Huh mikä synnytys, nyt minäkin huusin...
Eka supistus 01.15, vedet meni neljältä, sitten tyksiin. Sanoin että aiemmat synnytykset edenneet nopeasti, pyysin saada epiduraalin hwti kun se on realistista.
Kätilö ylipuhu ottamaan joku PCP, ei auttanut... vedin sit ilokaasua ihan kiukulla, teki silti kipeää. Pyysin uudestaan epiduraalin, kätilö ehdotti spinaalipuudutusta. Kun odotin lääkäriä kivut vain yltyivät, tajusin että nyt tämä syntyy, imin ilokaasua kuin viimeistä päivää kunnea kuulemma pyysin miestä soittamaan kelloa ja aloin karjimaan. Puolen minuutin, minuutin verran kuulemma karjuin kuin iso mies, lapsi olikin jo sitten ulkona kun kätilö tuli huoneeseen... 04.26 tulin tyksiin, 07.18 vauva sylissä. Ihan hyvä olo, vähän ehkä kummastuttaa kun kätilö ei millään halunnut että otan epiduraalin...
Kommentit (90)
"Synnytyskipu on hyvää kipua. Synnytyskivun kestäminen takaa, että ihmiset pystyvät lisääntymään kriisitilanteissakin. 60-luku ei ole kivikautta, ja voimme joutua niihin olosuhteisiin koska hyvänsä, esimerkiksi sodan syttyessä. Mutta mitä tapahtuu? Nykyajan surkeat, synnytyskipua pelkäävät naiset eivät uskalla enää isääntyä, kun luullaan, että ilman lääkkeitä synnytys ei onnistu."
Luulo ei ole kuitenkaan tiedon väärti, sillä juuri 60-70-luvulla synnytysikäiset naiset ovat synnyttäneet Suomen historian vähiten. Miksiköhän? Koska perhelisäys perustui vapaaehtoisuuteen ja ehkäisypillereitä popsittiin, vaikka niistä ei juuri tutkittua tietoa ollut ja sivuvaikutukset suuret, samoin abortien määrät. Olisiko ollut synnytyspelolla vaikutusta asiaa.
Sitä ennen naiset joutuivat synnyttämään pakon edestä, koska ehkäisykeinoja ei juuri ollut ja vahinkoraskauksia oli suurin osa ja laillisten abortien saanti lähes mahdotonta.
Tämän päivän äidit synnyttävät ihan vapaaehtoisesti ja syntyvyys on lisääntynyt 60-ja 70-luvulta, vaikka käytössä on turvalliset ehkäisyvälineet kaikkien saatavilla ja vapaa aborttilaki, osa syynä varmasti on synnytyksessä kivunlievitys ja synnytyksestä toivutaan paljon nopeammin, kun vielä 70-luvulla äidit olivat viikon vuodelevossa ja sairaalassa lastenhoitajat hoitivat vauvat, toisin kuin nykyään, se on heti synnytyksen jälkeen äitien tehtävä ja lastenhoitajat historiaa, samoin 6 kk lapsivuodeaika.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 16:40"]"Synnytyskipu on hyvää kipua. Synnytyskivun kestäminen takaa, että ihmiset pystyvät lisääntymään kriisitilanteissakin. 60-luku ei ole kivikautta, ja voimme joutua niihin olosuhteisiin koska hyvänsä, esimerkiksi sodan syttyessä. Mutta mitä tapahtuu? Nykyajan surkeat, synnytyskipua pelkäävät naiset eivät uskalla enää isääntyä, kun luullaan, että ilman lääkkeitä synnytys ei onnistu."
Luulo ei ole kuitenkaan tiedon väärti, sillä juuri 60-70-luvulla synnytysikäiset naiset ovat synnyttäneet Suomen historian vähiten. Miksiköhän? Koska perhelisäys perustui vapaaehtoisuuteen ja ehkäisypillereitä popsittiin, vaikka niistä ei juuri tutkittua tietoa ollut ja sivuvaikutukset suuret, samoin abortien määrät. Olisiko ollut synnytyspelolla vaikutusta asiaa.
Sitä ennen naiset joutuivat synnyttämään pakon edestä, koska ehkäisykeinoja ei juuri ollut ja vahinkoraskauksia oli suurin osa ja laillisten abortien saanti lähes mahdotonta.
Tämän päivän äidit synnyttävät ihan vapaaehtoisesti ja syntyvyys on lisääntynyt 60-ja 70-luvulta, vaikka käytössä on turvalliset ehkäisyvälineet kaikkien saatavilla ja vapaa aborttilaki, osa syynä varmasti on synnytyksessä kivunlievitys ja synnytyksestä toivutaan paljon nopeammin, kun vielä 70-luvulla äidit olivat viikon vuodelevossa ja sairaalassa lastenhoitajat hoitivat vauvat, toisin kuin nykyään, se on heti synnytyksen jälkeen äitien tehtävä ja lastenhoitajat historiaa, samoin 6 kk lapsivuodeaika.
