Karsastusleikkaus aikuisella, kokemuksia!

Sellainen kysymys tuli vielä mieleen, onko teillä karsastuksen lisäksi muita ongelmia, etenkin kauas katsoessa? Pitää varmaan hankkia uuudet lasit leikkauksen jälkeen?

Ja varmaan aika x pitää olla ilman piilolinssejä ennen ja jälkeen leikkauksen.

Täällä kanssa yksi karsastaja. Itse kysyin yksityiseltä silmälääkäriltä karsastusleikkauksen mahdollisuutta ja hän tyrmäsi sen täysin. Syytä en enää muista.

Onko teillä leikattu julkisella vai yksityisellä?

Tarviiko sun kertoa töissä mitään muuta kuin, että olet poissa silloin ja silloin kaksi viikkoa. Toimitat palkanlaskentaan saikkutodistuksen ja asia on sillä selvä. Ei esimiehen eikä varsinkaan työtovereiden tarvitse tietää poissaolosi syytä.

Minulla myös laiska silmä. Olen monta kertaa kysellyt silmälääkäriltä karsastusleikkauksesta, mutta aina on asia torpattu, koska en karsasta ilmeisesti tarpeeksi paljon. Voihan niin tietysti ollakin, karsastus ilmenee usein voimakkaampana silloin, kun olen väsynyt. Kaksoiskuvia en näe. Koen tämän kuitenkin sosiaalisesti erittäin rajoittavaksi tekijäksi. Kaikissa ihmiskontakteissa ja sosiaalisissa tilanteissa katsotaan kuitenkin toistaihmistä silmiin. Kesällä on helpotus, kun voi käyttää aurinkolaseja.

Olen kuitenkin iän myötä jotenkin onnistunut tyytymään kohtalooni, minä vain olen tällainen, ja nämä kortit on minulle jaettu. Ihan hyvin menee töissä ja ihmissuhteissa (pieni ihme näillä silmillä). Minua ei ole koskaan asiasta kiusattu, mutta tuo haritus on pahentunut kunnolla vasta iän myötä. Mutta jos pääsisin leikkaukseen, menisin oitis! Joten ap, mene ihmeessä, kun kerta mahdollisuus on. Tuo on pieni hinta siitä, että saat silmäsi kuntoon.

Mulla on niin voimakas karsastus, että se leikataan julkisella puolella.

Haluaako joku kertoa akuuteimmasta toipumisvaiheesta, vakka ekat päivät leikkauksen jälkeen. Miten piti hoitaa, oliko näkökyky hyvä yms.

Se mikä pelottaa myös, jos silmä alkaakin karsastaa uudelleen tai toiseen suuntaan leikkauksen jälkeen. Tai leikkauksessa käy jotain väärin.

Vuosi sitten lääkäri puhui puudutuksessa leikkaamisesta, täytyykö tässä olla saattaja mukana. Tai siis henkilö joka hakee mut sairaalasta, vai pärjääkö yksin?

Yleisesti ottaen puudutusleikkauksen jälkeen ei tarvitse saattajaa.

Karsastusleikkauksten onnistumisprosentti on jotain 80% luokkaa. Eikä uusintaleikkaukseenkaan joutuminen ole mikään maailmanloppu.

Up, jos jollain olisi vielä kommenoitavaa, mikä tahansa kommentti/kokemus karsastuksesta ja leikkauksesta :)

Leikkauksesta 5pv aikaa. Lapsena vammautunut silmä alkoi karsastaa ulospäin todella pahasti. Lääkäri puhui että jopa 35astetta ja että vaihtelee joka mittauksella. Silmässäni ei siis ole kovinkaan hyvä näkö kun mykiö on poistettu jo silloin vammautumisen yhteydessä ja silmässä jotain samentumaa ettei saa silmänpohjaa kunnolla kuvattua. Näköhermo ei ehtinyt ilmeisesti kehittyä täysin.

