Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kokemuksia? Puoliso muuttui lapsensa synnyttyä (uusperhe)
30.08.2023 |
Teen aloituksen silläkin uhalla, että sontaa sataa niskaan, koska uusperhe. Mutta jospa joku osaisi kertoilla mahdollisia omia kokemuksiaan suunnilleen vastaavassa tilanteessa, niin saisi vähän perspektiiviä asioihin jatkokäsittelyä ajatellen.
Tilanne on siis se, että meillä on uusperhe, jossa vain minulla oli lapsia ennestään. Seurustelimme aluksi noin 9kk ihan vaan kahden kesken ennen kuin edes otin puolison puheeksi lasteni kanssa. Tämän jälkeen meni vielä hetki, että tapasivat. Kaikki meni hyvin ja aloimme hissukseen viettää aikaa yhdessä enemmän. Jossain vaiheessa sitten puoliso asui meillä aina, kun lapseni olivat minulla ja kahdestaan asuimme, kun lapset olivat toisen vanhemman luona. Asiat sujuivat hyvin, en odottanut puolisoni "rakastuvan" lapsiini, mutta tulivat toimeen ja tykkäsivät toisistaan ja teimme usein asioita yhdessä (lautapelejä, leikkipuistoilua, uimista, päiväretkiä, leffoja, kävelyjä, talvilajeja, lukemista jne). Meillä oli välillä haastavaa puolison epävarmuuksien ja mustasukkaisuuden vuoksi, mutta asiat muuttuivat kuitenkin parempaan suuntaan. Jälkiviisas voi tietysti tässä vaiheessa olla, mutta silloin hän osasi puhua ja kääntää kaiken hyväksi.
Tätä yhteiseloa oli jatkunut jo pitkästi yli vuoden verran, kun puolison oma asunto myytiin. Hän itse halusi laittaa sen myyntiin ja että etsisimme yhteisen kodin. Tuota reilun vuoden yhdessä asumista oli siis edeltänyt myös koko porukan tutustumisvaihe + meidän kahdenkeskinen seurusteluvaiheemme. Hän muutti osoitteensa virallisesti luokseni, mutta käytännössä juuri mikään ei tuossa kohtaa muuttunut, koska hänhän oli jo muutenkin asunut kanssamme.
Löysimme jonkin ajan kuluttua yhteisen kodin ja muutimme sinne. Edelleen hän tuli hyvin toimeen lasteni kanssa, mutta ehkä jotain pientä oli muuttunut näin jälkikäteen ajateltuna. Hän alkoi ottaa hiukan enemmän "käskyttäjän" roolia, mutta minusta se vaikutti ihan normaalilta. Aiemmin hän ei nimittäin oikein ollut uskaltanut käskyttää tai komentaa lapsiani, vaikka siihen olisi joskus ollut ihan aihetta ja myös minun siunaus.
Aloimme odottaa yhteistä lasta, hänen ensimmäistään ja jotain tapahtui raskauden loppumetreillä. Puoliso alkoi olla todella kireä ja ärtynyt lasteni ollessa meillä. Valitti suunnilleen kaikesta mitä tekivät tai eivät tehneet (välillä heille suoraan, välillä minulle), yhteiset tekemiset olivat pikkuhiljaa jääneet pois ja kun yritin jotain ehdottaa, niin vastaus oli luokkaa "onko pakko?".
Vauvan synnyttyä tilanne paheni huomattavasti. Lapseni eivät saaneet oikein olla vauvan lähellä (kyse ei ole mistään täysin vahdittavista pikkulapsista, vaan kouluikäisistä), eivät saaneet olla mukana missään vauvaan liittyvässä, tekivät edelleen kaiken "väärin" syömisestä ja vapaa-ajan vietosta alkaen. Puoliso kävi syyllistämässä lapsia kun söivät, että syövät liikaa (alipainoisia kumpikin) ja ruoka on kallista, suihkussa käymisestä tuli myös sanomista ja ihan mistä vaan. Kun puhutin häntä näistä jutuista useita useita kertoja, niin vastaus oli luokkaa "minä maksan heidän asumisestaan, he eivät maksa mitään". Selvennyksenä, että olen itse maksanut aina puolet kaikesta ja lasteni menot tietysti kokonaan, samoin hoitanut kuskaukset, hankinnat, lastenvahdit ym tarvittaessa, että puoliso ei ole kyllä joutunut miksikään ilmaiseksi "lapsenlikaksi". Yleensä ruuatkin olivat valmiina puolison kotiutuessa töistä, koska minä pääsin aiemmin kotiin.
