RoseGold

Itsellä täällä myös suuuuuri vauvakuume. Aika moni läheinen myöskin raskaana joka varmaan laukaissut itsessä tän ''pesänrakennus vietin'' :D.

Ollaankin miehen kanssa paljon viime aikoina keskusteltu lapsesta ja sen hankinnasta. Mies ei ihan vielä ole valmis. Molemmilla on vielä muutama vuosi korkeakoulu opintoja jäljellä.

Ollaan tultu aika hyvin yhteisymmärrykseen siitä että ensi kesänä olisi ihan hyvä aika lapsen tuloon. Mies kuitenkin aika ajoin vaihtaa mielipidettään enkä halua häntä painostaa lapsen hankintaan kun se on kuitenkin yhteinen päätös ja yhteinen asia.

Itsellä epäröintiä sen takia koska mietin onko kamalan ''itsekästä'' hankkia lasta kun ei ole ns. hyvää pohjaa johon lapsen on turvallista tulla? Olen itse opiskelujen ohella osa-aikatöissä ja parisuhteemme on kuitenkin vakaa ja molemmilla tukevat vanhemmat. Yhdessä ollaan oltu melkein 5 vuotta ja kaikenlaista koettu mm. yksi lapsen menetys (omasta päätöksestä).

Kannattaako tälläisessa asiassa mennä enemmän järjellä ja odottaa että olisi vakituinentyö, koulu pois ja hyvä taloudellinen pohja? Vai onko ihan okei mennä tunteiden perässä ja alkaa yrittämään kun tuntee itse olevansa valmis kaikkeen.

Mulla myös nyt päässä pyörinyt kovasti että milloin olisi oikea aika. Itsellä ollut ihan hurja vauvakuume. Molemmat ollaan vielä kuitenkin ammatikorkeakoulussa ja muutama vuosi jäljellä. Itse olen vielä osa-aika töissä koulun ohella.

Ollaan puhuttu että ensi kesänä voisi tulla. Mies kuitenkin epäröi aika paljon ja sanonut että ei vielä halua mutta on valmis katsomaan asiaa uudestaan syksyllä ja ollaan (kai) yhdessä tultu siihen tulokseen että lapsen syntymä ensi kesälle olisi hyvä ajankohta. Mieli siis miehellä muuttuu aika ajoin :D

Itse epäröin vaan siksi että mietin onko typerää juurikin tähän elämäntilanteeseen hankkia lasta. Ja onko ''itekästä'' hankkia lasta jos häntä ei voi tuoda ns. hyvälle pohjalle (hyvä taloudellinen tilanne, iso koti vakituinen työpaikka). Haluan ja miehenikin on sanonut haluavansa olla nuori vanhempi.

Mitä miteltä olette? Kannattaisiko odottaa vai mennä niin kuin itseltä hyvältä tuntuu vai mennä ns. järki pohjalla ja hankkia vaikituinen työpaikka yms.