Pitkään yrittäneistä juttuseuraa
Täälät ei oikein löytynyt valmista sopivaa keskustelua joten laitetaanpa tästä ihan uusi. Kaipaisin juttu seuraksi muita pitkään yritäneitä vauva kuumeilijoita. Taustaa vähän: Olemme miehini kanssa aloittaneet yrittämisen 5 vuotta sitten. Ensimmäisen 1-2 vuotta asia oli hyvin paljon pinnalla ja mietteissä sitten into ja "voimat" lopahtivat jatkuviin pettymyksiin kun koskaan ei tullut edes plussa raskaustestiä. Kävimme lapsettomuuten alkukartoituksessa mutta emme jatkaneet tutkimuksia sen enempää koska ajattelimme että lapsi tulee jos on tullakseen. Jatkoimme elämää ilman ehkäisyä ja täytenä yllärinä tuli 2016 kesällä plussa raskaustesti ja iloinen odotus. Odotus aika päättyi kuitenkin lyhyeen kun 2 viikkoa plussa testin jälkeen (RV 6-7) sain keskenmenon. Keskenmenon jälkeen en oikein tiennyt haluanko enään lapsia, jatkoimme kuitenkin elämää ilman ehkäisyä, mutta nyt kun siitä on kulunut jo aikaa on vauva haaveet noussu taas pinnalle. Kahdessa edellisessä keirrossa olen olevinaan tuntenut raskausoireita mutta menkat on kuitenkin aina tulleet. Tällä hetkellä kierto on aivan alku viikoilla, kp7, ja saakin nähdä minkä pituiseksi tämä kierto tulee kun ne on aina olleet todella epäsäännölliset (kp20-40).
Löytyisikö täältä muita pitkään yrittäneitä keskustelu seuraksi?
Haaveilija
Kommentit (38)
Kaikilla tuntuu olevan hyvin samanlainen tilanne. Tsemppiä kaikille yrittämiseen.
Itse olen alkanut miettiä pitäisikö tässä palata jonkin ehkäisyn käyttöön ja lopettaa koko vauva homma. Meillä kun sit "yrittämistä" on takana nyt 5,5 vuotta, se on pitkä aika elää odottaen ja jännittäen joka kierron lopussa mitä tapahtuu.
Haaveilija20uusi tiedän tunteen tuossa palaisiko takaisin ehkäisyn käyttöön, vaikkakin teillä on paljon meitä pidempi aika yritystä takana. On tämä niin pirun rankkaa.
Minulla yksi kaveri tietää meidän yrityksestä, kukaan muu kaveri ei tiedä. Työkaverit puhuu "sinähän voit tehdä ylitöitä kun et ole lapsia hommannut riesaksi". Joskus on ollut aika lähellä, etten ole sanonut "ei niin kivasti" takaisin, mutta olen nieleskellyt. Voi, kun tähän tulisi joskus muutos...
Tervehdys kaikille pitkästä aikaa. En tiedä onko täällä enään ketään kävijöitä mutta kirjoitanpa silti.
Meillä on ollut yritystä tosiaan jo melkein 6 vuotta, yhtä keskenmenoa lukuun ottamatta täysin tuloksetta. Perhe haaveista on aikalailla luovuttu ja elämä eletty eteenpäin, välillä vauvahaave nousee pintaan mutta väistyy entistä nopeammin pois tietäen että ei se enään taida olla "mahdollista" kun ei tähänkään mennessä ole.
Tässä kierrossa en ole miettinyt koko asiaa ja koska kierrot on aina ollut todella vaihtelevat en menkkojakaan odottanut millekkään tietylle päivällä. Tyypillisiä menkkojen alkuoireita olen seurannut; rintojen arkuus ja turvotus sekä vatsan vihlonta. Ihmettelin vain kun ei ne ota alkaakseen.
Noh testin sitten tein, eihän ne menkat ala kun testikin näyttää positiivistä! Koko juttu tuli täysin yllätyksenä ja on todella todella aluillaa, neuvolassa laskivat että viikolla 5 mentäisiin..
