Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vauva itkee kaiken hereilläoloaikansa
30.10.2015 |
Onko kenelläkään ollut hyvin vaativaa vauvaa? Miten selvisitte, ja missä vaiheessa helpotti - vai helpottiko?
Elämästämme on tullut viime viikkoina ja kuukausina todella raskasta. Meillä on vauva, noin kuukauden ennenaikaisena ja hieman pienikokoisena syntynyt nyt 5,5 kk poika. Ekat 3 kk meni ihan kohtuullisesti, vaikka vauva ei oppinut imemään rinnasta tehokkaasti ja olen siksi joutunut pumppaamaan hänelle maidot pulloon. Vaikka yöllä vauva heräsi tuon 3-4 kk ajan 2-3 tunnin välein syömään, oli hän kuitenkin syöttöjen välit tyytyväinen. Nukkui tai pötkötti lattialla rauhallisena.
3 kk kun tuli täyteen niin alkoivat asiat pikku hiljaa vaikeutumaan. Vauva itkee valehtelematta KAIKEN valveillaoloaikansa. Mikään ei auta: ei syli, ei syöminen, ei vaipanvaihto, ei kantelu, ei rattaissa työntely, ei leikkiminen, ei sitteri. Rintarepussa saa raivarit. Tässä välissä yöt ehtivät pienen hetken olla hyviä, mikä tarkoitti, että vauva söi klo 23, 03 ja 06. Nyt viime viikot yötkin ovat olleet rikkonaisia. Herää monta kertaa tunnissa, mutta nälästä ei ole kyse, sillä jaksaa syödä vain klo 23 ja 03. Siinäkin kai yksi syöttö liikaa, koska aamulla ei jaksaisi syödä ollenkaan.
Syöminen onkin sitten muutenkin vaikeaa. Aloitimme kiinteät neuvolan ohjeiden ja oman mutun mukaan 4 kk iässä. Soseita, puuroa, velliä - kaikkia menee hyvin. Vaan mitään ei enää suostuisi juomaan. Luulin, että pisti vaan stopin äidinmaidolle, jota olen tarjonnut sekä tuoreena, pakastettuna, paljaaltaan ja soseella tuunattuna. Mutta ei. Myöskään velli tai korvike ei maistu - paitsi yöllä unissa.
Olen täysin uupunut! Päivällä ei pysty tekemään mitään vauvan ollessa hereillä, kun aina sama show alkaa. Mikään ei näytä tehoavan tyynnyttelyksi. Vauva huutaa, kunnes simahtaa. Ja ne unet kestävät max 45 min.
Neuvolan ja lastenlääkärin mukaan kyse on vain haastavasta temperamentista. Mitään merkkejä allergioista tai korvatulehduksista ei ole. Hampaita on tietysti varmaan pian tulossa, samoin pari päivää sitten saimme viitos-, pneumokokki ja rota-rokotteet. Nämä varmaan pahentavat tilannetta, mutta ongelman ydin on mielestäni vauvan jatkuva levottomuus. Ei osaa vielä kunnolla liikkua, ja se harmittaa.
Meillä on kotona ihan kauhea tunnelma koko ajan. Isoveli on myös uupunut itkuun. Onneksi hän on osan viikosta hoidossa. Sekin harmittaa: olisin halunnut pitää isoveljen kotona, mutta näin haastavan vauvan kanssa emme pysty tekemään isoveljen kanssa mitään tai juurikaan käymään missään. Aamut ovat pahimpia. Yleensä vauva ei suostu syömään, ja syömistä pitää kokeilla useampaan kertaan. Aamutoimet ovat rankkoja, koska vauva ei viihdy vaan huutaa omien aamutoimien sekä veljen ja minun valmistautuessa.En enää suoriudu yksin, vaan mies joutuu laittamaan isoveljen kuntoon, muuten joutuisin heräämään ennen kuutta, että ehtisimme hoitoon.
Olen yhden hieman temperamenttisen esikoisen vauva-ajasta selviytynyt ihan hyvin, samoin vauvan ensimmäiset kuukaudet olivat ihan tavallista vauva-arkea. Esikoinen on hieman sähikäinen, mutta osaamme käsitellä häntä niin, että arki on hänen kanssaan ihan normaalia. Eli kyse ei ole siitä, että olisimme tottuneet helppoon elämään liiaksi.
