvää haetaan herkuilla, jotka pidemmän päälle maistuvat lopulta kuitenkin tasapaksulta mössöltä.

Lapsen ylipainoiseksi päästäminen on mielestäni laiminlyövää vanhemmuutta. Herkkuja ei pidä olla esillä eikä tarjolla jatkuvasti, eikä niillä pidä lohduttaa taikka rauhoittaa kiukuttelijaa. Vanhempien esimerkki ja omat elämäntavat ovat kaikki kaikessa, ja terveen lapsen eteen pitää pystyä kieltäytymään herkuttelusta edes sen aikaa kun lapset ovat hereillä.

Ylipainoinen lapsi huomaa aika nopeasti liikkumisen olevan epämieluisaa verrattuna kavereihin, jotka jaksavat kiivetä ja juosta. Siitä alkaa hiljalleen huonon itsetunnon ja kielteisen minäkuvan kierre, joka johtaa ties mihin ongelmiin murrosiässä ja aikuisuudessa. Puhumattakaan terveysongelmista ja vaikka lapsensaannin vaikeudesta.

Hohhoijaa taas.

Tämäntyyppinen säälittely ei kyllä auta taas yhtään ketään. Ja muutenkin tuollainen lihavuuden demonisointi on vaan kaikin tavoin silkkaa sitä itseään.

Lihava voi ja saa tehdä ihan samoja asioita kuin hoikemmat kanssaihmiset. Kun ongelma hirveän harvoin varsinkaan lapsen, nuoren, tai nuoren aikuisen kohdalla on se paino itsessään, vaan juuri tällainen invalidisoiva, häpeää tuottava huolipuhe. Jos koko ajan hoetaan, että voivoi kun et voi sitä ja et voi tätä, niin kyllä ihmiset alkaa siihen uskomaan.

Kiusaaminenkaan ei ole lihavuudesta johtuvaa, se on täysin niiden kiusaajien kusipäisyydestä johtuvaa, ja ne asenteet sitten puolestaan imetään juuri tällaisten aikuisten typeristä mielipiteistä.

Ja mitä tulee noihin lapsiin: mitäs jos vaan antaisitte kaikkien lasten olla omia itsejään? Ilman säälittelyä. Mua sitten risoo, kun aikuiset ihan tosissaan arvostelee lihavia lapsia erilaisissa urheiluharrastuksissa - mitä te oikeasti haluatte??? Kun ensin voivotellaan, että ne lapset ei liiku tarpeeksi, ja sitten voivotellaan, että siellä ne naama punaisena maha hyllyen juoksee... Kertokaa nyt hyvät ihmiset miten niiden lasten ja heidän perheidensä pitäisi elää?

Myöskin monilta tuntuu olevan täysin hukassa se fakta, että lapsetkin ovat hyvin erilaisessa asemassa painonhallinnan suhteen monin tavoin. Ihan samaan perheen sisälläkin.  Itselläni on useampi lapsi, ja tätä on ollut sen myötä helppo seurata. Ihan tavallisilla lapsilla on yleensä syntymästä lähtien oikein toimiva nälkä-kylläisyys-mekanismi, ellei aikuiset mene sitä sotkemaan. Eli tuputtamaan, pakottamaan syömään lautanen tyhjäksi jne. Samoin herkkuihin lapsilla tulee ihan normaali suhde, jos niihin suhtaudutaan normaalisti, ei rangaistuksina tai palkintoina. Useimmilla lapsistani on kellontarkka nälkäaikataulu, ja he osaavat elää sen mukaan, herkkuihin suhde on myös normaali.

Sitten on se yksi lapsi, jolla on neurologinen poikkeavuus, ja kaikki tämä on moninverroin vaikeampaa. Syöminen on vaikeaa, normaalin aterian syöminen on turhauttavaa ja kyllästyttävää, mutta napostelu taas nostaa vireystilaa kivasti, joten sitä voisi tehdä koko ajan. Samoin hiilihydraatteihin, erityisesti sokeriin on ihan tolkuton himo suhteessa sisaruksiinsa. Siihen sitten kun lisätään vielä ympäristön aikuisten huonoa puuttumista, lapselle syntynyttä salaa syömisen ja herkkujen varastamisen kierrettä, niin kunnon soppa on valmis. Onneksi itse olen näistä asioista perillä, ja olen osannut ohjata lastani niin, että nykyään hänellä on terve ruokasuhde ja erittäin terve keho, mutta en yhtään ihmettele miksi monet on aivan solmussa näiden asioiden kanssa.

