LouLou

Tapailu päättyi taas miehen puolelta siihen, ettei tullut tunteita

Tapailin jonkin aikaa erästä miestä, joka tuntui itselleni tosi sopivalta ja meillä meni arvot, ajatukset elämästä ja tulevaisuudesta hyvin yksiin. Hän puhui paljon meidän yhteisestä tulevaisuudesta ja ehdin jo ihastuakin häneen ihan kunnolla. Sitten ihan yhtäkkiä hän vaan kertoi, ettei näe meillä yhteistä tulevaisuutta, koska hänelle ei ole muodostunut romanttisia tunteita. Olen jotenkin tosi hämmentynyt tästä, kun mulla oli koko ajan sellainen olo, että molemmin puolin on ihastusta.

Jos ei tule tunteita, niin tarkoittaako se, ettei ulkonäkö miellytä? Vai että toisen luonne on jotenkin vääränlainen tai ei sellainen kuin mitä etsii? Hän kehui mua mukavaksi ja ihanaksi naiseksi, kehui miten hyvää seksiä meillä on ja kaikkea tätä, niin en ymmärrä yhtään, että mitä jäi puuttumaan. Ja olisi halunnut jatkaa kavereina, mihin en voi missään tapauksessa suostua, mulla on sellaisesta tosi huonoja kokemuksia. Mies ei ollut itse millään lailla hyvännäköinen, vaan ihan tavallinen . Mietin myös, että vaikuttikohan se, kun hän oli itse amistaustainen ja eleli aika vaatimattomasti ja mulla taas on ihan hyvin varallisuutta ja hyvät tulot.

Voisiko joku lapsena uusperheessä elänyt kertoa, miten lapsi kokee tämän?

Olen ollut viitisen vuotta uusperheessä. Miehen lapset ovat nyt 13 ja 11, köyvät joka toinen vkl. Ovat hyväkäytöksisiä kovassa kurissa kasvatettuja.

En saa heihin kontaktia, en vieläkään. Teen ruon, seurustelen ruokapöydässä, ja he vastaavat. Mutta muistan vain yhden tilanteen, jossa minulle on kysymättä ja oma-aloitteisesti sanottu jotain. Siis jotain muuta kuin mihin mä laitan nää roskat.

Mietin siis, tunnistaisiko joku omaa kokemusta ja kertoisi, miten lapsi ehkä jokee minut?

Mies erosi silloin, kun lapset olivat 5 ja 3. Minä tulin kuvioon pari vuotta myöhemmin. Ja nyt siis viitisen vuotta uusperheenä. En muuten vietä aikaa heidän kanssaan kuin ruokapöydässä. No, kesälomalla he olivat viikon meidän mökillä, niin silloin olin mukana enemmän. Kuvio on usein tämä: Lähden viikonloppuaamuisin liikkeelle ennen kuin he heräävät. Ip teen ruoan ja syömme. Illalla he ovat omissa huoneissaan padeillä, kun olemme kaikki kotona.
Olen omasta mielestäni ihan asiallinen ja ystävällinen.

En kysy, mitä pitäisi tehdä toisin, vasn kysyn lapsen näkökulmaa.

Miksi miehestä usein kuoriutuu ihan erilainen isä kuin etukäteen voisi luulla?

Eräs ystäväni sai lapsen, tyttöystävä tuli vahingossa raskaaksi. Ennen omaa lasta hän ei tykännyt lapsista, ei osannut laittaa ruokaa ja jääkaapissa oli lähinnä valo. Elämäntyyli oli aika itsekäs, hän omistautui uralle ja ei todellakaan haaveillut perheestä, alkonin maistui ihan liikaa. No lapsen synnyttyä hän onkin mitä mahtavin lapsensa kanssa todella paljon aikaa viettävä isä, joka hoitaa lasta paljon ja kantaa vastuunsa.

Itse perustin perheen miehen kanssa, joka oli pitkään haaveillut lapsista. Siivosi, laittoi joka päivä itse ruokaa, ei juossut baareissa, työnsä hoiti vastuullisesti mutta ei tehnyt ylitöitä, auttoi minua kun sairastuin jne. No, nykyään on naimisissa työnsä kanssa, lasta ei hoida yhtään ellen pakota ja silloinkin vain minimin ja välillä mietin kiinnostaako häntä oma lapsensa edes.

Kysymys otsikossa.

Ratkaisu Tinderin aiheuttamaan turhautuneisuuteen

Mobiilisovellusten – joista suosituin on Tinder – käyttö deittailussa aiheuttaa suurta turhautuneisuutta niin miehissä kuin naisissa. Syyt tähän ovat ilmeiset, eikä selvää ratkaisua varmaankaan saada koskaan. Sitä turhautuneisuutta on kuitenkin mahdollista vähentää, jos sekä miehet että naiset ymmärtävät pelikentän, ja muuttavat käytöstään.

Tinder on omiaan luomaan väärän mielikuvan siitä, että vaihtoehtoja on loputtomasti. Aluksi on kuitenkin tiedostettava, että sukupuolet (joita on kaksi) sortuvat erilaiseen virheeseen kokiessaan vaihtoehtoja olevan loputtomasti. Kumpikin johtaa huonoon lopputulokseen.

Miesten virhe: vaihtoehtoja on loputtomasti, joten maistan kaikkia enkä lopulta valitse mitään (koska ei tarvitse).

Naisten virhe: vaihtoehtoja on loputtomasti, joten valitsen joukosta vain sen absoluuttisesti parhaan miettimättä lainkaan, että kaikki muut naiset pyrkivät tekemään samoin. Myöskään en välitä siitä, mitä tämä absoluuttisesti paras itse haluaa.

