onko tämä "vain pientä" väkivaltaa?

Nyt äkkiä ulkopuolista apua hakemaan, vakka miehesi vähätteleekin asiaa. Miehesi on väkivaltainen ja tarvitsette molemmat apua. Humala tai työstressi ei ole vaimon pahoinpitelyn syy. Soita jo tänään paikkakuntasi perheneuvolaan tai seurakunnan perheasiain keskukseen ja pyydä pikaisesti keskusteluaika. Jos mies ei lähde kauniisti pyydettäessä mukaan, mene itseksesi ja ala selvittää tilannetta. Tai elä edes kerro soitosta miehelle, vaan meni yksin. Olet joutunut ihan riittävän oikean väkivallan uhriksi ja tarvitset apua yksin tai yhdessä miehesi kanssa ja jos hän ei lopeta sinun pahoinpitelyä on ero paikallaan, ennenkuin vielä vakavampaa tapahtuu.



Nyt siis rohkeasti ulkopuolista apua hakemaan jo ihan itsesi tähden, vaikka puolisosikin tarvitsee apua.



Näistä nettiosoitteista voisi olla apua:

lyömätön linja (http://www.lyomatonlinja.fi/)

jussi-projekti (http://www.saunalahti.fi/jussitpa/jussitra.html)

kirkon perheasi sivut (http://www.evl.fi/kkh/to/kpk/)

googlaa perheneuvola ja valitse oman kuntasi palvelun sivut



Voimia sinulle tilanteen selvittämiseen

ja kiitos linkeistä! kyllä mies on valmis lähtemään terapiaan. en vaan tiedä, riittääkö sekään enää tässä vaiheessa.. oon vaan niin täynnä inhoa miestä kohtaan=/..

Kaikkeen valitettavasti tottuu.



Kerran kun sattuu, niin ok.

Ja jos toinen kerta ei ollu niin paha, niin eihän sekään mitään.

Ja eihän se haittaa, kun niitä niin harvoin tapahtuu.

Ja eihän se mitään niillä tarkoittanut.

Täytyy vain itse pitää huolta siitä, ettei sano mitään sellaista, mikä

saattaisi ärsyttää.

Eikä kotiin pidä mennä, jos mies on vihainen humalapäissään.

Täytyy odottaa, että se sammuu.

Kun taas joskus... Joskus voisi ottaakin ihan kunnolla turpaan.

Voi kun joskus tekisikin mieli ärsyttää niin paljon miestä,

että saisi sen hyökkäämään kimppuun.

Niin että muut näkisi.

Se varmaan hävettäisi miestä.

Ei. Ei hävetäkään.

Laitetaan se kännin piikkiin.

Minähän olin inhottava suustani ja pilasin kivan illan.

Kyllä kaverit ymmärtää.

Ymmärtääköhän minun kaverit?

Sitä, että joskus pelkään ihan oikeasti.

Niin että sydän pompottaa.

Mutta hei,

ei sitä niin usein satu, että kyllä sen voi unohtaa.

Ja kun ei niillä mitään pahaa tarkoita,

niin... antaa olla vain.

Hei, ihan oikeesti.

Hiuksista repiminen, kuristaminen ja töniminen niin, että uhri loukkaa itsensä on klassista ja hyvin tyypillistä väkivaltaa. Väkivallan harjoittaja ei ole tyhmä, jos hän löisi sinua kunnolla nyrkillä naamaan siitä jäisi näkyviä jälkiä ja sitä hän ei ikinä halua. Väkivaltainen ihminen ja hänen käytöksensä pahenee vuosien varrella ja hänen itsehillintänsä pettää aina vaan useammin ja pahemmin kerta kerralta...... Kymmenen vuoden päästä saatat jo saada nyrkistä naamaan aina perjantaisin kossupullon jälkeen. Toivottavasti sinulla on voimia lähteä pois ennen sitä, mutta tiedän helppoa se ei ole. Voimia sinulle :)

Jokainen isku voi olla pahimmillaan jopa viimeinen, ja olet oikeasti noissa tilanteissa hengenvaarassa, esim. päähän kohdistunut isku, oli se sitten nyrkillä, tai esim. kaatumisesta johtuva voi johtaa pahimmillaan kuolemaan tai vammautumiseen.



Sä tarviit ennenkaikkea apua ja tukea. Mä olen itse käynyt samanlaisen taistelun läpi, kun olen itse jättänyt väkivaltaisen miehen, ja hajoittanut perheen. Se ei ole helppoa varmasti, mutta näin jälkeenpäin, voin sanoa ettei muuta mahdollisuutta ole, jollei toinen myönnä kuinka hirveistä teoista on kyse. Eikä mikään rakkaus tai vastuu perheestä/parisuhteesta pitäisi antaa syytä kohdella toista huonosti. Jollet tee asioille jotain, hajoat itse sisältäpäin.



Voimia ja tsemppiä sulle, ja hae apua ja muista että et ole ansainnut moista kohtelua, niinkuin ei myöskään kukaan muukaan.

Mun suhteessa on väkivalta pikkujuttu. Mieheni on muutaman kerran kännipäissään uhitellut ja kerran läppässyt. Sen jälkeen ilmoitin lähteväni, jos seuraava kerta tulee. Sitä ei ole tullut ja mieheni on itsekin tajunnut kännipäisen käytösensä. Läpsäisystä aikaa nyt 3 vuotta. Toki joskus kännipäissään hän saa "uhittelukohtauksia" mutta ne on enemmän "Mä vihaan kaikkea/kaikkia" - tyyppisiä raivoamisia.



Sun kannattaa oikeesti hankkia apua! Jos miehesi ei itse ymmärrä oman käytöksensä vaikutusta, niin laita hänet ymmärtämään. Jos hän ei suostu kanssasi "terapiaan" tms niin sinuna harkitsisin vakavasti eroa. Sinulla on vain yksi elämä! Käytä se hyvin ja ajattele ennenkaikkea itseäsi ja lapsia! Miehen käytös voi tulevaisuudessa kohdistua myös lapsiin!



Jaksamista sinne!

Hyviä linkkejä noi. Mä varmaan lisäisin vielä ainakin naisten Linjan: www.naistenlinja.com