Minulla leikattiin nukutettuna. Ajatus oli että leikkauksen jälkeen jollain langoilla viimeisteltäisiin silmä oikeaan asentoon. En tiedä tehtiinkö sitä, kun en leikkauksen jälkeen tavannut lääkäriä. Muuten olisi tehty puudutuksella. Pääsin saattajan kanssa kotiin samana päivänä. Leikkauksen jälkeen olo oli hyvä, mutta pitkän kotimatkan aikana olo romahti. Silmän ärsytys paheni ja alkoi tulla pahoinvointia. Varmaan nukutusaineen poistumisen aiheuttamaa. Lisäksi kurkku alkoi kipeytyä kun kipulääkkeet lakkasivat vaikuttamasta. Kotona otin särkylääkettä ja menin nukkumaan.

Seuraavana päivänä selvisi pahimman kivun aiheuttaja. Kurkku oli sisältä mustelmilla ja pari viiltomaista haavaakin oli. Intubaatioputken laitossa oli ilmeisesti käytetty ihan huolella voimaa. Kurkkukipu on ollut tähän mennessä pahin kipu leikkauksen jälkeen. Silmässä ei juurikaan tunnu kipua. Pieni roskan tunne silmän ulkonurkassa. On siis keikattu sekä sisä, että ulkoreunasta.

Muita leikkauksen jälkeisiä huomioita on että jonkinlaista ajoittaista huimausta on ollut ajoittain. Silmän katselukulman muutos hieman hämmentää ja katsominen tuntuu oudolta. Silmä punoittaa edelleen, mutta punoitus on hieman laskenut silmän keskeltä. Tänään olen pitänyt hieman pidempiä aikoja silmää auki kun ei niin pahasti arista enää. Saikkua sain viikon johtuen työstä. Normaalisti varmaan se 2-3 päivää.

Itsekkin mietin tuota silmän operointia pitkään. Varmaan 15 vuotta. Vuosi sitten rohkenin mennä lääkäriin sillä ajatuksella, että jos jotain tehdään niin se on vain plussaa. Eniten pelkäsin ehkä sitä pettymystä että ei oteta tosissaan. Aika paljon joutunut sellaista kokemaan terveydenhuollossa. Onneksi oli asiallinen lääkäri ja laittoi lähetteen yliopistolliseen jossa asia otettiin vakavasti. Perustelin asiaani sosiaalisella haitalla. Työssäni joudun ohjaamaan jonkinverran ryhmiä joissa outoja ihmisiä. Katsekontakti lähes mahdoton kun ei tunne ihmisiä. Joutuu sitten puhuttelemaan aina nimillä tai osoittelemaan sormella kun ei nimiä tiedä. Todella vaivaannuttavaa välillä. Muuten en lle katsekontakteja vältellyt ihmisten kanssa. Kaikki eivät osaa kohdata karsastavaa katsetta, mutta yllättävän monet ihmiset ovat sosiaalisesti älykkäitä eivätkä hämmenny tilanteessa.

Lääkäri suositteli karsastusleikkausta, kun keinomykiön laitosta niin huono ennuste minun tapauksessa. Leikkaus onnistui ilmeisesti hyvin silmän osalta. Peilikuva on aika erilainen. Tuntuu että oma identiteetti on jonkinlaisessa muutoksessa. Hyvät on fiilikset.

Suosittelen leikkausta kaikille joilla karsastuksesta sosiaalista tai fyysistä haittaa. Pieni operaatio ja työnantajan luulisi olevan työntekijän puolella tuossa tilanteessa. Asiasta kannattaa puhua avoimesti. Ainakin itse sanoin työnantajalle ja työkavereille. Ei tule niillekään yllätyksenä ja hyvin ovat kannustaneet. Ei ole huono asia jos uskaltaa oman kipupisteen toisille sanoa. Jo siitä pelkästään saa paljon voimaa.

