RUNO, JOKA SAA SINUT JOKA KERTA KYYNELIIN

Mikä elämässäsi olisi toisin?

(Irja Askola)



Mikä elämässäsi olisi toisin ystäväni,

jos ottaisit todesta sen minkä kumminkin tiedät

katselisit sitä, minkä jo melkein näet,

pukisit arkesi käytännöiksi sen

mitä unelmana itseäsi elätät.



Mitä elämässäsi tapahtuisi ystäväni,

jos astelisit mielesi kellariin,

löytäisit hillopurkkeja hyllyttäin,

hyvässä järjestyksessä, hyvin säilöttyinä

vuosiluvut yhä luettavissa,

katselisit, koskettaisit purkkeja varovasti,

koskettaisit suolaantuneita kyyneleitä

kolmen litranpurkin verran.

Niin se oli silloin, puolen litran purkeissa

kuorimatta jääneitä kysymyksiä

juuri sinä vuonna sato oli hyvä.



Unelmien purkki, päältä jo homehtunut

käyttämättä kokonaan

pienten mielihalujen purkeissa

sisältö kuivettunut - vedessä liottamalla

ehkä tuoksun vielä tavoittaisi.



Kauimmassa kellarin nurkassa

kököttämässä suurin purkki,

kansi paineesta kuprullaan

kovettunutta vihaa, käristettyjä kirouksia.

Huokaiset hiljaisesti - tallella siis kaikki,

sekin purkki ja tuo

ja sitten tulisi halu siivota kellari, avata purkit

kuurata hyllyt, antaa tuulen täyttää tila.



Mikä elämässäsi muuttuisi ystäväni,

jos alkaisita olla totta, kokonaisena totta

vähitellen oppisit huomaamaan mitä tarvitset

ja pyytäisit sitä

vihdoinkin söisit elämäsi päivät,

säästämättä, säilömättä

kaikki tuoreeltaan,

tuoksuvin ja vuotavin vesin.

Miten sinä VOIT edes kirjoittaa tuollaista? Millaista elämää elät? Jokaista tervettä ei-psykoottista ihmistä surettaa edes vähän se, että joku on menettänyt lapsensa ja joka tapauksessa jokainen järkevä ihminen osaa pitää turpansa kiinni eikä kirjoitella tuollaista tänne ketjuun. Toisaalta toi kommentti " ei pidä paikkaansa" kertoo tosi paljon: olet kykenemätön kohtaamaan niin hirveää asiaa joten kiellät sen. Et vissiin sitten pysty edes sekuntin verran miettimään miltä voi tuntua äidistä jonka 3v lapsi on kuollut? HÄPEÄ!!!!!!!! Hae ihan oikeasti apua sillä jollakin lailla olet psyykkisesti sairas :(



Lapsensa menettäneelle en osaa sanoa mitään järkevää, itkettää sinun puolesta ihan mahdottomasti. Kauniita runoja oli monta ja uskon, että ne voivat auttaa vähän. Itselläni takana vain keskenmeno ja aihealueen runot auttoivat silloin. Olet kokenut rankinta mitä ihminen voi kokea. Voimia jaksaa, halaus!

Sinä elämä, annoit minulle

tämän tehtävän.

Enkä minä rohjennut siitä kieltäytyä.



Hiukset ovat vielä kosteat, käsi haroo tyhjää.

Minun tehtäväni on

tarttua tähän käteen

ja taluttaa koko alkumatka.



Pieneksi tunnen minä itseni,

vielä pienemmäksi,

kuin tämä vastasyntynyt.



Eeva-Liisa Kantola

Tuonen lehto, öinen lehto!

Siell' on hieno hietakehto,

Sinnepä lapseni saatan.



Siell' on lapsen lysti olla,

Tuonen herran vainiolla

Kaitsea Tuonelan karjaa.



Siell' on lapsen lysti olla,

Illan tullen tuuditella

Helmassa Tuonelan immen.



Onpa kullan lysti olla,

Kultakehdoss' kellahdella,

Kuullella kehräjälintuu.



Tuonen viita, rauhan viita!

Kaukana on vaino, riita,

Kaukana kavala maailma.

Niin ja eihän tämä ollut kai mikään ketju runojen arvostelulle.?

tosin esim. vihkimistä seuratessa kirkossakin mua yleensä naurattaa eikä itketä niinkuin ymmärtääkeseni monia :) " Iltalaulu Riikalle" on ainoa, joka mua todella liikuttaa, sain sen kaverilta onnittelukorttiin kirjoitettuna esikoisen saatua ja siitä alkaen ollut musta todella napakymppi kuvaamaan sitä tilannetta, kun saa vauvan kotiin.

Nyt olen vapaa

ja mukana tuulen

saan kulkea rajalla ajattomuuden.

Olen kimallus tähden,

olen pilven lento,

olen kasteisen aamun pisara hento.

En ole poissa

vaan luoksenne saavun

mukana jokaisen nousevan aamun.

Ja jokaisen tummuvan illan myötä

toivotan teille hyvää yötä.



Eino Leino



Sekä tämä:

Do not stand at my grave and weep.

I am not there, I do not sleep.

I am a thousand winds that blow,

I am the diamond glints in snow,

I am the sunlight and ripened grain.

I am the gentle Autumn rain.

