Sinä lapsuusmaisemiin jäänyt aikuinen - miksi niin?

No, yliopisto oli viiden kilsan päässä lapsuudenkodista. Valmistuttuani sain töitä kotikaupungista, ei siinä sen kummempaa syytä tänne jäämiselle.

Olen syntynyt Helsingissä ja asunut aina täällä, jo 40 vuotta. En ole tuntenut vaan mitään halua muuttaa pois. Olen sellainen aika mukavuudenhaluinen ja arkakin ihminen, joka en tykkää muutenkaan muutoksista elämässä vaan ne stressaavat minua kauheasti. Joten mielelläni olen pysynyt tutussa ja turvallisessa. Elämäni on oikein hyvää täällä, on hyvä ammatti, työ ja asunto, ja lapsuudesta asti tuttuja ihmisiä ja sukua lähellä.

Olen muuttanut pois ja sittemmin palannut, ja olen onnellinen, että tajusin palata. Täällä on turvaverkostoja ja hyvä olla itsellä. Elämässä on nyt vähemmän stressiä, kuin mitä oli vieraassa kaupungissa.

Turvaverkostot, huono itsetunto, arka luonne. Siinä kai kolme tärkeintä syytä jos oikein syvällisesti mietin syitä tähän kyläpahaseen jäämiselleni. Välillä kaduttaa. Nyt olen kuitenkin jo niin "vanha", ettei uuden elämän aloittaminen jossakin muualla ole oikein realistista. Ainakaan ilman konkreettista syytä.

Asunut muutaman kilsan päässä kaupungissa kotikylältäni. Kaupunki ei ollut paikkani. Palasin lapsuusmaisemiin, ostin talon. Täällä on hyvä olla ja kaikki lähimmät ystävät ja sukulaiset ja perhe täällä. Työt kaupungissa lyhyen matkan päässä. Turvallinen olo :)

Täällä on kaikki mitä haluan elämältä. Ei siinä sen kummempaa ole.

Palasin perheellisenä kotikaupunkiini. Minusta oli mukavaa palata kivaksi tietämääni kaupunkiin. Vaihtoehtoisesti voisimme asua jossain toisessa samankokoisessa mutta miksi olisimme ehdoin tahdoin muuttaneet paikkaan jossa ei ole tuttuja. Miehen työkunnassa ( Helsingissä) ei meidän asumistoiveet olisi tätttyneet palkoillamme.

Kävin muualla, ei ollut sen kummempaa - paitsi että läheiset oli kaukana, ja samoin muut itselle tärkeät asiat (järvi, luonto, rauha). Asuminenkin oli kalliimpaa.

Siksi palasin ja asu nyt unelmaa omakotitalossa järven (omalla) rannalla samalla hintaa kuin siellä muualla olisin saanut vuokrattua jonkun neukkuneliön.

Vanhempani oli vakavasti sairas enkä lukion jälkeen kokenut olevani vapaa lähtemään minnekään. Ja hyvä olikin etten lähtenyt, sillä tilanne huononi ja jouduin omaishoitajaksi ja sitten olikin kaikki loppu paljon nopeammin kuin osasin odottaa. En tiedä miten olisin osannut antaa itselleni anteeksi jos olisin ollut jossain kaukana elämässä "omaa elämää" vanhempani viimeiset ajat.

Nykyään asun edelleen täällä, aviomiehen kanssa omassa talossa. Saan ainakin olla lähellä tuttuja asioita, kun muuta ei enää ole.

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 16:12"]

Turvaverkostot, huono itsetunto, arka luonne. Siinä kai kolme tärkeintä syytä jos oikein syvällisesti mietin syitä tähän kyläpahaseen jäämiselleni. Välillä kaduttaa. Nyt olen kuitenkin jo niin "vanha", ettei uuden elämän aloittaminen jossakin muualla ole oikein realistista. Ainakaan ilman konkreettista syytä.

