Nykyään kilpaillaan siitä, kuka jaksaa huonoiten ja on masentunein ja uupunein

niin en ota itteeni moista väitettä vaan voin nauraa huvittuneena =D

Ennen oli masentuneita, nyt on masentuneita ja " masentuneita"

Siis " joustaminen" on muka jotain positiivista, hyvä äiti joustaa perhe-elämässä ja työpaikalla. Käytännössä joustaminen tarkoittaa " ota kaikki paskimmat taakat kannettavaksesi äläkä koskaan sano vastaan vaikka mikä olisi" .



Nykyään ei tosiaan kilpailla, hyvä ap, sillä kuka on väsynein. Väsymyksestä on vaan nykyään lupa puhua, toisin kuin esim. vielä 20 vuotta sitten.

Mitä ihmeen vaatimuksia yhteiskunnalla on nykyisin? Ihmisillä on enemmän aikaa pyöriä oman navan ympärillä kuin koskaan ennen. Omia lapsia ei tarvitse hoitaa, työajat ovat lyhentyneet, ruoka on eineksiä, vedet tulee hanasta ja sähkö lämmittää.



Siis mitä vaatimuksia?????



Ihmisillä on nykyään liikaa aikaa odottaa elämyksiä sekä parisuhteessa, että perheessä. Luullaan, että elämä on yhtä tunnetta. Kun arki tulee, luullaan sen olevan jotain masennusta. Halutaan siihen joku ilopilleri, että asiat alkaisi tuntua taas ihanalta. Samalla tavalla kuin huumeidenorjat. Halutaan hajtkuvasti tulta ja säkenöintiä. Arki ja tyytyväisyyys ei kelpaa. Masennuksdiagnoosiksi riittää se, että " mikään ei tunnu miltään" . Miltä pirulta sitä pitäisi asioiden tuntua?



Eli nyt on juuri tullut aikuiseksi se sukupolvi, joille annettiin positiivisia elämyksiä ettei tulisi traumoja. He luulevat, että elämä on pelkkää neuvottelua, linnanmäkeä, synttärijuhlaa ja sitä, että ei saisi tulla pettymyksiä. Eli vapaan kasvatuksen lapset ovat tulleet aikuisiksi. Siitä johtuu tämä uusi muoti-ilmiä, masennus. Arkea ei kestetä kun sitä ei ole koskaan tarvinnut elää kun vanhemmat siloitteli tien.

" Suuria tarinoita" , jotka kannustaisivat ihmiset jaksamaan, ei enää ole. Ennen vanhaan niitä oli mm. nämä koti, uskonto ja isänmaa, jotka nykyisin tuntuvat olevan lähinnä vitsi. Niiden tilalle on sitten tullut muuta: media tarjoaa omaa, pinnallista kuvaansa siitä mitä on hyvä elämä. Kaikki mitataan rahalla, jopa ihmisen arvo ja elämässä menestyminen on kiinni siitä paljonko pystyy tienaamaan pelimerkkejä. Sisukas päivästä toiseen puurtaminen ei ole enää hienoa, eikä sankarillista, vaan merkki epäonnistumisesta. Jos olisi " onnistunut" , ei tarvitsisi puurtaa, vaan viettäisi hienoa elämää hienojen ihmisten ja tavaroiden parissa.



Koska ympäröivän yhteiskunnan arvot ovat näin päälaellaan, vaatii ihan poikkeuksellista luonnetta, että jaksaa vielä yrittää olla vanhanaikainen kuunon ihminen, joka tuntee vastuunsa toisista ihmisistä, lapsistaan, ympäristöstä. Pyrkii vaatimattomaan, kunnolliseen, arkiseen elämään. Ei siitä saa minkäänlaista arvostusta, ihmetystä korkeintaan.

ettei kannata morkata toisia asioista, joista itsellä ei oikeasti ole kokemusta ja tietoa -helposti jossain vaiheessa pilkka sattuukin omaan nilkkaan...

Näillä " masentuneilla" tarkoitan niitä, jotka eivät yksinkertaisesti tiedä mitä masennus on. Luullaan, että normaali ajoittainen alakuloisuus, vaikeudet työssä yms. ovat masennusta, johon tarvitaan sairauslomaa, lääkettä ja terapiaa. Eli ei " mukaflunssaisia" , jotka tietoisesti valehtelevat.



