Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita tyytyväisiä aspergereita?
09.06.2015 |
Voin hyvin ja olen tyytyväinen elämääni. Onko muita jotka kokee oireyhtymän voimavarana?
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä! Koen olevani aspergerin takia erittäin vapaa ja riippumaton, koska en tarvitse henkisesti muita ihmisiä lainkaan. Olen omassa itsessäni täysin tyytyväinen ja koen itseni kokonaiseksi ilman ystäviä tai puolisoa tai muita läheisiä.
t. nelikymppinen nais-asperger
[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 22:03"]
Minä! Koen olevani aspergerin takia erittäin vapaa ja riippumaton, koska en tarvitse henkisesti muita ihmisiä lainkaan. Olen omassa itsessäni täysin tyytyväinen ja koen itseni kokonaiseksi ilman ystäviä tai puolisoa tai muita läheisiä.
t. nelikymppinen nais-asperger
[/quote]
Onko lapsia?
No olenhan mä ihan tyytyväinen elämääni, mutta kai mä voisin voisin olla myös vähän sosiaalisempi ihmisille, vaikka en haluakaan olla mikään tekopyhä liibalaaba-keskustelija ja ihminen. Kyllä mä omista luonteenpiirteistäni löydän myös vahvuuksia.:)
T: 21-vuotias nuori mies jolla on asperger
[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 22:07"]
[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 22:03"]
Minä! Koen olevani aspergerin takia erittäin vapaa ja riippumaton, koska en tarvitse henkisesti muita ihmisiä lainkaan. Olen omassa itsessäni täysin tyytyväinen ja koen itseni kokonaiseksi ilman ystäviä tai puolisoa tai muita läheisiä.
t. nelikymppinen nais-asperger
[/quote]
Onko lapsia?
[/quote]
Ei ole, puoliso ja lapset on aina olleet minulle asioita joita en missään nimessä ole halunnut. Rakastan yksinäisyyttä, rauhaa, hiljaisuutta, eikä siihen oikein lapsiperhe-elämä sovi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä myös!
Toki lapsena ja nuorena oli stressaavaa. Koulu tai akateeminen oppiminen eivät olleet ongelmia, vaan muut asiat. Ei kuitenkaan käytös: älykkäänä lapsena opin nopeasti, mikä on ulkomaailmalle suotavaa ja mikä ei.
Keski-iässä koen tämän enimmäkseen positiivisena, koska olen minimoinut stressaavat asiat elämästäni. Pidän ajattelukyvystäni ja -tavastani, sekä itsenäisyydestäni. Empatiassa ei ole poikkeamia.
Lapset tuntuvat perineen pääasiassa positiivisia asioita, ja ovat todella fiksuja. :)
Lähinnä tämä on vaatinut elämän järjestämistä sellaiseksi, mikä itselle sopii. Onneksi en ole koskaan välittänytkään elää normien mukaisesti vain siksi, "kun näin muutkin tekevät".
Ei