Oikea aika hankkia lapsi..?

Koskaan ei ole oikea aika hankkia lasta jos asiaa kovin tarkkaan rupeaa miettimään.

Ja itse olen sitä mieltä, että lapsia ei rahalla tehdä. Rahaa pitäs olla ja paljon seuraavat 18 vuotta, mutta mitenkäs ennustat onko rahaa sitten 5 vuoden päästä tarpeeksi.



Mutta näistä asioista on monta mielipidettä. Toiselle on tärkeää ura, talo, auto yms asiat ennen kuin lapsia hommataan.



Itse halusin lapset nuorena ja vahingossa sainkin. =) Parhaimpiin puitteisiin ei esikoinen syntynyt, mutta hyvin on selvitty.



Terveisin Sirppana kera neljän kersan + masuasukin =)



(Toivottavasti löydätte teille sopivan ajankohdan) Tsemppiä kuumeiluun =)

Sehän tässä turhauttavaa onkin, kun kuumeilu on kovaa ja tekisi niin mieli kovasti mutta mies laittaa vastaan (vielä). toisaalta ymmärrän, toisaalta en, onhan se iso muutos tähän astiseen elämään ja paljon uutta ja opittavaa ja muistettavaa, mutta minkäs teet?:)

Heips.

Itse kanssa olen valmistumassa keväällä. Minulla on ollut jo kauan haaveena saada lapsi, mutta olen lykännyt asiaa opiskelujen takia. Nyt kun ne on loppusuoralla niin kuume on tietysti noussut huimasti. Minullakin mies asiaa viel joku aika sitten vastusti ja oli sitä mieltä että ei vielä ole oikea aika, mutta jostain syystä mieli häneltäkin muuttui vastaikää, ja pillerit jäikin sitten pois tässäkuussa. Itsekkin olen miettinyt raha asioita ja sitä kun on koira ja kaksi kissaakin. Koiralla on vielä jonkun verran ongelma käyttäyttäytymistä, joihinka paraikaa pyrin saamaan kunnollista koulutusta. Itse ainakin olen sitä mieltä, että ei voi sanoa milloin on oikea aika, sillä jokaiselle se vauvakuume tulee niin eriaikoihin. Toisille nuorempana ja toisille vanhempana. Ja vaikka rahaa olisikin niukasti, niin eiköhän sitä aina jotenkin tule toimeen. Itse jäin kuitenkin miettimään kirjoituksessasi sitä että miehesi ei halua lasta, mutta häntä ei kuitenkaan häiritse ehkäisyn puuttuminen?

Niin, emme ole siis käyttäneet ehkäisyä (ei pillereitä, koska ei sovi miulle) mut periaatteena on ollut, että lapsi tulee jos on tullakseen. Käytämme siis periaatteessa "katkaistua yhdyntää".

Tänään puhuin mieheni kanssa ja hän totesi, että saattaa olla 5vuoden sisään mahdollisuus muksua pyöräyttää. :) Riippuu miten hänellä menee työt eli saako "työnantaja" sopimuksen vielä 5vuodeksi eteenpäin vai ei. Jos saa, sitten on helppo ruveta muksua miettimään.

Nyt näillä eväillä eteenpäin, ehkä tärppääkin jo aikaseimmin ja miehellänikin nousisi vauvakuume jo ennen sitä 5vuotta..;)

Joo, sehän voi olla mahdollista että tärpääkin. Mut on kyl kiva kuulla, että miehesi ilmoitti jonkun sopivan ajankohdan mikä hänelle sopii. Ja kuiteskin kun miehelesi sopii tälläinen käytäntö, niin ei hän ilmeisesti pahastu vaikka tulisitkin aikaisemmin raskaaksi ja voihan se tosiaan olla että aikaisemmin tulee. Itse tässä nyt odottelen että milloin tärpää, varsinkin kun vasta ensimmäistä kk yrittämässä.

Toivottavasti teillä tärppää!! :)

No, parempi että sai puhuttua ja mietittyä (ensin oli puhe, että kun valmistun) mutta sitten muuttui nuo suunnitelmat, kun ostettiin oma talo :)

Töihin tässä varmaan pääseekin aika pian, sitten alkaa remontti täällä kotona :)

Mutta, pitää lähteä pyörittelemään miehen ajatuksen kulkua :) (ensin oli mieltä ettei asuntoa, ennen kuin olin valmistun, mutta sitten tärppäsi tämä asunto) :))

Vauvakuume on hiipiny jotenkin salakavalasti parin vuoden ajan ja nyt on aivan valloillaan, ihan mahdoton hinku saada lapsi. Jotenkin vain tuli sellainen tunne, että nyt. Tätähän vielä entisestään lietsoo se, että ystävät lisääntyy tai on vasta lisääntyny ja niiden odotusta ja lapsia seuratessa tuntuu, että olis niin paljon itselläkin annettavaa ja koettavaa.