Nyt tässä sitten koitan tajuta mitä tapahtuu ja rentoutua. Päässä pyörii kymmenittäin ajatuksia, varsinkin kun yksi keskenmeno on takana. Yllätyin myös siitä että ensimmäinen virallinen ultra on vasta joskus rv 10-12!!! Tässähän joutuu odottamaan ikuisuuden että tietää juuri mitään!
Hämillään oleva Haaveilija
Ps. Olisi kiva kuulla myös muiden kuulumisia!
Oi, Haaveilija20uusi, ONNEA! Onnea ihan hirmuisesti! Tulethan kirjoittelemaan kuulumisia meille tännekin puolelle, mä en haluaisi mennä tonne raskaus-puolelle mieltä pahoittamaan. Onnea ihan tositosi paljon, olette onnenne ansainneet <3
Meillä tuloksetonta, yhä. Käytiin lääkärissä tänään ja sanottiin, ettei meille ole mitään apua tarjolla. Kuulemma spontaani raskautuminen on mahdollista, joten suotta puuttua asiaan... Vaikka meille on sanottu jo, että luomuraskaus joka menee loppuun asti hyvin, on lottovoittoon rinnastettavissa oleva tilanne. :(
Kiitoksia paljon! Täällä kyllä käy kuulumisia kertomassa, jotenkin itselle sopivampi ryhmä.
Todella harmillista että ette ole saanneet apua asiaan. Toivottavasti kuitenkin tärppäisi ajan kanssa. Stressin väheneminen asian ympäriltä on useilla ihmisillä auttanut.
Täällä koitan jotenkin käsittää tätä tilannetta. Mies on vähän närkästynyt kun en ole yhtä iloa ja juhlaa vaan enemmänkin "no katotaan nyt, tässä ehtii viel tapahtuu vaikka mitä". Se on jännä kun on keskenmeno taustalla niin en vaan jotenkin usko että kaikki menee hienosti ja meitä olisi ensi kesänä kolme... nyt parisen viikkoa aattelin ottaa rauhassa jos asia edelleen painaa mieltä tällä tavalla niin täytyy varmaan neuvolassa köydä jutteleja jos tekisivät varhaisultran (rv8 paikkeilla)...
Haaveilija
Mikä kamala olo tämä raskaus onkaan! Muistan että silloin kun oikein haaveili vauvasta ajatteli mielessään että kyllä siitä hyvästä vähän pahaa oloakin kestää. Mut entäs jos pahan olon kestämisen mittari on jo tapissa? Heikosta olosta alettu kärsimään jo viime viikon puolella mutta tällä viikolla homma mennyt aivan mahdottomaksi! Päivät menee sängyssä tai kylpyhuoneen lattialla! Vuorokaudessa ok olo on alkuillasta muutaman tunnin ajan!! Muuten on melkein koko ajan todella etova olo, niin ja on sitä ensimmäiset yrjötkin heitetty! Kaikkea tätä huonovointisuutta varjostaa keskenmenon pelko, viimeksihän kesken meni 6+6 ajalla ja nyt mennään 6+1 tällähetkellä. Pää alkaa olemaan niin väsynyt että osa päivästä kuluu itkun sekasin tuntein miettien meneekö tämäkin kesken, jos menee niin ah ihanaa olo helpottui, jos tämä kestää, kestänkö mä tätä olo mahdollisesti vuodenvaihteeseen asti???? Tämä pahoinvointi on kamala vitsaus raskaudessa! Haluisin niin iloita tästä hetkestä ja nauttia mutta olo on aivan kaikkea muuta!!!
Väsynyt Haaveilija
Vauvahaaveita pyöritellessä aina mietti raskausoireita ja kaikkea sitä mitä raskaus on. Ajattelinkin nyt teitä muita varten kertoa omasta odottamisesta. Ennen raskaustestiä olo oli aika normaali, ehkä vähän seesteinen ei huolenhäivää mistään. Testinkin tein lähinnä että tietä menkkojen alkavan. Raskaustestin jälkeen noin viikko oli ihan ok olo, hajuaisti oli kyllä tarkka mutta ei ongelmia. Sitten alkoi pahoinvointi, etominen, ruokahaluttomuus. 6+? Oksensin ensimmäisen kerran ja nyt 7+? Oksensin taas. Heti raskaustestin aikoihin alkoi myös ilmavaivat, suorastaan muodostuin vappupalloksi iltaisin. Hyvin nopeasti alkoi myös vatsantoiminta heittelehtiä, ummetusta ja ripulia sekä turvotusta.