(Jatkuu seuraavassa viestissä)
Kommentit (428)
Teet oikein kun ajattelet isompia lapsia, muija luiskaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi voi. Kamalalta kuulostaa. Ehkä antaisin puolisolle vähän aikaa, oletan että hän on äiti ja hormonit heittäneet häränpyllyä. Voi tokentua tuosta, mutta takuita ei ole. Sinun tehtäväsi on ajatella lastesi parasta. Kaikkien lastesi parasta.
Kuulostaa klassiselta pahalta äitipuolelta, mutta tässä tapauksessa on vaan paha isäpuoli.
Heitä tuollainen kumppaninulos. Lapset on aina kaikkein tärkeintä. En kuuntelisi yhtään ilkeyttä, jotka on suunnattu lapsille. Miksi sinä et välittömästi puutu nöihin tilanteisiin ja tee selväksi, ettet hyväksy tuota?
Vauva on siis vasta reilun vuoden ikäinen? Yleensä ei tuossa vaiheessa suositella eroa, vaan on syytä antaa ajan kulua ja tuoreen äidin hormonien tasaantua. Etenkin jos hän imettää, voivat hormonit olla edelleen sekaisin.
Mutta toisaalta olet vastuussa ennen kaikkea omista isommista lapsistasi. Heillä on vain yksi lapsuus, ja he ovat jo kärsineet riittävästi.
Jos talous suinkin sallii, ehdottaisin jonkinlaista kahden asunnon ratkaisua. Se sallisi sinulle ja isommille lapsille rauhan ja mahdollistaa myös yhteisen ajan pienimmän kanssa. Sitten voitte kaikessa rauhassa päättää, mitä teette suhteenne kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole terve dynamikka nyt. Jos pn mahdollista, menkää pariterapiaan pikaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa klassiselta pahalta äitipuolelta, mutta tässä tapauksessa on vaan paha isäpuoli.
Vai olikos sittenkin paha äitipuoli. Huonolta joka tapauksessa kuulostaa ja kamalaa lasten kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseä ärsytti miehen lapset molempien raskauksien lopussa/vauvavaiheen alussa, toisen kohdalla hieman jopa oma esikoinen, hormoonit.. Nopeasti se kyllä tasottui
Jännä, miten toiset sai tekstistä sen kuvan, että kyseinen puoliso on nainen ja toiset pitävät miehenä. Itse ajattelin, että ap on nainen ja puoliso mies.
Tosin onko sillä nyt niin väliäkään tänä päivänä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teet oikein kun ajattelet isompia lapsia, muija luiskaan
Skippasin varmasti jonkun kohdan. Ajattelin koko ajan että kyseessä oli mies. Sukupuolella ei kuitenkaan ole väliä, ongelma on korjattava jos perhe-elämää halutaan jatkaa.
Olet valinnut huonon naisen. Jos hän ei puhu kenestäkään mitään hyvää, niin ei ole kumppaniksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jännä, miten toiset sai tekstistä sen kuvan, että kyseinen puoliso on nainen ja toiset pitävät miehenä. Itse ajattelin, että ap on nainen ja puoliso mies.
Tosin onko sillä nyt niin väliäkään tänä päivänä..
Unisex puoliso.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole terve dynamikka nyt. Jos pn mahdollista, menkää pariterapiaan pikaisesti.
Ei olekaan, siksi olemme menossa perheneuvolaan, kuten kirjoitin. Olen puhunut asiasta jo pidempään, mutta kesän ajaksi ei olisi saanut edes aikoja ja nyt on jonoa.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jännä, miten toiset sai tekstistä sen kuvan, että kyseinen puoliso on nainen ja toiset pitävät miehenä. Itse ajattelin, että ap on nainen ja puoliso mies.
Tosin onko sillä nyt niin väliäkään tänä päivänä..
Niin no, ajattelin itse näin, että ei oikein ole väliä millaiset vehkeet meillä osapuolilla on housuissamme. Tätä tapahtuu varmasti molemmin päin ja kaikki kokemukset ovat tervetulleita.
Ap.
Eikö näin tapahdu hyvin usein? Että tilanne muuttuu, kunnlapseton saa oman lapsen.