Kaksi päivää sitten tehtiin oikeaan silmään yläsuoraan säätöleikkaus julkisella puolella. Aika tapissa oli prismalaseilla aikaan saatu korjaus, siksi leikkaus. Ensin nukutuksessa lihaksen irroitus ja kiinnittäminen uuteen paikkaan, sen jälkeen heräämimen ja takaisin saliin. Puudutuksessa viimeiset säädöt ja näöntarkastus ja loppuompelut. Kotiin pääsin saattajan kanssa samana päivänä. Saikkua 2 viikkoa, sen aikana en saa uida, saunoa, harrastaa liikuntaa tai nostella mitään.

Yllättävän vähän ompeleet tuntuu, vähän on yleiskipua, mutta en ole tarvinnut kipulääkettä. Ekana päivänä nielu oli hieman arka intuboinnin jäljiltä.

Hieman vielä kaksoiskuvia, mutta niistä varoiteltiin - toivottavasti poistuvat.

Minulla leikattiin toinen silmä lapsena. Siitä en muista mitään. Silmälaseja käyttäessä tämän leikkauksen jälkeen silmät näyttivät lähes parikymmentä vuotta suorilta, mutta sitten aikuisena karsastus alkoi hiljalleen näkyä enemmän ja enemmän. Olen nyt 37 ja keväällä leikattiin toinen silmä Taysissa. En nähnyt järkevänä käyttää yksityistä, koska Tays tekee hyvää työtä ja samat henkilöt voivat olla leikkaajina niin sairaaloissa kuin yksityisilläkin. Toisessa vain maksaisi saman henkilön palveluksesta enemmän.

   Käytän jatkuvasti silmälaseja, joten leikattava kulma laskettiin silmälaseja käyttäen. Leikkauskulma oli 25 astetta. Kulmaa ei välttämättä saada ihan tarkasti määritettyä leikkausta edeltävissä tutkimuksissa. Eri tutkimustavoista riippuen kulmaa laskettiin olevan 25-30. Loppujen lopuksi kulmaa jäi leikkauksen jälkeen n. 10 astetta. Minulta kysyttiin jälkitarkastuksessa haluaisinko uuden leikkauksen, mutta tämä jäljellä oleva kulma on aika pieni ja ero peiliin katsottaessa vanhaan nähden todella suuri, joten en halunnut. 

   Jännitin leikkausta todella paljon. Sen vuoksi olin pyytänyt, että leikkaus tehtäisiin nukutuksessa. Lääkäri oli etukäteen määrännyt silmätipat, jotka oli haettu kotiin odottamaan. Ennen leikkausta ei saanut syödä eikä juoda. Juuri ennen leikkausta käytiin läpi vielä mahdollisesti otetut lääkkeet ja muita tietoja ja sain muutaman pillerin. Sitten vaihdoin sairaalavaatteet päälleni ja minut vietiin leikkaussaliin. Minuun kiinnitettiin mittareita, tehtiin suunnitelma mahdollisten komplikaatioiden varalta ja anestesialääkäri hoiti minut unten maille.

   Seuraavana hetkenä makasin heräämössä ja oli todella hyvä ja onnellinen olo. Hoitaja toivotteli huomenia ja kertoi, että kaikki oli mennyt hyvin. Vähän ajan kuluttua sain ensin tilkan juotavaa ja kun olo pysyi hyvänä, sain leipää. Kaikki pysyi hyvin sisällä ja oloni oli hyvä pientä lääkkeiden aiheuttamaa onnellisen pöllähtänyttä tunnetta lukuun ottamatta. Pian pääsin kotiin.

   Leikkauspäivänä lähinnä makoilin sängyllä. Mitään erityisiä tuntemuksia ei ollut. Seuraava aamupäiväkin meni hyvin. Koin vain hankalaksi silmän peittona olleiden siteiden, teippien ja kupin irrottamisen. Silmä itsessään oli tahmainen ja liimautunut kiinni. Sitä sivelin märällä vanulapulla auki. Yön aikana silmä oli aina liimautunut kiinni. Silmä avautui ensimmäisellä kerralla vähän ja joka päivä aina hiukkasen enemmän. 