Kun sitten toisensa tapaavat mies, joka kokee vaihtoehtoja olevan loputtomasti, ja toisaalta nainen, joka kokee vaihtoehtoja olevan loputtomasti, saadaan juuri se tilanne, joka Tinderissä nähdään. Kaikki naiset deittailevat samoja miehiä, jotka eivät sitten lopulta valitse ketään.

Ulkopuolelle jää huima massa miehiä, jotka eivät saa mitään katsellen (syystäkin) kateellisina vierestä naisten ja muutamien eliittiurosten menoa. Tämä turhautuneisuus sitten pulpahtelee pintaan eri tavoin, kuten netissä katkerina vuodatuksina ja baarissa nopeina huoritteluina saatujen pakkien jälkeen. Moinen ei ole hyväksyttävää käytöstä, mutta sitä voi ymmärtää.

Tämä on siis tilanne. Mikä avuksi? Ne muutamat eliittimiehet eivät varmasti muuta tapojaan, koska ovat täysin tyytyväisiä tilanteeseensa. On siis suunnattava katse miesten suureen massaan, ja niihin naisiin.

Miesten suuren massan kannattaa suhtautua Tinderiin hällä väliä -asenteella, ja käyttää siihen aikaansa ehkä enimmillään 10 minuuttia päivässä. Samaan aikaan kannattaa pyrkiä kohottamaan omaa markkina-arvoa genetiikan, taloudellisen tilanteen ja sosiaalisten valmiuksien puitteissa. Siinä sivussa se oma elämänlaatu nousee muutenkin, kun on fyysisesti hyvässä kunnossa, henkilökohtainen talous mallillaan ja sosiaalisia kontakteja pidetään yllä.

Naisten kannattaa ymmärtää pelikentän luonne, ja ennen kaikkea miettiä valintaprosessia etukäteen. Mitä olen etsimässä? Mitä tämä etsimäni kohde on etsimässä? Miten korkeatasoista miestä minulla on varaa vaatia? Kun edellä mainittuihin kysymyksiin on vastattu, seuraa se vaikein vaihe: ensifiiliksistä välittämättä valitaan kylmällä harkinnalla vain sellaisia miehiä, joita on aidosti mahdollista sitouttaa parisuhteeseen ja perheen perustamiseen (jos siis sellaista haluaa). Niin sanottu vitosen nainen pystyy aivan varmasti rakastumaan kutosen mieheen.

Lopuksi on kaiken aikaa pidettävä kristallinkirkkaana mielessä, että kaikista suunnitelmista ja markkina-arvon nostamisista huolimatta voi hyvinkin olla, ettei kumppania löydy sieltä Tinderistä. Palvelu kun rakennetaan bisnes mielessä. Toisin sanoen ajatellen, että ihmiset pysyvät siellä ikuisesti ja käyttävät mahdollisimman paljon rahaa.

Tinder ja deittikulttuuri

Olen nyt kokeillut tinderia muutaman kuukauden ja treffeillä käynyt kahdesti ja saanut kahdet oharit(!?)

Suoraan sanottuna ihmetyttää miten vaikeaa treffeille pääseminen onkaan! Ajattelin että olisi mukavaa kokeilla tavata vaikka ihan vain vaivattomasti kahvikupposen merkeissä tai jotain muuta todella simppeliä, mutta ei...ilmeisesti kaikki etsivät vain seksiseuraa, josta on biossani maininta etten hae ensisijaisesti sellaista.
Niin ja koska tämä tulee varmasti esiin jos keskustelua aiheesta syntyy, niin olen hoikka ja moni on kehunut ulkonäköäni, joten en usko että tällä tasolla olisi kyse siitä että olisin niin epäviehättävä että kaikki johtuisi siitä.

Mies muuttui ilkeäksi vauvan syntymän jälkeen

Heippa
Mulle ja miehelle syntyi vauva n. 2kk sitten ja tämän jälkeen mies on minua kohtaan ilkeä ja vähättelevä. Olen siis jäänyt kokonaan kotiin enkä ole hetkeen menossa takaisin työelämään, joten olen hoitanut kotia oman jaksamiseni mukaan, mielestäni kokoajan enemmän ja enemmän kun jaksaminen paranee tässä uudessa elämäntilanteessa.
Itse asiaan, mies valittaa ihan kaikesta mitä teen tai mitä en tee. Kotona olen hoitanut ruuan, pyykit, siivouksen ja vauvan, ja tämä ei vaikuta olevan riittävästi. Mies hoitaa kotitöistä roskien viennin ja viikolla isommassa ruokakaupassa käynnin. Minä hoidan kaiken vauvaan liittyvän eli vaippojen vaihdon ja yöheräämiset. Mies vaihtaa hyvällä tuurilla 1 vaipan viikossa eikä halua herätä öisin vauvan kanssa, tai toisinsanoen esittää nukkuvaa joka kerta kun vauva herää. Ei siinä, ei mies voisikaan auttaa syöttämisessä tässä vaiheessa, kun vauvalle ei kelpaa tuttipullo, joten ei se itseäni haittaa.
Joka päivä saan kuulla, miten en tee mitään ja naureskelua päälle. Itsellä alkaa olla tosi paha olla, kun yritän tehdä kotona mahdollisimman paljon mutta se ei ole riittävästi. Mies puhuu siitä, kuinka minulla ei ole kotona mitään muuta kuin aikaa ja kuinka vähän teen päivittäin. Jos en joku päivä jaksa lähteä vaunulenkille, saan kuulla miten laiska olen ja että jääneet raskauskilot eivät lähde pois jos en tee mitään.
Onko mitään neuvoja mitä tehdä? Suutun miehelle jatkuvasti, kun hän valittaa siitä etten tee mitään vaikka itsestä tuntuu, että tämä kotiäitinä olo on paljon raskaampaa työtä kun ennen, kun olin palkkatyössä!