Perheneuvolasta voi tosiaan olla apua. Muuten tuo tilanne tiskin tulee muuttumaan.
Tiedän tapauksen jossa asiat meni juuri näin ja erohan siinä tuli. Nainen oli ns paha äitipuoli. Vaikea kuvitella että mies käyttäytyisi noin, mutta ehkä tänäpäivänä hormonit heittelee miehiäkin.
Vierailija kirjoitti:
Heitä tuollainen kumppaninulos. Lapset on aina kaikkein tärkeintä. En kuuntelisi yhtään ilkeyttä, jotka on suunnattu lapsille. Miksi sinä et välittömästi puutu nöihin tilanteisiin ja tee selväksi, ettet hyväksy tuota?
Olen puuttunut, useita kertoja. Käynyt keskusteluja, antanut perspektiiviä, suuttunutkin ja yrittänyt tiedustella toisen motiiveja moiseen käytökseen. Jonkin aikaa mentiin aina sillä "joo ymmärrän, ei ollut tarkoitus, nyt minä kyllä.." ja niin edelleen.
Kaava on tullut surullisen tutuksi, siksi aloin vaatimaan ammattiapua ikään kuin viimeisenä keinona katsoa tätä asiaa. Uskon, että ongelma on osittain myös siinä, ettei hän käsitä mitä touhunsa aiheuttaa perheelle ja lapsille, jotka eivät voi käsittää miksi ovat yhtäkkiä jotain kakkosluokan kansalaisia. Hän näkee tilanteen niin, että nyt vaan ärsyttää ja purkaa sen, miettimättä mikä ärsyttää ja miksi ja ovatko lapset nyt ylipäätään syyllisiä hänen sen hetkiseen ärsytykseensä. Jos joku ulkopuolinen ottaa kantaa, se saattaa saada hänet ajattelemaan. Tai sitten ei.
Ap.
Aivan kuin puolisosi yrittäisi päästä lapsistasi eroon. Onko hänellä muutoin outoa käytöstä?
Alue: Aihe vapaa
(jatkuu)
Ajattelin alkuun, että tilanne johtuu nyt vaan vanhemmaksi tulemisen muutoksista ja rauhoittuu aikanaan. No, nyt on mennyt reilu vuosi ja edelleen tilanne on kotona tulehtunut. Itse olen aivan loppu, olen puun ja kuoren välissä sillä tavalla, kun yritän pitää rauhan maassa ja ennakoida kaikkien seuraavia liikkeitä, ettei tulisi turhia "yhteentörmäyksiä". Puoliso on myös yrittänyt harrastaa sitä, että pistää minut valitsemaan lasteni välillä eri tilanteissa, esim "Mentäiskö sinä, minä ja vauva kahville?", vaikka lapseni olisivat meillä. Tai "jaa jos sun lapset tulee, niin mä voin sitten jäädä vauvan kanssa/yksin kotiin".
Tunnelma kotona on kireä ne ajat, kun lapseni ovat meillä. Tuntuu että hekin pidättävät hengitystään ja yrittävät vain pysyä pois tieltä mahdollisimman paljon. Eihän tämmöistä elämää voi lapsia pistää käymään läpi!? He tekevät kaiken mitä puoliso pyytää eivätkä sano hänelle vastaan ja silti tämä ei ole mihinkään tyytyväinen . Aina löytyy jotain tehtävää, syyllistettävää, kritisoitavaa. Ei sano ikinä mitään positiivista. Ei itseasiassa sano oikein kenestäkään mitään positiivista koskaan.
Olemme menossa perheneuvolaan puhumaan asioista, mutta sinne on parin kuukauden jono ja itsestä alkaa tuntua, että olisihan tuo jo tehnyt asioille jotain, jos halua olisi, eikö niin? Hän muka ymmärtää pointtini, kun keskustellaan ja lupaa ja lupaa, mutta kaikki vaan jatkuu samanlaisena.
Onko tuo perheneuvola vaan väliaikaista tekohengitystä? Onko tässä enää toivoa? Alan olla siinä pisteessä, että minun on suojeltava lapsiani. En halua nuorimmankaan joutuvan kasvamaan kodissa, jossa on jatkuvasti kireä ja myrkyllinen ilmapiiri. Mutta en myöskään halua heittää nuorimman perhettä "sivuun" ilman, että puhumme ammattilaisille ja yritämme kääntää jokaisen kiven.