When you awake in the morning hush,

I am the swift upflinging rush

Of quiet birds in circling flight.

I am the soft stars that shine at night.

Do not stand at my grave and cry,

I am not there, I did not die.



Author unknown

Olen ikuisesti kiitollinen siitä, että saimme kaksi tervettä lasta, joiden raskaus ja synnytys sujuivat ongelmitta. Ilmoitimme aikanaan esikoisen raskaudesta seuraavasti:



Tään salaisuuden suuren,

kuiskaamme mukaan tuulen.



Näkyi ultrassa sormet ja varpaat,

nyt jo varmaan arvaat.



Ilomme on rajaton,

meille vauva tulossa on!

Todella liikuttava runo on se, jossa varis-äiti kysyy lapseltaan variksenpoikaselta, että " kannatko sinä sitten minua, kun minä olen vanha"



Ja lapsi vastaa:

" Ei, omaa lastani kannan."





Muistaako joku tätä kokonaan ja kenen runo tämä on?

Vierailija:

Miten sinä VOIT edes kirjoittaa tuollaista? Millaista elämää elät? Jokaista tervettä ei-psykoottista ihmistä surettaa edes vähän se, että joku on menettänyt lapsensa ja joka tapauksessa jokainen järkevä ihminen osaa pitää turpansa kiinni eikä kirjoitella tuollaista tänne ketjuun. Toisaalta toi kommentti " ei pidä paikkaansa" kertoo tosi paljon: olet kykenemätön kohtaamaan niin hirveää asiaa joten kiellät sen. Et vissiin sitten pysty edes sekuntin verran miettimään miltä voi tuntua äidistä jonka 3v lapsi on kuollut? HÄPEÄ!!!!!!!! Hae ihan oikeasti apua sillä jollakin lailla olet psyykkisesti sairas :(

Lapsensa menettäneelle en osaa sanoa mitään järkevää, itkettää sinun puolesta ihan mahdottomasti. Kauniita runoja oli monta ja uskon, että ne voivat auttaa vähän. Itselläni takana vain keskenmeno ja aihealueen runot auttoivat silloin. Olet kokenut rankinta mitä ihminen voi kokea. Voimia jaksaa, halaus!

Muista nyt kuitenkin päivittää lääkkees, verenpaineesi nousee uhkaavasti!

Miten joku voi ivata lapsensa menettänyttä äitiä? Se suru on kipein koko maailmassa, oman lapsen menettäminen ja joku tosiaan kehtaa hyökyttää sellaista vanhempaa?



Uskomatonta, uskomatonta.

Miten hän voi tietää onko joku ylimielinen elämää kohtaan, jos pyytää lopettamaan surullisten runojen kirjoittelun ja pyytää iloisia, elämänmyönteisiä runoja.

Kauas loistaa oma ylimielisyys, sellaista kohtaan joka ei ole suurta surua mukama kokenut, tai voi ollakkin. Sitähän ei tämä yksi äiti tiedä.

Suru ei jalosta ihmistä, eikä nosta toisten yläpuolelle.

Eikä mullakaan nyt ole sitä runoa laittaa ...halusinpahan vaan jäkättää...

Olit niinkuin tähdenlento,

lapsukainen, pieni hento.

Valon toit sä kotihimme,

ikikaipuun sydämiimme.

Jätit jäljen ihanan,

kaaren kauniin loistavan,

lensit syliin enkelten.

ihme vainooja. Oikeen pelottava.

Minun ystäväni on kuin villasukka joka talvella lämmittää.

Minun ystäväni on kuin niittykukka joka saa minut hymyilemään.

Ota kädestä kii tule kanssani rantaan lähdetään katsomaan

kun aurinko laskee puiden taa ja saa taivaan punertamaan.

Minä olen vielä pikkuinen ja siksi tahtoisin oppia tän maailman paljon paremmin.

Mutta sitten kun mä joskus olen aikuinen niin toivon, että oppimasta koskaan lakkaa en.



Oma erityislapseni lauloi tämän minulle äitienpäivä aamuna.

lasteni nauravan kuvan vieressä ja saa usein silmäni kyyneliin pelkästä ilosta:



Taas tänään se ihme on uusi,

että puoleeni painut noin

ja hymyjä pienen suusi

kuin vuokkoja poimia voin.



-Elina Vaara-

' Sydän tuntee enkelin.

Sydän rakastaa.



Sydän uskoo enkeliin.

Sydän uskaltaa.



Vaikeinakin päivinä

kovinakin aikoina

kipeinäkin hetkinä



sydän löytää enkelin.

Sydän lohdun saa.'



-Maria Alstedt-

Nyt olen vapaa

ja mukana tuulen

saan kulkea rajalla ajattomuuden.

Olen kimallus tähden,

olen pilven lento,

olen kasteisen aamun pisara hento.

En ole poissa

vaan luoksenne saavun

mukana jokaisen nousevan aamun.

Ja jokaisen tummuvan illan myötä

toivotan teille hyvää yötä.



Eino Leinon runous jotain muuta kuin tätä.

Äp:n rinnalla-oppaassa oli ihana runo, " maha lämmintä maitoa pullollaan, peto pikkuinen" tms...oli sellainen runo, joka liikutti mut aina kyyneliin, kun tytär oli ihan pieni. Eikä ole mitenkään synkkä.