   Parina ensimmäisenä päivänä silmä oli valonarka. Päivä kerrallaan se alkoi sietää valoa enemmän . Viikon loppupuolella pystyin jo katsomaan televisiota pitkiäkin aikoja. Kuitenkin vielä muutaman viikon päästä silmät reagoivat jonkin verran kirkkaaseen auringonvaloon. Se meni ohi kuukauden päästä leikkauksesta.

Inhottavinta oli roskan ja raapimisen tunne silmässä. Sitä kesti inhottavana hieman yli viikon ja sitten lievänä vielä yhden viikon. Tämän inhottavan viikon aikana se tunne vei kyllä huomion kaikesta muusta ja silmä valui vähän väliä. Se on kuitenkin normaalia. Alkujaan sain sairauslomaa viikon, mutta sitä jatkettiin vielä viikolla juuri tuon raapimisen tunteen ja valumisen vuoksi. Oli parempi antaa lisää toipumisaikaa, kuin rynnätä rasittamaan sitä tietokoneen ääreen tuntikausiksi, kun se ei vielä täysin kunnossa ollut. Oma työnantajani suhtautui koko ajan asiaan positiivisesti ja kannusti pitämään juuri niin pitkän sairausloman kuin mihin tarvetta oli.

Olen tyytyväinen, että menin leikkaukseen. 

Lisään vielä, että minulla on vuorotteleva karsastus ja pystyn halutessani päättämään itse kummalla silmällä katson. Kaksoiskuvia ei ollut ennen leikkausta, eikä sen jälkeen. Prismoja ei edes kokeiltu. Enhän toki katsoisi sillä silmällä, jolla katsominen tehtäisiin hankalaksi. Uudet lasit olen nyt hankkimassa. Itse näkö ei muuttunut leikkauksen vuoksi, mutta vuosien myötä näkö oli ehtinyt muuttua niin, että uudet lasit olisin hankkinut joka tapauksessa. Odotin kuitenkin varmuuden vuoksi leikkauksen ensin ohi.

Olen menossa karsastusleikkaukseen. Leikkaus tehdään nukutuksessa. Heräämisen jälkeen viimeiset silmän asennon säädöt tehdään minullakin hereillä. Miltä tuo hereillä tehtävä säätäminen tuntuu ja kauanko se kestää? Onko tippapuudutus säätämiseen tehokas ja riittävä? Kuinka pian voi lukea tai katsella televisiota normaalisti ilman roskan tunnetta tai kipua? Ulkonäköni tulee muuttumaan paljon, sillä karsastukseni on koko ajan voimakas ja selvästi näkyvä. Näen jatkuvasti kaksoiskuvia. Lukeminen tai rapuissa kulkeminen on ollut jo kauan vaikeaa.

Kannattaa muuten etukäteen selvittää saako tuossa tilanteessa sairaslomalta palkan. Esimerkiksi kauneusleikkaus tai silmien laserleikkaus ei oikeuta sairasloma-ajalta palkan saamiseen koska niiden ei katsota olevan terveyden hoitamisen kannalta välttämättömiä toimenpiteitä. Eli sairasloman saa mutta palkkaa ei. En tiedä miten tuon karsastusleikkauksen tulkinta menee. Sitä kannattaa kysyä sekä lääkäriltä että työnantajalta.

Ketjussa onkin jo kerrottu monta karsastusleikkausta hyvin kuvaavaa asiaa. Kipu oli leikkauksen jälkeen yllättävän vähäistä 3/10. Karheuden tunnekin oli vain ajoittain häiritsevää 1-2/10 noin neljän päivän ajan. Siihen auttoi hyvin Panadol sekä lääkärin määräämät silmätipat. Silmäluomien turvotus oli melko voimakasta ensimmäiset kolme päivää. Sen jälkeen turvotus laski. Silmä oli aamuisin aika töhnäinen ja sen puhdistaminen olikin heräämisen jälkeen aamun ensimmäinen ja tärkein asia. Tulehdusta ei ollut. Silmien ympärillä oli paranemisvaiheessa ajoittaista kutinaa. Siihen auttoi silmäluomien puhdistaminen sekä silmätipat. Oma ulkonäkö muuttui dramaattisesti. Karsastus oli voimakasta ja näkyvää. Joka kerta peiliin katsoessani olen iloinen että kävin leikkauksen läpi. Ennen väistelin ihmisten katseita. Nyt katson rohkeasti tuntemattomienkin silmiin. Meikkilaukussa on uudet meikit sekä musta eyelainer. Kyllä kannatti!