Nyt tunnen itseni ihan surkeaksi äidiksi kaikin tavoin: en osaa pitää vauvaa tyytyväisenä, ja kaikki energia menee vauvaan. En ehdi tai suoraan sanottuna enää jaksakaan puuhastella isomman kanssa. Koti on kaaoksessa, parisuhdeaikaa emme pysty tai jaksa ottaa. Synnytyksen jälkeen mielialat olivat ihan hyvät, nyt tilanne alkaa jo masentaakin. Mieheni joutuu keskittymään esikoiseen, jotta esikoinen saisi tarvitsemaansa huomiota. Eli olen vauvalle aika lailla yksinhuoltajana (sori yksinhuoltajat, tiedän, että te olette ihan aidosti yksin).
Tietysti rakastan myös kuopusta, mutta viime aikoina on käynyt mielessä, että oliko toinen lapsi virhe. En vaan osannut kuvitella, minkälaista arki olisi näin vaativan vauvan kanssa. Elämä on kuin koliikkivauvan kanssa, mutta sillä erotuksella, että koliikkiaika meillä jo meni ja tämä "koliikki" ei ilmeisesti helpota ajan kanssa. Pelottaa, että miten jaksamme, jos vauvasta kehittyy hyvin vaativa taapero ja lapsi.
Neuvolassa ei osata auttaa. Terkka vaan aina kauhistelee vauvan itkua, ja ihmettelee, että miten jaksan. Kysyivät tarvitsemmeko keskusteluapua tai kotiapua. Vaan eipä nekään tätä itkua pois vie.
Kommentit (41)
Meillä helpotti 3-vuotiaana kun uhmaikä loppui. Siihen asti lapsi vihasi koko maailmaa synnäriltä lähtien. Voimia myös kanssaihmisten kanssa, kaikki eivät edes usko tällaisten vauvojen olemassaoloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oijoi miten tutulta kuulostaa, siksipä kysyn, onko missään nostettu esiin refluksin mahdollisuus? Silent refluksi? Olen oman helvettini elänyt, eikä oikein kukaan uskonut ja yleisin hokema joka paikassa oli "no vauvat nyt itkee", mutta lopulta diagnosoitiin refluksi ja aloitettiin lääkitys. Meillä jatkuva pulauttelu oli yksi voimakas merkki (vaikka kuukausia neuvolassa hoettiin "no vauvat nyt pulauttelee"), mutta silent refluksissa tätä(kään) merkkiä ei välttämättä ole.
Meillä syyksi paljastui ns. hiljainen refluksi, eli ei näkyvää oksentelua tai pulauttelua. Vauva ei kestänyt vaakatasossa ollenkaan, päiväunet jotain vartin mittaisia kerran päivässä. Sitten tajusin epäillä refluksia ja vauva sai lääkettä, joka muodostaa suojaavan kalvon ruokatorveen. Tilanne helpottui. :)
Voimia ja tsemppiä!
Kiitos lukuisista vastauksista ja vertaistuesta!
Vauva saanut muuten ainoastaan äidinmaitoa, paitsi nyt viimeisen parin kuukauden ajan satunnaisesti velliä illalla. Siksi satunnaisesti, että oma maitoni on täyttänyt pakastimen, ja haluaisin käyttää sen pois alta. Alkuun teinkin vellin äidinmaitoon, mutta nyt olen käyttänyt lehmänmaitoon tehtyä velliä. Ehkä syy siinä? Tosin vellin juo hyvin puoliunessa, eikä sen jälkeen suoraan tule huutoa tai oireita. Kysyin lääkäriltäkin, voiko vauvalle tulla "kammo" maitoon, jos hän saa siitä oireita. Kuulemma vauva ei vielä tässä vaiheessa ajattele niin fiksusti, eli ei pitäisi aiheuttaa pullosta kieltäytymistä.
Mutta olisikohan niin, että kun velli juodaan vellitutista, josta virtaus on helpompaa, niin vatsaan tulee helpommin ilmaa?
Refluksia (ja erityisesti tuo silent refluksi) minäkin ajattelin, ihan siksi, että pulauttelu oli tosi reipasta ennen. Nyt kiinteiden myötä vähentynyt. Ei kuitenkaan lennä kaaressa, mutta kun miettii, niin juuri lattialla ollessaan huutaa eniten.
