Haaveilija20uusi

Heippa kaikille pitkästä aikaa! Tervetuloa uusille mukaan! Toivottavasti saatte toisistanne juuri tämän hetken vertaus tukea! Itselläni tämä projekti kun on paketissa, silti kyllä käyn täällä lukemassa ja nyt ajattelin teidän lohdutukseksi tehdä tämmöisen kertaus postauksen tsempiksi!

Elikkäs meillä jätettiin ehkäisy tammikuussa 2012, ensimmäinen vuosi - 2 meni todella paljon vauvan hankintaa miettien. Siinä oli lapsettomuus tutkimusten aloitusta, vippas konstei (greippi mehu, vitamiinit, ovulaatio testit yms) mutta aina sai pettyä menkkojen alettua. Sitten alkoi hiipiä epätoivo, emme saa ikinä lasta. Ja niinpä suunnittelimme elämää ilman biologisia lapsia kunnes heinäkuussa 2016 sain positiivisen tuloksen raskaus testistä. Ilo kesti 2 viikkoa kunnes sain keskenmenon. Siitä toipuminen vei ainakin puoli vuotta ja vielä senkin jälkeen se tuli toisissa tilanteissa kovana suruna mieleen. Keskenmenon jälkeen oli myös raskaus haave enemmän pinnassa, tiesimmehän sen olevan mahdollista. Uutta raskautta ei vain kuulunut ja luoviimme toivosta ja aloimme taas suunnitella elämää kokonaan ilman lapsia. Aloimme rakentaa taloa ja nauttia parisuhde elämästä kaikin vapauksin kunnes lokakuussa 2017 huomasin olevani raskaana. Tämäkin raskaus tuli siis täysin luomuna ja yllättäen, vaikka tietoisesti olimme ilman ehkäisyä. Ensimmäinen kolmannes meni sängyssä maaten, pahoinvoiden, oksennellen, laihtuen ja peläten keskenmenoa. Rv 12-14 tienoilla aloin ensimmäisen kerran iloita ja nauttia raskaudesta. Lopulta odotus aika meni kaikin puolin hyvin ja nyt heinäkuussa syntyi meidän kauan odotettu esikoinen.

Joten sitä pientä pakettia voi joutua odottamaan kauankin ja se voi olla todella piinaavaa mutta niinkuin varmasti olette monen monta kertaa kuulleet. Kun lopetatte asian stressaamisen tuppaa se onnistua!

Tsemppiä kovasti kaikille piinaaviin haaveilu aikoihin ja tuleviin odotuksiin!

Haaveilija

Tervetuloa joukkoon Rimpula97. Tämä ketju on ollut jo pitkään hiljainen mutta varmasti toimii hyvin vertaistukena yrittäjille.

Tyypilliset kliseet teillekkein: ootte vielä nuoria, teillä on aikaa, älkää ottako lapsen teosta stressiä se tulee kun sen aika on.

Itse näin "viimeisillään" odottaessa totean että meillä ainakin jotenkin elämä kypsyi asialle tuossa vuosien haaveilujen ja yritysten aikana. Parisuhteelle, toisiinsa paremmin tutustumiselle ja kaikelle sellaiselle mitä ei tule ajatelleeksikaan oli paremmin aikaa. Ja nyt näin jälkikäteen kun miettii niin itseasiassa tämä hetki on kaikista parhain hetki perheen kasvaa! Joten malttia vain! Kyllä se sieltä tulee. Kunnalliselta/kaupungin puolelta lapsettomuus tutkimuksiin yleensä pääsee vuoden yrittämisen jälkeen jos tahtoo mennä. Mutta meidän tarina on aika hyvä esimerkki siitäkin että ei aina tutkimuksia ja rankkoja hoitoja tarvita. Me emme koskaan halunneet että lapsen tekemisestä tulisi oikeasti tekemistä ja työtä, silloin kun saattaa se parisuhdekin kärsiä ja sitten ei olekaan enään hyvät olot lapsen saapua perheeseen...

Tsemppiä kovasti teille yrittämiseen! Ja kiva kuulla että tästä ketjusta on ollut hyötyä!

Haaveilija ja salamatkustaja rv34

Kyllä on viimeset pari kuukautta niin hermoiltu ja pahinta pelätty. Nyt on kuitenkin käyty niskapoimu ultrassa (eka virallinen.ultra) ja terhakka tyyppi hyvällä sykkellää on matkassa edelleen mukana kun mennään 12+1. En tiiä voiko tätä hermoilua koskaan lopettaa, vaikka olemmekin "pahimman ajan yli" päässeet. Seuraavaksi piinaillaan 8 viikkoa seuraavaan ultraan (rakenne ultraan) ... voi että tämä on kyllä jännittävä taival. Nyt vasta kerrottu muutamalle ystävälle ja muut saavat vielä odottaa tovin tietoa, kyllähän se sitten lopulta kaikille valkenee 😀

Haaveilija

Täällä on käyty ensimmäisessä virallisessa ultrassa. Kylläpä jännitti! Kaikki kuitenkin hyvin, komea syke ja hyvin kasvanut kaveri matkassa 12+1. Nyt pitäisi pystyä vähän huokasemaan helpotuksesta, kun tuon maaginen 12 viikon raja on mennyt. Koska reilun vuoden takaa on keskenmeno taustalla ei ole helppoa huokasta ja alkaa nauttia tästä raskaudesta, vaikka onkin nyt kestänyt jo pidempään kuin edellinen.

Nyt sitä sitten vain jännätään seuraavat 8 viikkoa seuraavaa ultraa, jospa sitten osaisi viimeistään alkaa iloita tästä asiasta, eikä vain pelätä pahinta...

Onnittelut plussanneille. Joku tuossa kyseli millaisia oireita on ollut: ensin oli rintojen turvotus ja kipu sekä yöllä vessassa ramppaus, sitten alkoi aikanopeasti pahoinvointi, alavatsa kivut, vatsan toiminta ongelmat, myöhemmin sitten matkaan tuli metallinmaku suussa, toisinaan päänsärky, väsymys, ruokahaluttomuus. Nyt mennään 9+5, painoa tippunut viimeisen 3 viikon aikana 2 kg pahoinvoinnin ja oksentelun takia. Kovasti odotellaan ekaa virallista ultraa joka on siis 11-13 raskausviikolla, "varhaisultrahan" tehtiin kohdun ulkoisen raskauden epäilyksestä, ja silloin oli kaikki hyvin ja aivan ajallaan.

Tsemppiä kovasti kaikille odottamiseen ja toivottavasti ette koe tälläisiä oloja kuin täällä on!