Leikkauksesta  on alle kaksi viikkoa aikaa. Ennen leikkausta näin kaikki tekstit kahtena. Silmät näyttivät erikoisilta voimakkaan karsastuksen vuoksi.  Leikkauksen jälkeen kaksoiskuvat ovat täysin kadonneet. Raput tuntuivat alaspäin kävellessä erilaiselta. Rapuissa kannattaakin etenkin alussa olla tarkkana! Kävellessä oma näkökenttä tuntui laajentuneen. Kireät silmälihakset oli korjattu ja silmä pääsee liikkumaan paremmin. Kävely ajatui aluksi enemmän toiselle reunalle, mutta uuteen näköön ja silmien asentoon tottui parissa vuorokaudessa. Kipeä törmäily on loppunut. Karsastaessa erilaiset pienet kolhut ja osumat olivat arkipäivää. Kahvi osuu leikkausen jälkeen mukiin ja pankkikortit ja matkakortit lukijaan. Kyltit ja niiden teksti voi lukea kauempaa kävelemättä ensin kyltin viereen. Puhelin, tietokone ja kirjan lukeminen onnistuu jo nyt ongelmitta. Arki on paljon helpompaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei aikuisena, mutta nuorena leikattu useampaan otteeseen. Ei ollut iso juttu. Kannattaa käydä!

 

Sairausloma mietityttää. Teen siis todella raskasta työtä (kerroin tästä lääkärillekin) ja saikku olisi pitkä, ettei vaan tikit repeä silmässä.

Ja hävettää ottaa työnantajan kanssa puheeksi pitkä sairausloma leikkauksen takia :(

Miksi?

Jos kerran karsastuksesi on niin paha, että se estää autolla ajamisen, on kyse vakavasta ja invalidisoivasta asiasta, jonka korjaaminen on välttämätöntä tulevan työkyvynkin kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on niin voimakas karsastus, että se leikataan julkisella puolella.

Näin tehtiin minullekin, tosin tästä on jo aikaa, 1990-luvulla.

Haluaako joku kertoa akuuteimmasta toipumisvaiheesta, vakka ekat päivät leikkauksen jälkeen. Miten piti hoitaa, oliko näkökyky hyvä yms.

Toisen silmäni yhden lihaksen kiinnityskohtaa siirrettiin, muistaakseni laserilla hitsattiin uuteen paikkaan. Nukutuksessa.

Silmä oli viikon ajan aika räyhäkkään näköinen: valkuainen oli tulipunainen. Mutta niin kauan kun ei kääntänyt katsettaan siihen suuntaan, missä lihasta oli siirretty, se ei tuntunut miltään. Olisikohan tuohon jotain tippoja laitettu tai edes sitä, ei sitä ainakaan paljoa tarvinnut hoidella, kun en muista asiasta mitään.

Se mikä pelottaa myös, jos silmä alkaakin karsastaa uudelleen tai toiseen suuntaan leikkauksen jälkeen. Tai leikkauksessa käy jotain väärin.

Karsastusleikkaus on hyvin tunnnettu leikkaus, jota on tehty pitkään ja jonka ennuste on hyvä.

Vuosi sitten lääkäri puhui puudutuksessa leikkaamisesta, täytyykö tässä olla saattaja mukana. Tai siis henkilö joka hakee mut sairaalasta, vai pärjääkö yksin?

Minä yövyin sairaalassa, jos olisi ollut saattaja niin olisin päässyt samana iltana jo kotiin. Nykyisistä käytännöistä en tiedä.