Tälläpalstallakin kun joku kysyy mitä tehdä kun lapsi on lihava ja syö salaa, niin yleensä kaikki ehdotukset on vain rangaistuksia, häpäisemistä, pakkoliikuntaa jne. Ja ihan jokainen minkäänlaista järkeä päässään omaava tietää kyllä että mikään noista ei oikeasti toimi. Mutta kun ei osata muutakaan.

Antakaa siis ihmisten olla, ja suhtautukaa kaikkiin ystävällisesti ja kunnioittavasti. Siten täällä on kaikilla parempi olla.

Olen samaa mieltä siitä, että säälittely tai huolipuhe ei auta yhtään ketään. Viestini olikin kommentti aloitusviestiin, ei vielä sen enempää. Myöhemmässä kappaleessa kysyt, että ”..miten niiden lasten ja heidän perheidensä tulisi elää?” Vastaan nyt siihen.

Viestisi perusteella tiedät itsekin, että napostelua ja salaa syömistä rajoittamalla voidaan edesauttaa tervettä ruokasuhdetta, siten kannattaakin siis toimia. Liikuntaan tulee kannustaa, oli minkäkokoinen, tai -kykyinen tahansa, ja arvostelijoita voi kehottaa keskittymään omiin asioihinsa. Parempiin elämäntapoihin siirryttäessä pituuskasvu yleensä myös poistaa lapsen ylipainon.

Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että kiusaaminen on kusipäistä käytöstä, ja siihen puuttuminen on ihan yhtä tärkeä kasvatuksellinen tehtävä, kuin terveeseen kehosuhteeseen kasvattaminen. Ylipainoiset eivät kuitenkaan aina ole niitä kiusattuja, vaan, oman kokemukseni mukaan, päiväkoti-ikäisten kohdalla päin vastoin niitä kiusaajia. Liekö kyse siitä, että mieli on koukuttunut välittömään mielihyvään, tai verensokerin heilahtelujen myötä kiukkukohtauksissa vanhemmat antavat lapselle liian helposti tahtonsa läpi, ja lapsi tottuu saamaan kaiken haluamansa.

Sun kanssa olen tasan samaa mieltä siitä, että kiusaajia on varmasti kaiken kokoisissa, kyllä lihavakin voi olla kiusaaja, ja yhtä lailla kiusattu. Kuten sanottu, vika on aina kiusaajassa, ei kiusatun ominaisuuksissa.

Mutta sitten: Huomaan ettet kuitenkaan tajunnut yhtään mistä kirjoitin tuossa lapsen ruokasuhteen korjaamisessa. Ja se on sinänsä ihan ymmärrettävää, koska en sitä avannut kunnolla. Avaan nyt.

Jos ja kun lapselle on päässyt jo muodostumaan ongelmallinen ruokasuhde, ja erilaisia pakkomielteitä syömisen suhteen ( tokuton makeanhimo, mainitsemani salaa syöminen), niin niitä EI KORJATA RAJOITUKSILLA. Ei myöskään saarnoilla tai varoitteluilla. Ja nämä on just ne keinot mitä ihmisille aina tarjotaan, ja joita sinäkin tunnut tarjoavan.

Ne korjataan täysin päinvastaisilla keinoilla. Oman lapseni kohdalla tein sen niin, että hän sai ihan joka ikinen päivä koulun jälkeen, kunnon ( mun valmistaman) välipalan syötyään soittaa mulle, ja sovittiin yhdessä minkä herkun hän saa ottaa ja syödä. Ihan joka ikinen päivä. ja se herkku ei ollut mikään "yksi xylitolipastilli", vaan esim jäätelö, muutama keksi, irtokarkkeja parilla eurolla. Samalla puhuin lapselle paljon ja superpositiivisesti KAIKISTA syötävistä, myös herkuista. Kerroin miten erilaisilla ruoka-aineillaon erilaisia vaikutuksia kehoon, ja miten tärkeää on syödä kunnon ruokaa. Ja että herkut on ihania, ja niitä todellakin saa syödä, mutta niitä ei syödä tyhjään mahaan ja ylipäätään nälkään, koska se ei ole niiden tarkoitus. 

Tämä siksi, että lapseni oli jo alkanut aikuisten läskipuheiden takia pelätä kunnon ruoan syömistä ( mikä tapahtuu lapsille aina ensimmäisenä, kun yrittävät laihduttaa), ja sen takia sitten se makeanhimo pääsi vielä valtavammaksi. Mutta sitä oli jo opetettu häpeämään, joten sitä ei voinut tuoda esiin. Niinpä lapsi yritti sinnitellä syömättä oikein mitään, ja kun lopulta lähti lapasesta, niin se lähti niiden herkkujen kanssa, joita veti salaa. Ja siitä hänellekin syntyi kuvitelma, että himoitsee hulluna makeaa, vaikka oikeasti pohjalla oli vain kova nälkä.