Ei ainakaan tämä alku raskaus ole ihanaa auvoista aikaa toivottavasti tämä tästä joskus helpottaa tai hulluus iskee!!
Elättelin toiveita jo että tää olotila lähtis pikkuhiljaa helpottumaan mutta toiveunta se tais olla varsinkin kun tänään aloitettiin aamupalan oksentamisella päivä! Nyt menossa 8+4 joten oletettavasti tätä oloa saa kestä vielä useamman viikon, valitettavasti. Pää alkaa hajoamaan kun elää sängyn ja kylpyhuoneen välissä pahoinvoivana. Toiset päivät menee todella niukalla ravinolla ja todellista tuskailua on miettiä mitä syö. Jääkaapin oven kun avaa, pitää pitää nenästä kiinni, paistaa ei voi mitään ja monet monet muuut asiat pahentavat oloa!
Mitä muille täällä kuuluu?
Me ollaan yritetty lasta kolmatta vuotta ja tutkimuksissa yksityisellä klinikalla käyty. Miehellä on 3 lasta jo ennestään...
Kyllä on kaikenlaisia tunteita tällä matkalla tunnettu ja päälimmäisenä on monesti se että miksi olen niin rikki etten voi lasta saada.. Eihän se surkuttelu mitään auta, joten positiivisuutta olen yrittänyt vaalia. Jaksamista meille kaikille tällä matkalla <3
Henzu, ymmärrän varsin hyvin kokemuksesi sekä eräänlaisen riittämättömyyden tunteen. Voin kuitenkin kokemuksesta kertoa että kun rauhoittaa tilanteen ja elää elämää. Se on tietenkin vaikeaa, itsekkään en siihen ensimmäisinä yritys vuosina pystynyt. Pitkä yritys/lapsettomuus kuitenkin lopulta kääntyi meillä ainakin siihen että elimme elämää ja se täyttti muilla asioilla ja suunnitelmilla ja aivan puun takaa on kummallakin kerralla raskaus tieto tullut. Oma ajatukseni kun on ollut että ei me mitän lapsia saada, nautitaan sitten elämästä näin!
Tsemppiä teille kovasti yrittämiseen, tai yrittämättä olemiseen.
Täällä hermoillaan pahoinvoinnin tasapainoilun kanssa malttamattomana odottaen ensimmäistä oikeaa ultraa (rv 11-13 paikkeilla). On kyllä raastavaa odottaa ja jännittää mikä on tilanne, tosin raskaus oireitahan on koko ajan että siltä osin luulisi kaiken olevan kunnossa.
Kyllä on viimeset pari kuukautta niin hermoiltu ja pahinta pelätty. Nyt on kuitenkin käyty niskapoimu ultrassa (eka virallinen.ultra) ja terhakka tyyppi hyvällä sykkellää on matkassa edelleen mukana kun mennään 12+1. En tiiä voiko tätä hermoilua koskaan lopettaa, vaikka olemmekin "pahimman ajan yli" päässeet. Seuraavaksi piinaillaan 8 viikkoa seuraavaan ultraan (rakenne ultraan) ... voi että tämä on kyllä jännittävä taival. Nyt vasta kerrottu muutamalle ystävälle ja muut saavat vielä odottaa tovin tietoa, kyllähän se sitten lopulta kaikille valkenee 😀
Haaveilija
Heippa, kiitos alottajalle tästä ketjusta. On kiva kuulla, että ei se kaikilla tapahdu sormia napsauttamalla.