Leikkaus tehtiin julkisella nukutuksessa, päiväkirurgiassa. Sitä varten piti olla saattaja sekä joku joka yöpyy potilaan luona hänen kotonaan. Silmä on leikkauksen jälkeen valkoisesta osastaan kirkkaan punainen. Siitä huolimatta silmä on lähes kivuton. Kipu 0-3/10. Tikeistä tuleva karheuden tunne tuntuu silmää liikutettaessa. Paikoillaan sitä en juurikaan huomaa. Esimerkiksi silmät kiinni maatessa en tuntenut tikkejä lainkaan. Pimeä ja silmät kiinni lepääminen auttoi hyvin kaikkeen muuhunkin kipuun. Sen sijaan sivuille katsoessa tikit tuntui karhealle. Ensimmäisten päivien aikana helpointa oli kääntyä kokonaan itse sen asemasta että olisi kääntänyt vain katsetta. Kirkasta suojakilpeä käytetään öisin. Se ei haitannut omaa nukkumistani mitenkään. Alkupäivien valonarkuuden vuoksi säädin puhelimen, tietokoneen aja television valaistusta. Kilven kiinnittämiseen toimii hyvin kirkas 3M Transpore teippi. On pitävä mutta irtoaa hyvin iholta. Meikkaaminen oli minulta kielletty 2 viikon ajan. 

Joku kysyi aikaisemmin leikkauksen jälkeisestä hoidosta. Minulla on karsastusleikkausen jälkeisessä hoidossa käytössä kahdenlaiset tipat. Toiset estävät mahdollista tulehdusta ennakolta ja toinen kosteuttaa. Tippa-aikataulu rytmittää päivän sykleihin. Koska tulehdusta estävä tippapullo säilytetään jääkaapissa, ei sitä voi ottaa mukaan. Omaan silmään lääketippoja laitetaan ensimmäisen viikon aikana 5 kertaa päivässä. Toisen viikon aikana aikataulu väljenee. Kosteuttavia tippoja voi laittaa useinkin, ja ne auttavat karheuden tunteeseen hyvin. Molempia tippoja ei kuitenkaan saa laittaa samaan aikaan. Silmää joutuu myös puhdistamaan, ja tässä onkin syytä seurata tarkkaan hoito-ohjetta. Edestakaisin vetoja ei pidä tehdä, ja jokainen veto suoritetaan puhtaalla lapulla annettujen suunta ja muiden ohjeiden mukaan. 

Tippojen laittaminen sujuu itselläni parhaiten katsomalla viistoon ylös kattoon ja tipauttamalla tipat tarpeeksi korkealta silmäluomen taskuun. Peilin edessä yrittäminen epäonnistui helposti. Tippapullo ei saa koskettaa ripsiin tai ihoon. Jos pullo osuu niihin, voi lääke pilaantua.  Apteekista voi halutessaan ostaa silmätippoja varten apuvälineen. En ole itse sitä kokeillut. 

Tikit tuntuivat ensimmäisinä päivinä jonkin verran. Tunne tikeistä katosi kokonaan noin 10 päivän jälkeen. Kahden viikon jälkeen silmän valkoinen osa punoitti edelleen. Ei kuitenkaan yhtä kirkkaan punaisena kuin aikaisemmin. Tuuli, sade ja pakkanen ärsytti omaa silmää 3 ensimmäistä viikkoa. Sateella ja kovalla tuulella suojasin aluksi silmän roskilta ja likavedeltä kirkkaalla kilvellä. Aloitin urheiluharrastukset lääkärin ohjeiden mukaan. Urheileminen sai aluksi silmän ärsyyntymään. Ärsyyntymisen syyksi epäilen otsalta valuvaa hikeä. Ärsyyntyminen ilmeni kutinan ja lievän karheuden tunteena johon auttoi lääkärin määräämät kosteuttavat silmätipat. Silmää ei saa hieroa. Suosittelenkin pitämään ensimmäisten urheilujen aikana hien valumista estävää otsapantaa. Ja noudattamaan lääkärin antamia ohjeita. Karsastusleikkaus helpotti monia liikuntalajeja. Maila osuu nyt palloon ja jalat steppilautaan. Metsässä ja kallioilla kävely on varmaa. Oma arkielämä helpottui paljon.