[/quote]

Kuinka vanha niin vanha on? Itse ajattelen ettei liian vanha ole kuin sitten kun on niin sairas ja heikko että olisi vaikea pärjätä. Minä olen 41 ja muuttamassa ulkomaille syksyllä, ensimmäistä kertaa elämässäni :)

Minä kävin lähes 20 vuotta kestäneen keikan muualla, ja kun palasin takasin (käytännön pakosta) ihmettelin miksi minulla oli aikanaan niin kova halua lähteä täältä. Elämä täällä on niin valtavan paljon helpompaa siksi että ihmiset ovat tuttuja, asiat pieniä, mittakaavat pieniä ja eläminen edullisempaa. Olisinpa tajunnut tän aiemmin, olisin palannutkin aiemmin.

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 17:32"]Minä kävin lähes 20 vuotta kestäneen keikan muualla, ja kun palasin takasin (käytännön pakosta) ihmettelin miksi minulla oli aikanaan niin kova halua lähteä täältä. Elämä täällä on niin valtavan paljon helpompaa siksi että ihmiset ovat tuttuja, asiat pieniä, mittakaavat pieniä ja eläminen edullisempaa. Olisinpa tajunnut tän aiemmin, olisin palannutkin aiemmin.
[/quote]

Joo. Täällä kaupungissa on tuskallista olla ja yksinäistä.
On hilkulla etten lähde jo.

Mä en ymmärrä miksi pitäisi muuttaa muualle, jos siihen ei ole mitään erityistä syytä. Minäkin lähdin vain olosuhteiden pakosta (opinnot) ja nyt olen palannut. Kai se maisemanvaihdos toisaalta teki hyvää, osasi kaivata takaisin ja sai vähän eri näkökulmaa asioihin. 

Kotikaupunkini yliopisto on parhaita alallani, eikä minulla ollut mitään tarvetta muuttaa pois, joten jäin tänne opiskelemaan. Nyt muutaman vuoden sijaisuuksien jälkeen sain vielä vakivirankin ja rakensimme mieheni kanssa juuri omakotitalon. Jos olisin pieneltä paikkakunnalta olisin varmasti lähtenyt pois.

Sain lapsen nuorena, isänsä kuoli. Turvaverkosto täällä.

Tämä lapsuusmaisemiin jääminen onkin erityisen voimakasta juuri pääkaupunkiseudun peräkamari-pojilla ja -tytöillä. Tosin, maalaisia he jaksavat syyllistää asiasta, jota itse tekevät paljon enemmän.

Heille muuttaminen Korsosta Pitäjänmäelle on jo elämää suurempi asia ja napanuora isiin ja äitiin ei siinä katkea.

Itse olen asunut yksin ja perheen kanssa reilu 10 vuotta pääasiassa ulkomailla ja tarkoitus on pian palata maalle kotiseudulle, kun työasiat järjestyy. Siellä on tilaa ja luontoa tehdä omalla tilalla mitä huvittaa.

Olen asunut lapsuuteni Töölössä, ei ole tarvetta lähteä pois. Nykyinen koti on lapsuuden kotitalon naapurissa. Täällä on kaikki tuttua, kaiken tarvitsemansa saa kilometrin säteellä kotoa. Itseasiassa en ole pariin vuoteen käynyt viittä kilometriä kauempana kotoa :-)

Asuin opiskeluaikana Kalliossa, jo se oli liian kaukana kaikesta.

Mikkeli. Kävin lukion jälkeen ammattikorkean, sain töitä, löysin puolison, tehtiin lapsia kolmenkympin jälkeen, tällä hetkellä kotona, meillä menee ihan hyvin ja ollaan ihan tyytyväisiä kun pikkukaupungin asumiskustannukset ovat n. puolet pääkaupunkiseudun kustannuksista joten tullaan toimeen hyvin vaikka vain toinen tällä hetkellä töissä, toki meillä on säästöjä ja sijoituksiakin. Lisäksi molempien vanhemmat lähellä joten on lastenhoitoapua, meistä lisäksi apua nyt jo vanhoille isovanhemmillemme.