[/quote] Asiaa.
Äitini synnytti 8 lasta kotonaan,ilman mitään kivunlievitystä..sellasia meijän ähly maassa koskaan ollu jollai vois lievittää kipua. Olen ylpeä äidistäni.itse en ole koskaan kerennyt saamaan mitään,koska synnytykset kestänyt 2h.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 12:17"][quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 12:01"]
Ja sama uikutus jatkuu. Synnytys ei ole kivutonta, eikä sen kuulukaan olla. Kivulla on oma merkityksensä. On ennen vanhaan emättimet revenneet muillakin, eikä sitä mitään mäyrytty ja rängytty, vaan lähdettiin peltotöihin tai lehmiä lypsämään. Nykyajan nössönaiset ovat ihan "aijai" ja "voi voi" ja "marimarivalivali".
[/quote]
Minusta on uskomatonta, että edelleen juuri synnytyksen kohdalla ihannoidaan kipua ja ajatellaan, että naisten kuuluukin kärsiä. Ei missään muussakaan hoitotoimenpiteessä oleteta, että potilaan on kestettävä miten paljon tahansa kipua, huonoa hoitoa, vaurioita ja vittuilua. Sen sijaan synnytyksessä näin tuntuu olevan. Myös kaikki pysyvät vauriot ja ongelmat hoidetaan vähättelemällä ja haukkumalla. Aivan tajutonta!
[/quote]
Se on juuri näin. Jos joku nilkka operoidaan, käytetään ihan niin paljon kivunlievitystä kuin vaan on tarpeen ettei kukaan joudu kärsimään. Sen sijaan kun on synnytys kyseessä, kivunlievitystä pantataan ihan loputtomiin. Minulla oli 3 vrk kivuliaita supistuksia ja 1,5 vrk erittäin kivuliaita supistuksia, 3 h epiduraalista päästiin ponnistamaan. Olisin toivonut kunnollista kivunlievitystä jo kuuden tunnin jälkeen noita erittäin kipeitä. Niitä piti kuitenkin kestää 30 tuntia. Tämä oli minulle järkytys. Luulen että kivunlievitys rentoutti minut, jonka jälkeen 3-10 cm meni hujauksessa ilman kipua. Toisaalta olen tyytyväinen etten pyynnöstä huolimatta saanut epiduraalia lisää laskeutumisvaiheessa enkä enää ennen ponnistusta, sattuihan se kun oli oksitosiiniakin mutta ponnistus sujui kuitenkin hyvin ja siitä jäi hyvä mieli. Mutta siis joo, olin erittäin hämmästynyt etten saanut kovissa kivuissa kovempia lääkkeitä.
No kyllä ne ajattelee sielä synnärilläkin sitä että synnytys hidastuu ja usein tulee komplikaatioita just ton epiduraalin kanssa.Kyllä se vaan täytys koittaa kestää ilmankin.Onneksi se synnytys nyt ei kestä viikko tolkulla vaan on ihmiselle pieni hetki.Ja se lääke menee sinne vauvaankin eikä todellakaan oo terveellistä.
Mun kamalin synnytykseni oli kun kätilö tuppas väkisin kohdunkaulan puudutteen ja se oli sitten siinä..sitten lyötiin oksitoniini tippaa ja olin ihan tunnoton enkä osannu tehdä enää mitään.Muut tulleet luomusti ja oli ihan hyviä kokemuksia kipuineen kaikkineen..ne kun unohtuu luonnon ansiosta äkkiä.
Onneksi olkoon lapsesta! Ja uudesta kokemuksesta, hyvin jaksettu.
Kätilölle paskat, en synnyttäisi koskaan ikinä ilman epiduraalia.
Samat kokemukset tyksissä. Ei sitten millään anna epiduraalia.
Itsekkin huusin kivusta mutta ei. Spinaalipuudutuksen laitto sattui aivan järkyttävästi eikä auttanut yhtään. Joten kiitos tyks "ihanasta" synnytyskokemuksesta.
Siksi että Suomessa kivunhoito on vieläkin kehitysmaa tasolla. Olit vaivalloinen synnyttäjä kun sinulle olisi pitänyt antaa epiduraali.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 11:13"]Samat kokemukset tyksissä. Ei sitten millään anna epiduraalia.