Tänään iltapäivän jälkeen on ollut taas vähän helpompaa, eli oireet hieman tulevat ja menevät nähtävästi. Voi olla, ettei lääkäri ottanut todesta, koska vauva ei ihme ja kumma huutanut vastaanotolla. Tulin sisään vähän jäljestä, ja siellä vauva istui hymyilemässä isänsä sylissä. Ei yhtään itkua 30 min sisällä, mikä olikin ensimmäinen kerta useampaan viikkoon kun vauva on ollut rauhallinen hereillä ollessaan.
Onneksi otimme vauvalle aikanaan vakuutuksen, jonka korkeaa hintaa jo manasimme jossain vaiheessa. Voi herkemmin lähteä uudelleen erikoislääkärille. Kaipa tämä on vähän hakuammuntaa lääkärien suhteen, eli joku ottaa tosissaan, toinen ei. Onko suositella ketään Helsingissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on elävä todiste, että kolme kuukautinen vauva sai pullokammon lehmänmaitoallergiasta johtuvan refluksian vuoksi. Refluksiakääkitystä söi turhaan kolme kuukautta, kun se oli maidon aiheuttamasta allergiasta johtuvaa. Sai allergiakorvikkeet (kun löytyi sopivat - vielä Nutrilon Peptikään ei sopinut) ja poistui refluksiavaiva, itkuisuus ja pullokammo.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos lukuisista vastauksista ja vertaistuesta!
Vauva saanut muuten ainoastaan äidinmaitoa, paitsi nyt viimeisen parin kuukauden ajan satunnaisesti velliä illalla. Siksi satunnaisesti, että oma maitoni on täyttänyt pakastimen, ja haluaisin käyttää sen pois alta. Alkuun teinkin vellin äidinmaitoon, mutta nyt olen käyttänyt lehmänmaitoon tehtyä velliä. Ehkä syy siinä? Tosin vellin juo hyvin puoliunessa, eikä sen jälkeen suoraan tule huutoa tai oireita. Kysyin lääkäriltäkin, voiko vauvalle tulla "kammo" maitoon, jos hän saa siitä oireita. Kuulemma vauva ei vielä tässä vaiheessa ajattele niin fiksusti, eli ei pitäisi aiheuttaa pullosta kieltäytymistä.
Mutta olisikohan niin, että kun velli juodaan vellitutista, josta virtaus on helpompaa, niin vatsaan tulee helpommin ilmaa?Refluksia (ja erityisesti tuo silent refluksi) minäkin ajattelin, ihan siksi, että pulauttelu oli tosi reipasta ennen. Nyt kiinteiden myötä vähentynyt. Ei kuitenkaan lennä kaaressa, mutta kun miettii, niin juuri lattialla ollessaan huutaa eniten.
Tänään iltapäivän jälkeen on ollut taas vähän helpompaa, eli oireet hieman tulevat ja menevät nähtävästi. Voi olla, ettei lääkäri ottanut todesta, koska vauva ei ihme ja kumma huutanut vastaanotolla. Tulin sisään vähän jäljestä, ja siellä vauva istui hymyilemässä isänsä sylissä. Ei yhtään itkua 30 min sisällä, mikä olikin ensimmäinen kerta useampaan viikkoon kun vauva on ollut rauhallinen hereillä ollessaan.
Onneksi otimme vauvalle aikanaan vakuutuksen, jonka korkeaa hintaa jo manasimme jossain vaiheessa. Voi herkemmin lähteä uudelleen erikoislääkärille. Kaipa tämä on vähän hakuammuntaa lääkärien suhteen, eli joku ottaa tosissaan, toinen ei. Onko suositella ketään Helsingissä?
Vierailija kirjoitti:
Meillä helpotti 3-vuotiaana kun uhmaikä loppui. Siihen asti lapsi vihasi koko maailmaa synnäriltä lähtien. Voimia myös kanssaihmisten kanssa, kaikki eivät edes usko tällaisten vauvojen olemassaoloon.
Meidän esikoisemme on myös temperamenttinen. Mutta siten, että tunteet vaihtelevat aurinkoisesta äksyyn nopeasti. On kuitenkin hyväkäytöksinen ja sosiaalisesti lahjakas, empaattinen ja hyväntahtoinen, monella tapaa ihana lapsi. Ainoastaan tunteiden säätelyssä on haastetta, kuitenkaan hän ei ole mikään ns. ongelmatapaus. Ottaisin tosi mielelläni toisen samanlaisen, vaikka välillä tulee kiukkua. Mutta ei hänen vauva-aikansa ollut mitään verrattuna tähän.