Siksi oli tärkeää, että hän ensin söi aina kunnon aterian (se valmistamani varsin ruokaisa välipala), ja sen jälkeen palkinnoksi sai sitä herkkua. Koska täyteen mahaan syödyt herkut eivät tuota ollenkaan samanlaista mielihyvää kuin nälkään syödyt, eikä niitä tee myöskään mieli syödä tolkuttomasti, niin pikkuhiljaa lapseni sai taas kokemuksen siitä, että hän pärjää syömisen kanssa, herkkujakin on lupa syödä, eikä ne sokerinhimo hallitse häntä.

Tähän ei todellakaan olisi päästy sillä, että lasta olisi syyllistetty ja rankaistu salaa syömisestä. Tiedän sen oikein hyvin itse, minua kohdeltiin niin, ja edelleen 40+ iässä syön salaa.  Lapseni puolesta olen onnellinen, noin pienillä teoilla vältettiin yhden ihmisen todenäköisesti koko elämän kestoiseksi venyvä syömisongelma.

Paljonkas sillä lapsella sitä ylipainoa on? Meinaan että joka päivä herkuttelu ei varmaan ole kovin järkevää. Ei herkkuja ole tarkoitus syödä _joka_päivä.

Kiinnittäisin enemmin huomiota muuhun mielekkääseen tekemiseen ja ruuan laatuun. Jos lapsi syö runsaan aamupalan, lounaan, ruokaisan välipalan, herkkuja, päivällisen ja iltapalan, niin liikaa menee alas ja paino nousee ylös.

Minä tulen surulliseksi. Iso ylipaino on aina jonkinlainen tragedia, sisältää huonoa oloa, itsetuntoa, terveyden menetystä. Mietin että tuolla on todennäköisesti diabetes 10v sisällä, ja se on todella ikävä tauti komplikaatioineen. Minulle tulee surullinen ja paha olo ja vähän tympäännys, jos näyttää että ihminen ei yritäkään hallita syömistään.

Mutta uskon että jokainen ylipainoinen yrittää olla jotain muuta kuin lihava, joten toisaalta ymmärrän myös heitä enkä suoranaista vihaa tai inhoa tunne.

Vierailija kirjoitti:

Joku voisi kertoa mitä hoitoja minulle on maksettu ja miten olen ollut kuluerä teille yh mammoille? Olen päälle 40 ja lihava. En ole päivääkään ollut sairaslomalla ikinä, en ole tarvinnut minkäänlaisia hoitoja. Olen ollut töissä 14 vuotiaasta lähtien, tällä hetkellä vuosipalkkani on n. 100 000 e. Maksan vuodessa veroja parin teidänkin elättämiseen ja teidän räkänokkien kersojen kuluihin... nönnönnöö etc etc.

Ihan helvetillinen olkinukke.

"Koska mulla ei ole lihavuuden kanssa ongelmia hlö kohtaisesti, ei niitä ole muillakaan eikä lihavuudesta täten ole kansanterveydelle haittaa".

Tää postaus menee jo copypastan puolelle, niinkuin se 'navy seal' tjsp vastaava.

Ylipäätänsä oli aihe mikä tahansa mikä ei itseen liity niin ihmettelen miten herättää joissain hirveää raivoa ja tarvetta haukkua esim.lihavat, vammaiset, ulkolaiset, liian isot perheet, 40+ odottajat yms yms mitä täälläkin saa lukea hirveetä arvostelua ja haukkumista joka päivä.. itseäni ei toisten kilot hetkauta pätkön vertaa, keskityn siihen, että olen tyytyväinen omassa elämässäni

Vierailija kirjoitti:

Lihavat ei sairastu heti mutta 10 tai 20 vuotta ylipainoa kannettuaan ilmaantuu sairauksia joiden hoito on kallista ja ne aiheuttavat uusia sairauksia. Ei sitä voi puolustella kuten ei tupakointiakaan.

Laihatkin sairastuu vakaviinkin tauteihin, myös urheiluintoilijat sairastuvat ja loukkaavat itsensä urheillessaan. Lapset ja vanhykset sairastuvat.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa tosi iso osa väestöstä on ainakin lievästi ylipainoisia.

Toisten lihavuus vituttaa? Ei sentään, mutta huolestuttaa kyllä, koska väestön holtiton painonnousu aiheuttaa väistämättä kansanterveydelle haitallisia sairauksia pitkän ajan kuluessa joiden kanssa julkinen terveydenhuolto joutuu sitten diilaamaan parhaansa mukaan.