Yhteiskunnan vaatimuksista olen sitä mieltä, että yhteiskunta on nykyään niin paljon turvattomampi ja pirstaleisempi, ettei siinä einekset auta. Selkeys puuttuu, uhkia on koko ajan enemmän.

ihmisillä oli suvun tuki takanaan, ei tarvinnut yksin pyristellä. Työpäivän jälkeen tultiin kotiin rentotumaan ja oltiin perheen kanssa, työt jäivät työpaikalle, eikä niitä tarvinnut iltakausia miettiä ja tehdä. Viikonloputkin oltiin perheen kanssa, harvalla oli töitä. Elämä oli ehkä rankempaa ja arkisempaa, mutta vaatimukset paljon vähäisempiä.

niin kyllähän kyseessä oli enemmänkin häiriö serotoniinintuotannossa (tms?) kuin siinä, miten suhtaudun vastoinkäymisiin ym. Ihan aivojen kemiaa, siis.

Aiheuttaako persoonallisuus ja ympäristö aivojen kemian häiriön vai kemian häiriö persoonallisuuden? Siis hoitavatko nuo masennuslääkkeet syytä vai vain oireita?

vaikeudet johtuivat elämäntilanteesta, valitsin terapian, koska lääkkeet olisivat minun tapauksessani hoitaneet seurausta eikä syytä. Varmaan terapia ja lääkkeet ovat molemmat ok, riippuu tapauksesta.

Vierailija:

Aiheuttaako persoonallisuus ja ympäristö aivojen kemian häiriön vai kemian häiriö persoonallisuuden? Siis hoitavatko nuo masennuslääkkeet syytä vai vain oireita?

Tietysti toivoisin, että syytä... en tiedä. Onkohan asiaa tutkittu ja jos on, niin mistä löytyisi tietoa? Vaikka tällä hetkellä tuo seikka on silti toisarvoista, keskityn nyt siihen, että voin pitkästä aikaa oikeasti nauttia elämästä ;) Tuo juttu tullee ajankohtaiseksi sitten, kun lääkitystä aletaan lopettelemaan...

Ihan ennen tehtiin kyllä 6 päiväistä viikkoa, eli sunnuntai oli ainoa vapaa päivä. " Ennen" myös monet asuivat maalla ja olivat maanviljelijoitä eläimineen, eli töitä tehtiin joka päivä. Lehmälle ei voi sanoa että hei mulla on nyt vapaapäivä, lypsä itse !

Ihmisillä oli ennen enemmän fyysistä konkreettistä tekemistä ja tekemisen jäljen näki heti. Eli työ kiitti tekijäänsä välittömästi. Nyt työ on usein ajattelua ja paperin kääntelyä, työn tulosta ei näe niin helposti. Vapaa -aikaa on myös paljon. Nämä taitavat aiheuttaa sitä masennusta.

Missä kasvattavat vanhemmat? Golfaamassa!

Katsokaa ympärillenne vaikka.

Voittaja on se, joka ei edes aio tehdä mitään tilanteen parantamiseksi. Ylväästi hän toteaa, ettei moneen vuoteen ole edes voinut ripsiväriä ostaa! Eikä kadu, sillä RAHA EI TEE ONNELLISEKSI.

Vierailija:

niin kyllähän kyseessä oli enemmänkin häiriö serotoniinintuotannossa (tms?) kuin siinä, miten suhtaudun vastoinkäymisiin ym. Ihan aivojen kemiaa, siis.

Meidän äiti on paljon väsyneempi kun teidän äiti! Meidän aiti onkin niin väsynyt, että nukkuu aina! Meidän aiti onkin niin väsynyt, että joutui sairaalaan!



Ja nuo on kaikki tapahtunut ihan lähipiirissäni..

jaksaa siivota ja hoitaa lapset ja vielä lenkkeilläkin. Mikä vitun ämmä se luulee olevansa.

Olen tavallaan samaa mieltä. Mutta toisaalta jos joku on masentunut ja väsynyt, ei siihen paljon auta, että käskee ryhdistäytymään. Uskon, että joku asia yhteiskunnassamme saa aikaan sen, että ihmisillä ei ole enää voimia eikä kykyä venyä silloin kun sitä tarvitaan. Ei tästä minusta voi syyttää väsyvää yksittäistä ihmistä vaan tarkastella kysymystä laajempana ongelmana.