Siksi pelottaa se, mitä tuleman pitää.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on elävä todiste, että kolme kuukautinen vauva sai pullokammon lehmänmaitoallergiasta johtuvan refluksian vuoksi. Refluksiakääkitystä söi turhaan kolme kuukautta, kun se oli maidon aiheuttamasta allergiasta johtuvaa. Sai allergiakorvikkeet (kun löytyi sopivat - vielä Nutrilon Peptikään ei sopinut) ja poistui refluksiavaiva, itkuisuus ja pullokammo.
Mikä korvike tuo oli? Esikoiselle kokeiltiin aikoinaan jotain erikoiskorviketta. Nimeä en muista, mutta jauheesta fiksattiin ja haisi todella häijylle. Maksoi ihan maltaita (pari kymppiä päivässä?), mahtaakohan vakuutus nykyään korvata sitä. Aiemmin ei korvannut. Meillä esikoisen vatsavaivat ehtivät helpottaa, joten ei jouduttu tuota jatkamaan. Jatkoi tavallisella korvikkeella, eikä ole ollut tavallisesta lehmänmaidostakaan tai muista ruoista mitään allergioita. Toivotaan, että pikkuveljellä kävisi myös näin. Pitänee kuitenkin alkaa testata noita allergiakorvikkeita.
Luin tosi mielenkiinnolla tätä keskustelua. Mulla (olen yh) on ollut syntymästään asti varsin itkuinen lapsi. Ja siis ihmiset eivät todellakaan tajua mitä se on. Nyt lapsi on n. 11kk ja välillä olen aivan piipussa hänen kanssaan.
Pikkuvauvana lapsella oli maitoallergia. Nyt se on ilmeisesti helpottamaan päin, ainakin jugurttia hän sietää. Mutta pohjimmiltaan luulisin, että hänellä vain on haastava temperamentti. Lapsi itki ja huusi raivokkaana kaikkialla muualla paitsi rintarepussa kannettuna. Yöt olivat aivan psykedeelisiä, herätykset olivat 15min-1h välein.
Liikkumaan oppiminen on jonkin verran auttanut itkuisuuteen. Nykyisin keskittyessään johonkin leluun hän saattaa olla itkemättä. Kantaa pitäisi edelleen koko ajan, mutta n. 10kg painoista lasta en enää jaksa kantaa. Öisin vauva herättää noin kolme kertaa yössä, mikä on siis todella vähän. Nukkuminen helpottui noin puolen vuoden iässä.
Tämä on aivan hirvittävän raskasta. Yksinäisenä äitinä tietenkin vielä raskaampaa. Tänäänkin sydäntä riipi kun kävin kaverin ja hänen vauvansa kanssa kahvilla. Kaverin lapsi kiltisti istui äidin sylissä ja minun lapseni raivoissaan huusi koko ajan. Kiukku rajoittaa elämäämme aika paljon. En enää halua mennä mihinkään, tai tehdä mitään. Ainoa mikä aidosti kiinnostaa on nukkuminen.
Tsemppiä teidän perheellenne, yrittäkää jaksaa. On pakko vaan yrittää uskoa valoisaan tulevaisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lainaus äskeisestä: Kirjoittaja 30 kertoo lapsella olleen maitoallergian, todennäköisesti itkunkin syy on sitten allergiaperäinen. Voi olla että vaikkapa viljavalmisteet tekevät hänelle sietämätömän hankalan olon.
Olen nro 30 äippä. Olen tämän kirjoittajan kanssa samaa mieltä, että taustalla ainakin meillä oli varmastikin allergiaa ja hankalaa oloa. Käytiin lasten ja nuorten polilla näistä asioista ja sain tosi kattavan ripityksen siitä kuinka lasta vaan täytyy syöttää viljoilla yms. vaikka kaikki ruuat eivät sopisi, eivätkä pelkät suolisto-oireet ja itkuisuus ole riittävät syyt olla antamatta niitä ruokia. Täytyy totuttaa suolistoa. No näin sit tehtiin, mutta hirveällä huudolla tosin. Ja tottuihan se vatsa niihin ajan myötä, mutta suoliston kypsymisessä selvästi kesti varsin pitkään.