Itsekkin huusin kivusta mutta ei. Spinaalipuudutuksen laitto sattui aivan järkyttävästi eikä auttanut yhtään. Joten kiitos tyks "ihanasta" synnytyskokemuksesta.
[/quote] Kahdessa aiemmassa kätilö on kuunnellut minua ja toiminut mun toiveiden mukaan, tämä oli vähän outo... vuoronsa sopivasti loppuikin ennen kuin vauvani syntyi, viimeinen asia minkä hän tietää on että 06.50 olen ollut 5cm auki ja odottanu spinaalia.
onnea ap:lle vauvasta. En kyllä ymmärrä miten ihmiset kestävät synnytyksen ilman epiduraalia.
Mulle muistaakseni 8v sitten kuopuksen syntyessä lisättiin sitä neljä kertaa. Aina kun vaikutus lakkasi kipu oli jotain sanoinkuvaamatonta, mutta puudute vei kivun hetkessä pois.
Onneksi epiduraali vaikutti vielä pojan syntyessä, sain IV:n asteen repeämät enkä tuntenut mitään. Repeäminen taisi johtua liiallisesta oksitosiinistä, kohdunsuu aukesi viidestä sentistä kymmeneen viidessä minuutissa ja poika syntyi kahdella ponnistuksella.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 11:08"]Siis nyt tänä aamuna?
[/quote] Joo, 4h sitten vauva rääkyi ekan kerran :)
[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 11:09"]Onnea vauvasta!
[/quote] Kiitos :)
[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 11:17"]onnea ap:lle vauvasta. En kyllä ymmärrä miten ihmiset kestävät synnytyksen ilman epiduraalia.
Mulle muistaakseni 8v sitten kuopuksen syntyessä lisättiin sitä neljä kertaa. Aina kun vaikutus lakkasi kipu oli jotain sanoinkuvaamatonta, mutta puudute vei kivun hetkessä pois.
Onneksi epiduraali vaikutti vielä pojan syntyessä, sain IV:n asteen repeämät enkä tuntenut mitään. Repeäminen taisi johtua liiallisesta oksitosiinistä, kohdunsuu aukesi viidestä sentistä kymmeneen viidessä minuutissa ja poika syntyi kahdella ponnistuksella.
[/quote] Minulla on aiemmissa riittänyt se eka epiduraaliannos, esikoisen ponnistusvaihe oli täysin kivutpn ja kesti 7min, toisen oli lähes kivuton, vähän kirvelsi ja kesti 11min avotarjonnasta huolimatta... koitin sanoa näistä, mutta kätilö vain tuumas et epiduraali voi viedä tunnon niin et ponnistusvaihe pitkittyy... no, olihan aiemmat pitkiä tähän verrattuna =D onneksi en revennyt ollenkaan...
Huh, tän takia juuri pelkään synnytystä. Pelottaa se voimattomuus, kun en voi itse vaikuttaa siihen, saanko kivunlievitystä, vaan kaikki riippuu kätilön sen hetkisestä "fiiliksestä". Onneksi kuitenkin kaikki meni lopulta hyvin ja paljon onnea vauvasta!
[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 11:10"]Onneksi olkoon lapsesta! Ja uudesta kokemuksesta, hyvin jaksettu.
Kätilölle paskat, en synnyttäisi koskaan ikinä ilman epiduraalia.
[/quote] kiitos :)
Tai siksi, että epiduraali liian aikaisin voi keskeyttää synnytyksen etenemisen.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 13:42"]Onnea vauvasta!
Kätilön koulutukseen ei edelleenkään tosin kuulu ennustustaitojen harjoittelua, eli tuskin on kätilön vika, ettet spinaalipuudutusta ehtinyt saamaan. Toki epiduraalia olisi voinut aiemminkin harkita, mutta kohdunsuu ei ole varmaan ollut vielä paljoa auki, jos spinaalia suunniteltaessa se on ollut 5cm?
Onko olo synnytyksen jälkeen tällä kertaa erilainen, kun et saanut puudutusta? Ilman puudutteita synnyttäneet kokevat kai voimakkaamman adrenaliini- ja endorfiiniryöpyn, kun puudutuksen ottaneet.
[/quote] Juuri siksi ettei osaa ennustaa, voisi kuunnella synnyttäjää eikä tyrkyttää omia juttujaan parempina vaihtoehtoina. Hengissä ollaan ja tosiaan nyt enemmänkin naurattaa, varsinkin kun mies tässä ihmettelee sitä ääntä mikä must lähti ja mä ihmettelen missä maailmassa oikein olin kun kuulin vain larjuntani etäältä. Eniten harmittaa kuitenkin se että kätilö luuli tietävänsä minua paremmin mikä minulle sopii.