Ns. ongelma toimeen ryhtymiseen on työ ja mies. Olen alottanu uudessa vakkaripestissä vasta vajaa puolivuotta sitten ja juuri työtoverikin jäi äityislomalle eli ei olisi reilua työnantajaakaan kohtaan jäädä itsekin mammalomalle. Toinen este on mies, jonka mielestä pitäisi vielä odottaa, sillä hänen opintonsa päättyvät vasta ensi jouluna ja työpaikasta ei ole tietoa, eli taloudellinen tilanne huolettaa.

Välillä mies kuitenkin antaa ymmärtää, että tulkoon jos on tullakseen tai olen ymmärtävinäni, että hän ei haluaisi sitä päätöstä tavallaan tehdä, mutta jos niin sattuisi käymään niin olisi tervetullut, varsinkin kun ehkäisyä ei käytetä, muuten kuin katkaistua tai ei sitäkään. Mutta silti kun puhun asiasta aivan suoraan niin vastaus on, että ei vielä.



Miten tää kaikki pitäisi tulkita ja pitäisikö kuitenkin vielä odottaa jo työntajankin takia? Haluaisin kuitenkin olla nuori äiti ja elää hetkessä, muuten se hetki voi mennä ohi..Mitä jos odotetaan pari vuotta ja sitten kun aletaan yrittämään meneekin monta vuotta ja mahdollisuudet vain pienenee?



Miten vauvakuume heitetään syrjään?

Vauvakuumetta on hankala heittää syrjään. Itse olen vain yrittänyt olla ajattelematta sitä, mutta viimeinen tapaus oli se kun veli sai vauvan, niin ei sitä enää voinut olla ajattelematta, kun sai sen pikkuisen omaan syliin. Sen jälkeen se tuplavoimistui niin että ihan itkua väänsin kun näin lastenvaatteita ja kaikkee. Mies seuraili sitä vierestä jonka vuoksi se sitten itsekkin alkoi miettii, että miks muka ei vielä että ei se nyt oikeestaan haittaakkaan ja kertoi sitten mulle asioasta. Tietty häntä itseensä asia vähän pelottaa, kun ei kauheesti ole tottunut lapsiin, mutta mielestäni kyllä hyvin tulee juttuun niiden kanssa.

Se on kyllä vaikeaa jos ei ole oikein vielä samoilla linjoilla puolison kanssa. Tärkeetä kuitenkin on se että kertoo ihan rehellisesti ajatuksistaan ja muistaa sen että ei painosta liikaa. Mutta jos sattuu tulemaan raskaaksi, niin kyllähän se mies tottuu sitten siihen ajatukseen. Työpaikan suhteen en oikein mitään osaa sanoa, mutta kyllähän varmasti sijaisiakin löytyy siksi aikaa :) Enkä nyt usko että meilläkään taloudellinen tilanne mikään huippu oo, eikä varmaan koskaan tule olemaankaan, mutta kyllä me silti ainakin toimeen tullaan, kun ollaan sitä tähän astikkin, varmasti alkaa ainakin miettimään vielä tarkemmin rahan käyttöä eikä mitään turhaa tule osteltua niin helposti.

On jotenkin hankalaa katsoa vierestä, kun ystävät saavat lapsia. Kaiken kukkuraksi mies vaan hokee, että odotetaan nyt ainakin se 3-4vuotta ennen kuin ruvetaan miettimään (rahatilanne paranee ja voin jäädä huoletta mammalomalle) mutta silti kuume vaan voimistuu ja vauva olisi tervetullut vaikka heti! Jotenkin tulee itku kurkkuun, kun mies katselee lapsia hymyillen ja tulee olo, että joko nyt oma lapsi. Mutta sitten tulee taas arki vastaan ja vastaus on ei, ei vielä. No, ei sitä koskaan voi tietää tuleeko sitä raskaaksi ja milloin tulee. Itse olen vain huolissani voinko tulla ollenkaan (epäsäännölliset menkat). Mies haluaa rahatilanteen olevan ok, ennen vauvan tuloa. Nyt suuresti maalataan jo asuntoa, mietitty remontit ja muut.