Mulla on ensimmäinen lapsi, joten aina ei oikein tiedä miten pitäisi toimia. Ja kun aina ei voi tietää mikä on itkun syy, onko se turhautumista vai kipua. Lapseni itkussa ei hirveästi ole sävyjä, yleensä se on vain huutoa tai raivokasta huutoa. Jos on jokin hätä (esim pelästyy) niin silloin siihen tulee erilainen sointi.
Vierailija kirjoitti:
Lainaus äskeisestä: Kirjoittaja 30 kertoo lapsella olleen maitoallergian, todennäköisesti itkunkin syy on sitten allergiaperäinen. Voi olla että vaikkapa viljavalmisteet tekevät hänelle sietämätömän hankalan olon.
Olen nro 30 äippä. Olen tämän kirjoittajan kanssa samaa mieltä, että taustalla ainakin meillä oli varmastikin allergiaa ja hankalaa oloa. Käytiin lasten ja nuorten polilla näistä asioista ja sain tosi kattavan ripityksen siitä kuinka lasta vaan täytyy syöttää viljoilla yms. vaikka kaikki ruuat eivät sopisi, eivätkä pelkät suolisto-oireet ja itkuisuus ole riittävät syyt olla antamatta niitä ruokia. Täytyy totuttaa suolistoa. No näin sit tehtiin, mutta hirveällä huudolla tosin. Ja tottuihan se vatsa niihin ajan myötä, mutta suoliston kypsymisessä selvästi kesti varsin pitkään.
Mulla on ensimmäinen lapsi, joten aina ei oikein tiedä miten pitäisi toimia. Ja kun aina ei voi tietää mikä on itkun syy, onko se turhautumista vai kipua. Lapseni itkussa ei hirveästi ole sävyjä, yleensä se on vain huutoa tai raivokasta huutoa. Jos on jokin hätä (esim pelästyy) niin silloin siihen tulee erilainen sointi.
Minun mielestäni juuri tuo kuvaamasi asenne on kammottava (siis lääkäreiden)
Ketä muuta ihmistä saisi viikosta toiseen kiduttaa jollain kipua tuottavalla asialla? Vanhuksia laitoksessa pidetään jääkylmissä kylvyissä, vaikka mummot huutaa kuin syötävät? NOT! Kehitysvammaisille ihmisille syötetään pieniä kiviä, koska suoliston pitää tottua, mitäs siitä jos sattuu? EI MISSÄÄN TAPAUKSESSA! Mutta vauvalle voi antaa sitä mikä tekee hänelle vaikean ja kivuliaan olon.
Mielestäni tämä asenne on käsittämätön. Jos vatsa ei ilman sietämätöntä huutoa opi kestämään viljaa (tai mitä ikinä) niin silloin sitä ei ihminen tarvitse. PISTE.
Ymmärrän hyvin että ensimmäisen lapsen kanssa uskotaan lääkäriä ja toimitaan niinkuin 'viisaammat' ohjaavat, enkä siis halua syyllistää vanhempia. Toivon vain että lääkärikunta viisastuisi vihdoin tässäkin asiassa.
Itselläni on 9 lasta ja olen oppinut suhtautumaan kriittisesti jopa lääkärin sanaan =)
Voimia kaikille itkuisten lasten vanhemmille. Voimia hoitaa itkevää lasta ja erityisesti VOIMIA vaatia lapselle tutkimuksia ja hoitoa.
LAPSET EIVÄT ITKE ILMAN SYYTÄ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaativat vauvat itkevät paljon, mutta eivät jatkuvasti. Niillä on kanssa syy itkuun, mutta se syy voi olla vaikka äidin ihokontaktista erilleen joutuminen tai vastaava mikä ei-vaativilla vauvoilla ei aiheuta itkua. Vaativa vauva ilmaisee huomattavasti voimakkaammin asiat, joihin ei-vaativa reagoisi ehkä käninällä tai sitten ei mitenkään. Vaativaa ja kipeää vauvaa voi olla oikeasti vaikea erottaa toisistaan.
Jos vauva itkee jatkuvasti niin syy pitää selvittää. Syytä ei vaan välttämättä koskaan löydy. Kipeidenkin vauvojen oloa voi auttaa samat asiat kuin mitä vaativat vauvat vaativat, mm. läheisyys ja kanniskelu. Siksi niitäkin "vinkkejä" kannattaa lukea.