Veronmaksaja siis kantaa tämänkin taakan harteillaan mikäli lihavuutta ja sen mukanaan tuomia terveyshaittoja ei saada kuriin.

Lihavat maksavat myös veroja

Kaikki jotka julkisuudessa ovat kertoneet reipaasta laihdutuksestaan sanovat miten hakalaa ja masentavaa oli lihavana olla. Sitten kun henkilö laihtuu uskalletaan asia sanoa ääneen. Vai eikö sitä itse huomaa miten huonosti voi?

Lihavat ihmiset on kuin heinäsirkkaparvi, tuhoavat maapallon loputtomalla ruuanhimollaan.

Minä kuulun niihin, joita jotenkin häiritsee toisten ylipaino. Yritän pukea sanoiksi ajatukseni, vaikken siinä ehkä onnistu. 

Olen itse aiemmin ollut ylipainoinen, mutta nyt olen jo useamman vuoden ollut normaalissa painossa. Tiedän siis kokemuksesta miten epämiellyttävää on kantaa ylimääräistä taakkaa kehossaan. Se ei ole pelkkä ulkonäkökysymys, vaan se olotila itsessään on jo tosi inhottava: arkiset askareet ovat hankaloituneet (esim. kenkien jalkaan laittaminen), hengästyy helposti pienestäkin rasituksesta, hiki tulee pintaan lähes olemattomasta ponnistelusta. Eli kokemuksesta jo tiedän, että se ei ole mitään auvoa se ylipainoisen elämä. Itselläni oli ylipainoa aikoinaan n.20kg, joka on vielä suhteellisen vähäinen kilomäärä, ottaen huomioon että joillain sitä ylipainoa on 50+ kg. 

Eli jotenkin ehkä harmittaa niiden henkilöiden puolesta, joiden näen olevan ylipainoisia, koska itse tiedän että se ei ole mukava olotila. Ehkä siinä on sitäkin, että jotenkin ärsyttää se, ettei nämä ihmiset saa muutosta tehtyä, koska ylipäätään pidän kunnianhimoa ja kurinalaisuutta positiivisina ominaisuuksina ihmisessä. Eli näen näissä ihmisissä sellaisia ominaisuuksia, joita itse en juurikaan arvosta. 

Lisäksi ärsyynnyn kehopositiivisuuden teemasta. On mielestäni toki hienoa, ettei yhteiskunta keskity vaan laihojen ihannointiin ja mainoskuvissakin näkyy nykyään jo normaalipainossa olevia ihmisiä. Mutta sitä en ymmärrä, että jotkut kääntävät tuon kehopositiivisuuden ajattelun siihen että on jotenkin hienoa olla ylipainoinen. Tiedän sellaisiakin tyyppejä, jotka huutelevat ylpeinä, etteivät todellakaan aio laihduttaa vaan ovat niin iloisia ja tyytyväisiä sellaisina kuin ovat, vaikka ylipainoa onkin vähintään 30kg. Minun mielestäni siinä ei ole mitään hienoa, että ihminen pilaa terveytensä ja toimintakykynsä. 

Minulla ei ole mitään muuta ylipainoisa vastaan, paitsi se, että ne änkeävät istumaan paikkoihin, mihin eivät oikeasti mahdu (mm, bussit, junat)

En vain pidä läske. Istä ei sionä sdn kummempaa ole. Rumia ja epäesteettisiä ovat.

Vierailija kirjoitti:

Mites sitten nämä painoa ja syömisiään sairaalloisesti vahtivat mt-ongelmista kärsivät normaalipainoiset? Pitäisikö heidän maksaa oma hoitonsa myös? Koska suuri osa ns. läskivihaajista on sellaisia.