Eikun onnea kaikille suuresti, jospa se tärppäisi!

niin kurjalle, kun joudut odottelemaan. toivottavasti jokin kääntäisi miehesi pään, että hänkin innostuisi vauva haaveesta. ikävää kun joutuu itse kärsimään vauvakuumeilusta ja mies ei oo ollenkaan halukas.



meillä nyt on muita ongelmia syntynyt tähän tilanteeseen, ilman ehkäisyä olemme nyt olleet. ongelmat ei kuitenkaan niin suuria etteikö niistä nyt selviytyisi. ajatus kuitenkin on että jos tärppää niin saa tulla, ei haittaa. tämä opiskelujen loppu stressaa, mutta kyllähän sen pitäs alkaa helpottamaan, viimestään silloin kun saa valmistujaistokarin käteen.



me nyt ajatellaan, että kyllähän sitä toimeen tulee, vaikka ei paljon rahaa olisikaan. en voi tietää että milloin se raha tilanne meillä helpottas, ei varmaan edes viiden vuoden päästä, joten sitä jotenkin tuntuu turhalta odottaa. meillä kuitenkin läheisiä sukulaisia yms, jotka aina auttaa pahan paikan tullen. itsekkin olen ollut nyt kummilapsen vanhempien tukena (lapsi 3kk vanha)



toivon todella että miehesi mieli muuttuisi, jotta pääsisitte myös yrittämään.

Nyt mies lupasi, että 2 1/2 - 3 vuotta on raja, sitten yritetään jos tulisi vaavi meillekin :) Kyllähän varmasti äippä auttaisi, mutta toisaalta sitä haluaa olla omillaan. Onneksi kohta koulun saa päätökseen ja töihin jos vielä pääsisi, niin helpottaisi. Meillä kun on vielä asuntolainaa + menoja, opintotuki miulla vähä päälle 200e mistä menee laskuihin ja ruokaa suurin osa, että ei vielä ainakaan kannata lasta miettiä. Tässä nyt tosin jännittää onko vaavi tulossa kun oireita on mut nyt hävinnyt (testiä en ole vielä uskaltanut tehdä, kun tiedän sen kuitenkin olevan -)..

Mulla on itellä ihan hirvee vaavikuume, ensimmäinen alkaa olla 1,5 vuotias, joten leikkikaveriksi sitten ajallaan:):):)



Ensimmäiseen viestiin vastaisin näin; saa monen monta vuotta sitten säästää yhtä lasta varten jos haluaa taloudellisesti varmasti pärjäävän. Meijän esikoinen tuli meille ihan täytenä yllätyksenä ja ihan hyvin ollaan pärjätty ilman mitään säästelyitä, päivä kerrallaan ollaan menty. Kirpputoreilta saa hommattua paljon lasten tavaroita ja kyselemällä tuttavilta/ystäviltä. Äitiyspakkauksen mukana saa paljon vaatteita myös. Kaiken ei tarvi olla ihan täysin uutta, käytetyt ovat yleensä niitä parhaimpia ja yksinkertaisia.

tulee vaavi, niin kyllä ajattelin mahdollisimman paljon käytettynä ostaa kirppareilta, kun saa ihan pilkkahinnalla ja äitee on luvannu ommella vauvan vaatteita ja yksi ystävä myös ompelee. Ei sillein olisi hätää, mutta tällä hetkellä eletään melkeistään mieheni palkalla..

Mulla myös nyt päässä pyörinyt kovasti että milloin olisi oikea aika. Itsellä ollut ihan hurja vauvakuume. Molemmat ollaan vielä kuitenkin ammatikorkeakoulussa ja muutama vuosi jäljellä. Itse olen vielä osa-aika töissä koulun ohella.

Ollaan puhuttu että ensi kesänä voisi tulla. Mies kuitenkin epäröi aika paljon ja sanonut että ei vielä halua mutta on valmis katsomaan asiaa uudestaan syksyllä ja ollaan (kai) yhdessä tultu siihen tulokseen että lapsen syntymä ensi kesälle olisi hyvä ajankohta. Mieli siis miehellä muuttuu aika ajoin :D

Itse epäröin vaan siksi että mietin onko typerää juurikin tähän elämäntilanteeseen hankkia lasta. Ja onko ''itekästä'' hankkia lasta jos häntä ei voi tuoda ns. hyvälle pohjalle (hyvä taloudellinen tilanne, iso koti vakituinen työpaikka). Haluan ja miehenikin on sanonut haluavansa olla nuori vanhempi.

Mitä miteltä olette? Kannattaisiko odottaa vai mennä niin kuin itseltä hyvältä tuntuu vai mennä ns. järki pohjalla ja hankkia vaikituinen työpaikka yms.

Mä oon saanut molemmat mut lapset kesken opintojen tai toinen syntyi kun valmistuin ja en vaihtaisi! Toki olis rahaa olisi ollut enempi kun olisi ollut ensin töissä mutta sen mä sanon että aina pärjää ja mitään en kadu ☺ ehtii niitä töitä tehdä!!