Meillä on yritetty kohta vuosi. Ja välillä tuntuu kyllä aika toivottomalta tää homma. Ja samalla kun saa lukea muiden kavereiden ja tuttavien uutisia ultrista. Ikää meillä on avopuolison kanssa 21 ja 22, mutta olisi nyt haaveissa saada ensimmäinen meidän elämään.
Täällä ei ole vielä yhtään plussaa tullut. Välillä koko homman unohtaa, mut sit sen taas muistaa jos menkat alkaaki olee myöhässä tai rinnat kipeytyy ennen menkkoja.
Tervetuloa joukkoon Rimpula97. Tämä ketju on ollut jo pitkään hiljainen mutta varmasti toimii hyvin vertaistukena yrittäjille.
Tyypilliset kliseet teillekkein: ootte vielä nuoria, teillä on aikaa, älkää ottako lapsen teosta stressiä se tulee kun sen aika on.
Itse näin "viimeisillään" odottaessa totean että meillä ainakin jotenkin elämä kypsyi asialle tuossa vuosien haaveilujen ja yritysten aikana. Parisuhteelle, toisiinsa paremmin tutustumiselle ja kaikelle sellaiselle mitä ei tule ajatelleeksikaan oli paremmin aikaa. Ja nyt näin jälkikäteen kun miettii niin itseasiassa tämä hetki on kaikista parhain hetki perheen kasvaa! Joten malttia vain! Kyllä se sieltä tulee. Kunnalliselta/kaupungin puolelta lapsettomuus tutkimuksiin yleensä pääsee vuoden yrittämisen jälkeen jos tahtoo mennä. Mutta meidän tarina on aika hyvä esimerkki siitäkin että ei aina tutkimuksia ja rankkoja hoitoja tarvita. Me emme koskaan halunneet että lapsen tekemisestä tulisi oikeasti tekemistä ja työtä, silloin kun saattaa se parisuhdekin kärsiä ja sitten ei olekaan enään hyvät olot lapsen saapua perheeseen...
Tsemppiä kovasti teille yrittämiseen! Ja kiva kuulla että tästä ketjusta on ollut hyötyä!
Haaveilija ja salamatkustaja rv34
Hei!
Saako liittyä seuraan? :)
Meillä yritystä reilu vuosi eikä olla saatu aikaiseksi plussaa. Lapsettomuuslääkärille oli varattuna aika mutta se peruttiin meiltä sairaustapauksen vuoksi, uusi aika kahden viikon päähän. Tuntuu todella turhauttavalta ja pelko alkaa enemmän kuvastaan tunnetta... pelkään, että me emme saa lasta. Kaikenlisäksi joudumme odottamaan kaksi viikkoa, että pääsemme edes alkuun hoito- ja tutkimussuunnitelmassa. En tiedä minne muualle purkaisin tuntemuksiani :(
Moi, haluaisin liittyä seuraan. Olen aktiivisesti halunnut raskautua kesäkuusta -17 alkaen. Alkuun tosin meni 6kk kun lääkäri ajoi alas lääkkeitäni raskautta varten. Virallisesti siis meillä on takana nyt yk8. Mutta matka on jo ollut pitkä edel.mainittujen asioiden takia.
Mulla takana myös klamydian aiheuttama kohtutulehdus joskus v.-15. Luultavasti sen ja muiden syiden takia lääkäri sanoi että voimme ottaa yhteyttä jo lapsettomuus pkl:lle kesän jälkeen (siis aikalailla nyt) jos ja kun nyt en ole tullut raskaaksi.
Olen aika varma että tänä aamuna myöhässä alkaneet menkat ovat keskenmeno, aivan järkyttävät krampit ja verta tulee kun niagarassa. Itku tuli ensimmäisen kerran tämän prosessin takia. Olen vain niin väsynyt, turhautunut tähän yrittämiseen. 8kk aikana en ole kertaakaan saanut ovista tikutettua enkä ole ikinä tehnyt pos.raskaustestiä. Minulla ei ole siis lapsia entuudestaan yhtään. Olen kohta 27v. Tuntuu että ihan kaikki muut ympärillä ovat joko juuri synnyttäneet, tai heillä on lapsia tai ovat raskaana. Kaikki tuntuu niin epäreilulta. Olisiko täällä juttuseuraa :( tarvitsen vertaistukea. Haluamme mieheni kanssa niin kovasti vauvan. Tekee mieli luovuttaa koko homman kanssa. Jos meille ei vain ole tarkoitettu vauvaa. Akupunktiossa olen käynyt nyt 2x. Greippimehua testailemaan kai... ja Terolut ollut käytössä nyt 2 kiertoa. Tuntuu ettei siitä ole mitään hyötyä.
