Mitä olette sanoneet heikkoudeksi työhaastattelussa?

Jännitän esiintymistä. Työssä ei ollut varsinaista esiintymistä muuten kuin palavereissa pienessä porukassa piti sanoa, mitä on tehnyt viikon aikana.

Yleensä kannattaa kertoa sellaisesta heikkoudesta, missä voi kehittyä, eikä kaikista pahimpia vikoja.

Naurettavia nää että pitää valmiiksi opeteltuja valheita suoltaa haastattelussa. Töitä saa kuin parhaimmat valepukit ja päällepäsmärit. 

Olen rehellisesti sanonut, että minulla on taipumusta itseni ylikuormittamiseen. Eli jos töissä tulee jotain ylimääräistä hommaa, olen yleensä aina vapaaehtoinen. Ymmärrän kuitenkin nykyään, että yksi ihminen ei yksinkertaisesti pysty pitämään koko työpaikkaa pystyssä, ja olenkin opetellut sanomaan ei sekä tiedostamaan omat rajani.

Tämä on tosi kampittava kysymys. Valmennukset sanoo jotta tähän pitää sanoa jotain mikä on oikeasti myönteistä, tyyliin teen liian hyvin tai täydellistä kaiken ennen kuin lopetan työvuoron. Mutta jos nykypäivänä menisin työhaastatteluun ja tätä kysyttäisiin niin ensinnäkin tämä ei ole haastattelun ensimmäinen kysymys. Eli ehtii hieman tarkkailla haastattelijaa tai haastattelijoita ja ehkä, ehkä havaita mikä on heidän oma heikkoutensa ja mitä kannattaa siis vastata että samastuvat.

Mut noin esimerkkinä miten asiat voi toimia tämän kysymyksen kohdalla, mikä on sinun heikkous:

Haastettelu 1: olen hiukan liian tarkka työssä -> en saanut paikkaa

Haastattelu 2: otan helposti suorituspaineita että varmasti on hyvin tehty -> en saanut paikkaa

Haastattelu 3: olen todellakin ihan paras ja teen ihan mitä tahansa mitä haluat kuin robotti -> en saanut paikkaa

Haastattelu xx: mun mielestä mussa ei ole mitään erikoista, tätä mä osaan ja teen -> sain paikan että naps

Älkää yrittäkö liikaa. Se karkoittaa kaikkien mielenkiinnon.

Vierailija kirjoitti:

Että en osaa enkä halua johtaa tai pyrkiä etenemään uralla, vaan minulle riittää se että suoritan minulle annetut työt niin hyvin kuin osaan.

Olet siis tyypillinen nainen.

Vierailija kirjoitti:

"teen liian hyvää jälkeä"

"vaadin itseltäni liikaa työssä"

Mullakin on nämä heikkoudet. Pikkutarkka työ ei tosiaan ole hyvä asia, kun monesti se sit tarkottaa, että työhön menee liian pitkä aika. Liikaa itseltä vaatiminen altistaa taas burnoutille.

sanoin että en osaa sanoa ei :D sain paikan

Olen kertonut työhaastatteluissa ja kehityskeskusteluissa "heikkouksistani", kun niitä on minulta tikun kanssa kaiveltu. Sitten niitä on käytetty räikeästi minua vastaan, kun on ollut joku neuvottelutilanne. Nykyään kerron vain ympäripyöreitä yhtään mistään.

Heitän tuossa vaiheessa vitsiksi. Yleensä sanon että olen aikamoinen tuhlari. Jos minun käsketään käydä kaupassa firman kortin kanssa, ostan kalleinta ja paljon.

En jaksa samaa työpaikkaa 3v pidempään.

Miten kehtaatte valehdella työhaastatteluissa? Itse en ainakaan halua mitään työpaikkaa, johon päästäkseni minun pitäisi valehdella.

En tiedä onko tämä heikkous, mutta näin duunarina jos työnantaja kysynyt, että mikä minua motivoi työssä, olen rehellisesti vastannut että pelkästään raha. Jättänyt mainitsematta ettei oikeasti kiinnosta hevonvittuakaan niiden "palikoiden kasaaminen" vaan teen sitä koska osaan ja haluan rahaa elämiseen.

Kerroin kakkaavani päälläseisonnassa, ja että siitä saattaa aiheutua ylimääräisiä kustannuksia. Haastattelija repesi nauramaan ja sanoi, "roisi huumorintaju siis?" Sanoin että joo, vaikka nyt niin sitten.

Sain paikan.

Mä ainakin käytän tätä kontrollilysymyksenä eli sanooko hakija sellaisia asioita, joita olen itse havainnoinut.

Pohjimmiltaan kyse on siitä onko hakijalla kykyä itsereflektioon. Jos ei ole, niin ei yleensä ole kykenevä oppimaan uutta tai etenemään.

Toinen samantyyppinen kysymys on, että pyydän kertomaan mitä on oppinut jostain epäonnistumisesta. En ole kiinnostunut mitä mokia kukin on tehnyt, vaan siitä miten niitä on käsitellyt. Aika moni syyttää muita tai olosuhteita eikä näe mitään mitä itse oisi voinut tehdä paremmin.

Mä haen yleensä ihmisiä, jotka ovat edes jotenkin yhteistyötaitoisia ja kehittymään kykeneviä.

Kaikilla meistä on heikkouksia. Tärkeintä on, että itse tuntee itsensä ja osaa hallita heikkouttansa. Esimerkiksi monet huippujohtajat ovat perusluonteeltaan kärsimättömiä. Se ajaa heitä hyviin suorituksiin, mutta usein turhauttaa lähipiiriä. Kärsimättömyys on heikkous, mutta oppiva ihminen tunnistaa itsessään sen ja pyrkii hillitsemään persoonallisuutensa negatiivisia vaikutuksia.

"Mulla karkaa joskus mopo käsistä ja yritän tehdä liian monta hommaa kerralla, mistä tarkkuus kärsii"

"Minun pitäisi uskaltaa antaa kehittämisehdotuksia rohkeammin, siinäkin pelossa, että ne eivät ole hyviä"

"Aikatauluissa viivästyminen ärsyttää"

"En sovellu jatkuvaan asiakaspalveluun, sillä olen liian arka käsittelemään hankalia asiakkaita ja vaikka osaan olla ystävällinen, jään hautomaan asiaa turhaan pitkään mielessäni ja vien asian helposti vielä kotiinkin".

Sain paikan suunnittelutoimistossa, tämän listan luettelemalla.