Miten kertoa ystävälle, että on noloa kun hän puhuu itsestään passiivissa?

Voi itku.

Anteeksi, siis kolmannessa persoonassa tietenkin, ei passiivissa..

t. Nolo ap

Öö anna joku toinen esimerkki vielä. Tosta ei nimittäin vielä synny ärsytystä oikein

Yritän keksiä esimerkkejä, mikä on yllättävän vaikeaa, koska minulle tuollainen puhetapa on todella vieras.

Esim.: "Kollegan esitystä harva jaksoi seurata, mutta kun itse alkoi puhua niin kaikki hiljenivät kuuntelemaan."

Kyse ei ole siis pelkästä kolmannessa persoonassa puhumisesta vaan myös lauseiden sisältö on yleensä tuollaista mahtailevaa ja itseä korostavaa. Se siinä kolmannen persoonan käyttämisessä ehkä ärsyttääkin, kun tulen tulkinneeksi sen jonkinlaiseksi yritykseksi piilottaa se tosiasia, että se mahtailu koskee nimenomaan itseä. Siis henkilö ehkä ajattelee, että jos hän ei käytä yksikön ensimmäistä, niin hän ei kuulosta yhtä omahyväiseltä? Mutta ainakin minulle kuulijana tulee vielä ärsyttävämpi olo tuosta kiertelevästä tyylistä. Kehuisi sitten itseään edes suoraan, jos välttämättä kehuttava on.

ap

härregud. Että ihan ärsyttää. Ei sulla elämää ole?

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 15:25"]

härregud. Että ihan ärsyttää. Ei sulla elämää ole?

[/quote]

Kyllä todellakin ärsyttää, ja ihmettelen jos olen ainoa!

ap

Kyllä tässä nyt pahoittaa mielensä.

Heitä puolivitsillä,että hei ootko huoamnnut puhuvas itsestäs kolmannessa persoonassa? Tee siitä teidän välinen vitsi, ehkä hän ymmärtää vihjeen. Näin tekisin itse ja jos ei tehoaisi, korostaisin myöhemmin että "toi on oikeasti aika ärsyttävää"

Kyllä minä niin mieleni pahoitin.

Eikö se sitten olisi itseään korostavan kuuloista jos kaverisi puhuisi että "kun MINÄ aloin puhua, kun MINÄ kuulin että.."?

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 15:37"]

Eikö se sitten olisi itseään korostavan kuuloista jos kaverisi puhuisi että "kun MINÄ aloin puhua, kun MINÄ kuulin että.."?

[/quote]

Luulisin, että jos hän puhuisi tällä tavalla ihan reilusti ja aidosti minä-muodossa silloin kun puhuu itsestään, niin se automaattisesti rajoittaisi tuota itsekehun määrää hieman normaalimmalle tasolle. Nyt kun hänellä on tämä "hämäystyyli" käytössä, niin tuota juttua tulee ja tulee. Pidän ystävässäni todella monista asioista ja olemme mielestäni varsin läheiset, mutta jostain syystä tätä asiaa en saa otettua puheeksi.

Mutta kirjoittajalla nro 9 oli tuossa ihan hyvä ehdotus. Taidan kokeilla!

ap

Mä puhun joskus noin mutta en silleen mahtailevasti.

Voisin vaikka sanoa
"Itteä alko väsyttää siinä vaiheessa iltaa"

Mitä pahaa tossa?

Se on paha, jos korvaa nuo esimerkkien kolmannen persoonan viittaukset sanalla "meikämandoliini". Edes meikäläinen ei ole yhtä paha. Siihen asti voin kuunnella ärsyyntymättä.

Olihan se hienoa, kun kuuli pomon puhuvan itsestä myönteiseen sävyyn sidosryhmille.

Olihan se hienoa, kun kuulin pomon puhuvan minusta myönteiseen sävyyn sidosryhmille.

Kumpikaan tapa ei ainakaan minua ärsytä...

Tiedän mitä tarkoitat, aloittaja! Minulla on yksi ystävä, joka puhuu noin. Ymmärrän täysin että koko ärsyttävyyttä on vaikea kuvitella jos ei tunne ketään, joka käyttää sitä väärin.

Minunkin kaverini käyttää kolmatta persoonaa etäännyttämään sanoman itsestään. Esimerkiksi silloin, kun sanoo jotain josta joku voi suuttua tai kehuu itseään. Tosi hankala keksiä esimerkkejä minunkin.

Esim. jos puhutaan kouluttautumisesta positiviiseen sävyyn, voi sanoa nyökkäillen: "Niin, niin! Itse kyllä ajattelee asioita laajemminkin joten pitää koulutusta ihan turhana koska asiat voi oppia käytännössä." Ja sitten suunvuoro siirtyy jollekin muulle. Kaveri ei ota "kiinni" siitä aiheesta, ei koskaan tavallaan käännä keskustelun kulkua vaan heittää tuollaisen itsekehupiikin (minä ajattelen laajemmin kuin te) sinne väliin eikä halua joutua perustelemaan mielipiteitään.

