Surullinen tarina ihannepainoisista lapsista :(
Tuttavaperheessä on aina tuijotettu vaakaan. Koko perhe on punnittu joka päivä ja lasten syömisiä on vahdittu tarkasti. Perheen 4-vuotiasta poikaa seurattiin erittäin tarkasti, koska äitinsä mielestä tämä oli lihava. Poika oli ihan normaalipainoinen, ei minkäänlaista pyöreyttä havaittavissa.
Poika sai sitten pikkusiskon ollessaan 4-5 vuotias. Myös pikkusiskon ruokailua ja ravintoa vahdittiin tarkasti. Turha kai sanoa, että kaikki mahdollinen rasvatonta, kasviksia paljon (on tietenkin hyväkin asia) ja lihaa vähän. Ei koskaan karkkia, eikä mitään muita makeita herkkuja.
Mitä perheelle kuuluu kun pikkusiskon syntymästä on kulunut n 12-13 vuotta? (en muista tarkkaa ikää) Koko perhe suree pikkusiskoa, joka taistelee hengestään sairaalassa anoreksian takia. Anoreksia on kuulemma todella pahana ja henkiinjääminen vielä epävarmaa. :(
Isolla veljellä ei ole anoreksiaa, mutta muuten hän on henkisesti saanut lapsuudestaan selviä traumoja, kaikenlaiset pettymykset ottavat vähän liian koville tällä nuorella miehellä.
Kommentit (7)
yhtään läheisemmissä väleissä ja nyt 10v olemme asuneetkin paljon kauempana. Kuulin entiseltä naapuriltani asiasta eilen. En oikein tiedä mitä tehdä, lähettääkö perheelle kortin, jossa toivotan tytölle pikaista paranemista vai ollako niin kuin ei tietäisi asiasta.
Ap
En usko, että oppivat edes kantapään kautta.
Anoreksia ylipäätään on aivan hirveä tauti, ennuste on lohduton -1/3 kuolee, 1/3 kroonistuu ja vain 1/3 paranee.(luvut anorektikoita työkseen hoitavalta lääkäriltä)
kun olin lapsi äiti leipoi pullia pakkaseen vierasvaraksi. joskus koulun jälkeen söin koko pussin(4) vaan siksi että teki mieli. olisipa ollut pullaa joka päivä niin saattais olla ihan toisin
Perhe eli yltäkylläisyydessä. Tytöillä oli 25 barbia kummallakin, oli herkkuja, karkkia, nopeita veneitä...
Heille kun meni kylään pöydässä oli kahdenlaista jälkiruokaa ja lapset tekivät vanhemmille juustotarjottimia. Viini ja olut maistui vanhemmille.
Tuli avioero. 10-vuotias tyttö sairastui anoreksiaan ja ei halunnut kasvaa aikuiseksi. Kävi peruskoulun sairaalassa. Ja on nyt tällä hetkellä 24-vuotias, asuu äitin kanssa ja on vielä pienenpieni tyttö, kynittyine hiuksineen ja törröttävine kylkiluineen.
Vanhemmat ovat normaalipainoisia ja liikunnallisia. Meillä ei ikinä puhuta laihduttamisesta tai lihottavista ruoista, ei tehdä syömisestä numeroa... Uskon, että tämä on ainoa keino kasvattaa ihan oikeasti ihannepainoisia aikuisia.
Rasvan laadulla on merkitystä, eli olisi hyvä, jos kovien eläirasvojen sijaan olisi ja kala- ja kasvisöljyjä.
Laihuuteen tai lihavuuteen rasvan laatu ei vaikuta.
Alusta asti ollut hirveää valtataistelua ja ruoasta ja kaikkeen siihen liittyvästä on tehty taistelukapula ja elämää suurempi asia.