Tässä taas esimerkki asenteesta, joka monella on hoikkia kohtaan. Siis mitä! Ei normaalipainoinen joudu vahtimaan painoaan ja syömisiään sairaalloisesti. Normaalipainoisella syöminen ja liikunta ovat rutiineja, eivätkä ajatukset liiku ruoan ympärillä. Itse olen hoikka ja voin kertoa, ettei kenenkään läskit edes kiinnosta minua. Lihavat itse luulevat olevansa kaikkien huomion kohteena. Mutta voi voi. Ei edes kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Joku voisi kertoa mitä hoitoja minulle on maksettu ja miten olen ollut kuluerä teille yh mammoille? Olen päälle 40 ja lihava. En ole päivääkään ollut sairaslomalla ikinä, en ole tarvinnut minkäänlaisia hoitoja. Olen ollut töissä 14 vuotiaasta lähtien, tällä hetkellä vuosipalkkani on n. 100 000 e. Maksan vuodessa veroja parin teidänkin elättämiseen ja teidän räkänokkien kersojen kuluihin yhteiskunnan tukien muodossa. Menkää töihin ansaitsemaan rahaa, niin ei tarvi itkeä yhteiskunnan tuista. Te ette ole maailman napa eikä teidän kersat. Suurin osa teistäkin saikuttaa lasten flunssien verukkeella lisävapaa-ajan hankkimiseksi ja laskun maksaa joku muu. Mutta eihän sitä mietitä muuta kuin omaa napaa. Ihme, että tällainen keskustelu vielä on täällä poistamatta. Menkää nyt ihan oikeasti katsomaan peiliin. Työttöminä tukielätteinä teidän pelkkä elämä maksaa enemmän kuin minun joskus tulevaisuudessa mahdolliset sairaskulut ikinä. Ja sepä ei estä laihaakaan tukielättiä sairastumasta johonkin vaikeaan sairauteen joka hoidetaan yhteiskunnan kustannuksella. Enemmän te imuroitte yhteiskuntaa kuin ne "ällöt läskit." Menkää kateelliset porsaat nurkkaan häpeämään.

Osuiko keskustelu kipeään paikkaan kun noin kovasti provosoiduit? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku voisi kertoa mitä hoitoja minulle on maksettu ja miten olen ollut kuluerä teille yh mammoille? Olen päälle 40 ja lihava. En ole päivääkään ollut sairaslomalla ikinä, en ole tarvinnut minkäänlaisia hoitoja. Olen ollut töissä 14 vuotiaasta lähtien, tällä hetkellä vuosipalkkani on n. 100 000 e. Maksan vuodessa veroja parin teidänkin elättämiseen ja teidän räkänokkien kersojen kuluihin yhteiskunnan tukien muodossa. Menkää töihin ansaitsemaan rahaa, niin ei tarvi itkeä yhteiskunnan tuista. Te ette ole maailman napa eikä teidän kersat. Suurin osa teistäkin saikuttaa lasten flunssien verukkeella lisävapaa-ajan hankkimiseksi ja laskun maksaa joku muu. Mutta eihän sitä mietitä muuta kuin omaa napaa. Ihme, että tällainen keskustelu vielä on täällä poistamatta. Menkää nyt ihan oikeasti katsomaan peiliin. Työttöminä tukielätteinä teidän pelkkä elämä maksaa enemmän kuin minun joskus tulevaisuudessa mahdolliset sairaskulut ikinä. Ja sepä ei estä laihaakaan tukielättiä sairastumasta johonkin vaikeaan sairauteen joka hoidetaan yhteiskunnan kustannuksella. Enemmän te imuroitte yhteiskuntaa kuin ne "ällöt läskit." Menkää kateelliset porsaat nurkkaan häpeämään.

Osuiko keskustelu kipeään paikkaan kun noin kovasti provosoiduit? 

Ihmettelen myös lihavien aggressiivisuutta. Miksi lapsia pitää nimitellä räkänokiksi? Miksi hoikkia pitää nimitellä itsensä rääkkääjiksi ja huumorintajuttomiksi?

Olen nyt viimeaikoina nähnyt järkyttävä määrä ylipainoisia jolle tulee vaikka mitä vikoja ja terveysongelmia. Tämä kuormittaa koko yhteiskunta.

Itselläni 10kg ylipainoa, olen tässä 5 vuoden aikana lihonut tämän verran ja se on aivan liikaa! Onneksi nyt laihtumassa päin. Olen yleensä pysynyt aina normipainoisena.

Mulla ainakin pelkästään tämä 10kg rasittaa polvet, väsyttää, vaatteet eivät mahdu päälle. Kun vyötärölle on tullut hieman rasvaa niin tuntuu että jopa ruuansulatus toimii huonosti.

Nyt kun olen taas laihtumassapäin vaivat pikkuhiljaa häviämässä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole mitään muuta ylipainoisa vastaan, paitsi se, että ne änkeävät istumaan paikkoihin, mihin eivät oikeasti mahdu (mm, bussit, junat)

tää on ihan järkyttävää! Jengi alkaa olemaan niin sairalloisen lihavat että oikeesti tukkivat kaikki paikat!

Bussissa varsinkin miksi tulevat toisen viereen istumaan? Minulla alkoi lonkka puuttumaan ja oli läpimärkä hiestä kun olin täysin puristuksissa, kun yks pallero tuli viereen istumaan.