Saatko lastenhoitoapua sinä yh? Itse saan 3h viikossa ja silloin yritän nukkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja äidit, ottakaa kaikki mahdolliset hyvät avut vastaan! Mua auttoi naapuri tiskaamisessa ja lastenhoitoapu että sain vähän nukuttua. Mulla vauva itki 4kk yhteen asti yöllä ja siitä sitten tunnun välein kun maitoa ei vaan tullut kun oli sektiolla syntynyt. Lämmitin maitoa jonka jälkeen vauvan ilmeestä näki ettei ollut hyvä olla ja itku tuli. Vaihdoin luomumaitoon sekä imetin mutta imettäessä pitää muistaa syödä oikein ettei kipuilu johdu rintamaidosta! Itse en voinut syödä yhtäkään pullaa koska se vaikutti heti vauvaan.
Kaverin vauva /lapsi huusi ensimmäiset 6 vuotta ja sitten rauhottui. Mitään syytä ei löytynyt. Sitten hän meni kouluun ja opetteli vähitellen puhumaan. Toivotan paljon voimia.
Vierailija kirjoitti:
Onko vauva saanut jossain vaiheessa korviketta ja jos on, niin koska ensimmäisen kerran (mietin nyt lehmänmaitoallergian mahdollisuutta)? Vauva voi kyllä olla itkuinen rokotteiden jälkeen, mutta yleensä se menee ohi parin päivän sisällä.
[/quÄlkää nyt mammat saako hernettä nenään, mutta kerronpa oman tarinan 70-luvulta. Vauva oli itkenyt vain yhden kuukauden ja hänet otettiin sairalaalaan tutkimuksiin. Sai lypsettyä äidin maitoa, sitten korviketta ja itku jatkoi.
Sitten yksi hoitaja oli kokeillut keittää lehmänmaidosta ja vedestä(puolet ja puolet ja vähän maitosokeria sekaan) seoksen ja dadaa. Lapsi söi ja itkut loppui.
Kukaan ei keksinyt, missä oli vika.
Nyt ko. lapsi on yli 40v ei ole oikeastaan koskaan sairsa eikä ole mitään allergioita.
En suosittele kokeilemaan tätä, mutta kerroinpa vaan, että lehmänmaito ei aina ole se pahin asia.
Vie lapsi ihan oikealle lastenlääkärille. Ja vauva ei kyllä huvikseen itke.
t.mummeli
Liity Facebookissa Refluksilapset ja Suolioireiset allergialapset -ryhmiin ja kysy siellä suosituksia hyvistä lääkäreistä. Vauva ei todellakaan itke jatkuvasti ilman syytä, osaavalle lääkärille mars!
Kannattaa ottaa se neuvolasta tarjottu kotiapu/perhetyö vastaan. Tuskin siitä haittaakaan on että saat apukäsiä kotiin edes muutamaksi tunniksi viikossa. Samalla työntekijä näkee minkälaista se arki oikeasti on, ja osaa ehkä sanoa onko kyse normaalista itkuisuudesta vai mistä.
Kannattaa myös harkita koliikkikeinun hankkimista.
Kai sun kannattaa jätää vähäksi aikaa tauolle ne ruoat mitä on aloitettu silloin kun itkuisuus alkoi niin näet onko vaikutusta. Muutenkin maito on tuonikäiselle pääasiallista ravintoa joten mieluummin koita tarjota sitä maitoa enempi ja vähemmän niitä soseita.
Mun vanhin veli on itkenyt vauvana tosi paljon. Kaksi syytä, mbd, mikä kai nykyään olisi adhd sekä laktoosi-intoleranssi. Eli itku johtui levottomuudesta ja oli loppunut kun pääsi liikkeelle alle vuoden ikäisenä, vaihtui sitten menoksi ja meiningiksi, aikuisena hermostuneisuudeksi. Itse en toki ollut näkemässä, mutta äiti kertoi.
Alue: Aihe vapaa
Kerroin vauvan saaneen velliä. Ilmeisesti siinä on ainakin korvikemaitoa? Onko vellin aloittamisella ja vauvan muuttumisella itkuisemmaksi jokin ajallinen yhteys?
18