Tosiaan siis salakavala puhetapa. Jos sanoisi "Minulla on laajempi maailmankuva kuin teillä. Koulutuksesta ei minun mielestäni ole mitään hyötyä koska minä olen oppinut omat työelämän taitoni käytännössä," se olisi todella provosoiva keskustelunavaus ja sanoja joutuisi todellakin perustelemaan näkökantansa. Tuo eka tapa jättää kaiken ilmaan leijumaan.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 15:52"]Se on paha, jos korvaa nuo esimerkkien kolmannen persoonan viittaukset sanalla "meikämandoliini". Edes meikäläinen ei ole yhtä paha. Siihen asti voin kuunnella ärsyyntymättä.
[/quote]
Haha

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 15:59"]

Esim. jos puhutaan kouluttautumisesta positiviiseen sävyyn, voi sanoa nyökkäillen: "Niin, niin! Itse kyllä ajattelee asioita laajemminkin joten pitää koulutusta ihan turhana koska asiat voi oppia käytännössä." [/quote]

Mä aina tuollaisessa tilanteessa kysyn muka hölmönä tällaiselta puhujalta, että: "niin siis kuka näin  ajattelee?" Siihen on melkein pakko sen toisen vastata että "minä", siitä sitten voikin jatkaa keskustelua jossa hän on mukana ihan omana itsenään :)

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 15:59"]

Tiedän mitä tarkoitat, aloittaja! Minulla on yksi ystävä, joka puhuu noin. Ymmärrän täysin että koko ärsyttävyyttä on vaikea kuvitella jos ei tunne ketään, joka käyttää sitä väärin.

Minunkin kaverini käyttää kolmatta persoonaa etäännyttämään sanoman itsestään. Esimerkiksi silloin, kun sanoo jotain josta joku voi suuttua tai kehuu itseään. Tosi hankala keksiä esimerkkejä minunkin.

Esim. jos puhutaan kouluttautumisesta positiviiseen sävyyn, voi sanoa nyökkäillen: "Niin, niin! Itse kyllä ajattelee asioita laajemminkin joten pitää koulutusta ihan turhana koska asiat voi oppia käytännössä." Ja sitten suunvuoro siirtyy jollekin muulle. Kaveri ei ota "kiinni" siitä aiheesta, ei koskaan tavallaan käännä keskustelun kulkua vaan heittää tuollaisen itsekehupiikin (minä ajattelen laajemmin kuin te) sinne väliin eikä halua joutua perustelemaan mielipiteitään.

Tosiaan siis salakavala puhetapa. Jos sanoisi "Minulla on laajempi maailmankuva kuin teillä. Koulutuksesta ei minun mielestäni ole mitään hyötyä koska minä olen oppinut omat työelämän taitoni käytännössä," se olisi todella provosoiva keskustelunavaus ja sanoja joutuisi todellakin perustelemaan näkökantansa. Tuo eka tapa jättää kaiken ilmaan leijumaan.

[/quote]

Vihdoinkin joku tajusi, mitä tarkoitan! Hassua että tätä on niin vaikeaa kuvailla pelkästään tekstillä. Ilmaisutapa on todella kontekstisidonnainen, ja siksi sitä on vaikeaa simuloida yhtäkkiä kontekstista irrallaan. Mutta tosiaan tuollainen väistelevä ja jotenkin vastuuta pakoileva funktio sillä minunkin mielestäni on. Se luo käyttäjästään jotenkin lieromaisen ja niljakkaan vaikutelman - luullakseni ilman että esim. ystäväni tähän mitenkään pyrkii tai tällaista mielikuvaa tarkoittaa luoda. Siksi haluaisin ottaa asian puheeksi.

Mutta jos/kun puhumme tästä, tiedän jo etukäteen että tulee olemaan tosi vaikeaa selittää, mitä ylipäätään edes tarkoitan. :/

ap

Muistui tätä lukiessa mieleen taas syy, miksi poistin elämästäni sen suomen kieltä lukevan rasittavan pätijän. 

Sit sitä alko miettiä mikä tota AP:ta vaivaa. Siis ihan tavallisestihan puhutaan puhekielessä kolmannessa persoonassa. Sitä lueskelee ihan tyytyväisenä AV:ta kun törmää tälläseen paskaan.

Kirjoitetussa kielessä kaameaa, mutta puhutussa mielestäni normaalia. Samoin kuin predikaatin tiputtaminen pois.

Jotkin kirjakielen kielioppisäännöt ei sovellu taas puhekieleen ollenkaan. "Me mennään kalaan" on paljon tyylikkäämpi kuin "me menemme kalaan"