Heippa kaikille pitkästä aikaa! Tervetuloa uusille mukaan! Toivottavasti saatte toisistanne juuri tämän hetken vertaus tukea! Itselläni tämä projekti kun on paketissa, silti kyllä käyn täällä lukemassa ja nyt ajattelin teidän lohdutukseksi tehdä tämmöisen kertaus postauksen tsempiksi!
Elikkäs meillä jätettiin ehkäisy tammikuussa 2012, ensimmäinen vuosi - 2 meni todella paljon vauvan hankintaa miettien. Siinä oli lapsettomuus tutkimusten aloitusta, vippas konstei (greippi mehu, vitamiinit, ovulaatio testit yms) mutta aina sai pettyä menkkojen alettua. Sitten alkoi hiipiä epätoivo, emme saa ikinä lasta. Ja niinpä suunnittelimme elämää ilman biologisia lapsia kunnes heinäkuussa 2016 sain positiivisen tuloksen raskaus testistä. Ilo kesti 2 viikkoa kunnes sain keskenmenon. Siitä toipuminen vei ainakin puoli vuotta ja vielä senkin jälkeen se tuli toisissa tilanteissa kovana suruna mieleen. Keskenmenon jälkeen oli myös raskaus haave enemmän pinnassa, tiesimmehän sen olevan mahdollista. Uutta raskautta ei vain kuulunut ja luoviimme toivosta ja aloimme taas suunnitella elämää kokonaan ilman lapsia. Aloimme rakentaa taloa ja nauttia parisuhde elämästä kaikin vapauksin kunnes lokakuussa 2017 huomasin olevani raskaana. Tämäkin raskaus tuli siis täysin luomuna ja yllättäen, vaikka tietoisesti olimme ilman ehkäisyä. Ensimmäinen kolmannes meni sängyssä maaten, pahoinvoiden, oksennellen, laihtuen ja peläten keskenmenoa. Rv 12-14 tienoilla aloin ensimmäisen kerran iloita ja nauttia raskaudesta. Lopulta odotus aika meni kaikin puolin hyvin ja nyt heinäkuussa syntyi meidän kauan odotettu esikoinen.
Joten sitä pientä pakettia voi joutua odottamaan kauankin ja se voi olla todella piinaavaa mutta niinkuin varmasti olette monen monta kertaa kuulleet. Kun lopetatte asian stressaamisen tuppaa se onnistua!
Tsemppiä kovasti kaikille piinaaviin haaveilu aikoihin ja tuleviin odotuksiin!
Haaveilija
Tervetuloa minunkin puolesta uudet vauvakuumeilijat tänne.
Toukokuussa kirjoittelinkin omia murheita tänne ensimäisen kerran.
Samalla tiellä kuljetaan edelleen nyt epäsäännöllisen säännöllistä yritystä takana 1v ja 2kk takana, usko kyllä meinaa loppua ja tulee väkisinkin ne ajatukset mieleen, että minua ei ole luotu äidiksi. Tänään uskalsin tilata ensimmäiset ovulaatio tikut ja yritän nyt niiden avulla pongailla tärppi päiviä.
Toivotan teille kaikille stemppiä ja plussa hetkiä. Ja jaetaan täällä murheet niin on helpompi kulkea tätä pitkää tietä eteenpäin.
Onpa outoa. Me päästiin kyllä lapsettomuustutkimuksiin, vaikka olin silloin 21v, ja vuosi yritystä takana. Yhteensä 1,5v yritettiin, kunnes onnisti.