Dokumenttiprojekti: piripäiväkirja

Minä olen tuo, joka kirjoitti viestin päihdeongelmaisista vanhemmista ja perusturvallisuuden puuttumisesta. Yritän vastata kunnolla, asiaa en ole juuri tullut pohtineeksi ennen tätä...

Yhdessä vaiheessa vanhempani erosivat ja sen myötä äitini skarppasi hiukan. Hän pysyi muutaman vuoden suht erossa päihteistä, mutta käyttäytyi toki vieläkin ennalta-arvaamattomasti, väkivaltaisesti jne. Hän löysi miehen, jota en koskaan "hyväksynyt" isäni tilalle, mutta tämä mies jaksoi kolme-neljä vuotta suhtautua minuun ystävällisesti ja kannustaen. Sen jälkeen päihteet veivät mennessään sekä äitini että tämän miehen, mies alkoi puhumaan minulle inhottavasti ja äitini kävi minuun käsiksi.

Minut huostaanotettiin kun olin 15-vuotias, koska lintsasin ahdistuksen vuoksi koulusta. Olin koulukiusattu sekä vanhassa että uudessa koulussani ja ikävä kyllä minut ottanut sijaisperhe ei tehnyt kasvulleni hyvää. Päihdeongelmia heillä ei ollut, mutta perhekodin äiti oli syömishäiriöinen, sairas ihminen, joka kyttäsi minua kuin olisin satakiloinen (annosteli ruoat lautaselleni jne.), huomautteli painostani (bmi 24 pintaan) ja piti minua huorana, kun pyysin e-pillereitä vaikeiden kuukautisten avuksi. Lopulta muutin takaisin äidilleni, kun en enää jaksanut perhekodissa, äiti oli tällävälin taas vähän raitistunut joten huostaanotto purettiin. Harmillista mutta päihteetön elämä ei kestänyt kauaa, ja lopulta tuttu sosiaalityöntekijä myönsi minulle asunnon 16-vuotiaana. Tilanne oli hyvin poikkeuksellinen, ja minulla oli aluksi tukihenkilö tukenani, mutta sosiaalityöntekijä tiesi että olen ihan kiltti, kunnollinen ihminen ja siksi luotti minuun paljon. Siitä olen hänelle ikuisesti kiitollinen. Pääsin omilleni, aloitin opiskelut ja tapasin nykyisen mieheni.

Olen tavannut elämässäni useamman aikuisen, joka on pettänyt luottamukseni, mutta toisaalta muutama kullanarvoinen yksilö on voinut pelastaa minut toimillaan. Minulla oli ala-asteella mukava opettaja, yläasteella ja myöhemmin tuo sosiaalityöntekijä, yhdessä vaiheessa äidin uusi mies jaksoi tsempata. Kai se sitten riitti, kun selvisin kuitenkin suht täysjärkisenä?

Minulla oli pienestä asti ajatus, jonka mukaan halusin elää. En saanut kunnollista mallia oikein mihinkään eikä kukaan tuntunut uskovan minuun, mutta koin jo pienenä että teen asiat silti "omalla tavallani" enkä niin kuin ympäristö olettaa. Pysyin erossa päihteistä, en kiusannut muita, harrastin piirtämistä ja kirjoittamista, purin niihin tuntemuksiani. En myöskään kokeillut seksiä tai varastellut tms. Silloin kun lintsasin koulusta, istuin kirjastossa ja luin tietokirjallisuutta itseäni kiinnostavista aiheista. Olen pyrkinyt sallimaan itselleni tämän oman vapauden, koska se on pitänyt minut ehkä eniten järjissäni. Minulla on aina ollut hyvä mielikuvitus, ja vaikka lakkasinkin leikkimästä ennen kouluikää, piirtämiseen ja kirjoittamiseen se purkautui selvästi. Jollain tavalla kai eheytin itseni, koska aloin myöhemmin leikkimään uudestaan ja muistan äitini kiusanneen minua, kun halusin vielä 11-vuotiaana tietyn Barbien lahjaksi?

En halua alkaa kauhistelemaan elämäntapaa, jota Pinja ja äiti elää. Ainoa, mikä mulle jäi päälimmäisenä mieleen, oli paha olo siitä, ettei Pinjalla ole ollut rakkautta, jota edes yksi turvallinen aikuinen antaa. En elämässäni mitään muuta halua kuin sen, että jokaisella lapsella on turvallinen aikuinen, joka on luottamuksen arvoinen eikä petä. Se voi olla vaikka naapuri, täti, kummi, vanhemman ystävä tai opettaja. Ihan kuka vaan. Sen jokainen lapsi ansaitsee ja se auttaa selviämään elämästä.

On toisarvoista se, onko Pinjalla minkälainen kämppä tai muut maalliset jutut, kun on rikki sisältä. Haluaisin halata ja toivon paljon hyviä asioita elämään ja voimaa jaksaa päivä kerrallaan ilman päihteitä. 

Koiraan liittyen, päihdekuntoutujalle lemmikki voi ollakin kuntouttava tekijä (kuten äitinsä oli sen löytänyt hevosista). Eläintä voi hoivata ja hoivaamisesta saa hyvän olon. Usein on niin, että pystyy pitämään huolta eläimestä mutta ei itsestään.

[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 21:14"]

Kiva kun tiedät varmasti että tässä tapauksessa jo kolmannessa polvessa huumeita käytetään. Voin varmuudella sanoa ettei esim. äidin äiti käytä rdrs alkoholia saati huumeita. Mutta niinhän se on että itsensä täydellisinä pitävät ovat niitä kaikkitietäviä tuntemattomien asioissa.

[/quote]

Mitä sekoilet? Ei missään mainittu kyseisen dokumentin kolmen sukupolven päihteilystä, vaan siitä että sellaisia tapauksia on alkanut ilmaantua. Kun tunnet tapauksen, niin onko täysin valkolaisia?

Oli muuten se talo mis pinjal oli turus asunto, ni tontinkadul.. heti siin alus. Ihan tien vieres.

Se on totta että tytön olisi pitänyt esim lähteä opiskelemaan,mistä olisi voinut saada ns. normi kavereita...
äitinä järkytyin eniten siitä,miten hepposesti äiti otti tytön retkahdukset,sellainen kannustaminen ei tullut esille. Minulla on äiti joka oli alkoholisti ja pilleristi koko lapsuuteni, nyt kun itse olen äiti.,pyrin kasvattamaan lapseni niin miten itse olen kokenut tarvitsevani aikuisen tukea ja ohjausta. Tyttäreni on jo 15 v enkä pystyisi edes kuvittelemaan et joisi,saatika piikittäisi. Eikä tällä tytöllä alun alkaen ollut mitään tulevaisuuden suunnitelmia,oli hetken ilman hienoa,mutta lopun kyllä jotenkin arvasi...
oliko äiti oikeasti kuivilla?

Up

Sehän tuli jo nyt.Katsoin ,ja ei voi muuta sanoa että erittäin surullista katsottavaa.

Pinja on viimeisillään raskaana tällä hetkellä äidin fb-profiilin mukaan. 

Katsoin tämän eilen. Onko pinja päässyt huumeista?

up

Melko tyypillinen suomalaisnainen. Sekä ulkonäöltään, luonteeltaan että käytökseltään.

Pinja odottaa tällä hetkellä kolmatta lastaan!

Harmi ettei tätäkään enää löydy Youtubesta.