Miksi ihmeessä sanotaan, että "toinen menee siinä sivussa"?
Tai siis mistä tuo lausahdus on oikein saanut alkunsa, kun todellisuudessa kaikki kahden pienen lapsen vanhemmat elävät maanpäällistä helvettiä, jos sitä elämiseksi siis voi kutsua.
Kommentit (35)
Mun lapsilla on ikäeroa 3v, enkä ole missään vaiheessa kokenut erityisen rankaksi. En nyt silti sanoisi, että menee siinä sivussa.. Kyllä kaksi lasta on tupla hommat. Pyykit, pukeminen, avustaminen, siivoaminen jne.
Koirista puhuttaessa toinen menee siinä sivussa, kunhan uudelle tulijalle on opetettu perusasiat. Lapset eivät todellakaan ole yhtä vaivattomia määrän lisääntyessä...
Sanopa noin kaksosten vanhemmille. :D
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 12:06"]
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 12:05"]
Tai siis mistä tuo lausahdus on oikein saanut alkunsa, kun todellisuudessa kaikki kahden pienen lapsen vanhemmat elävät maanpäällistä helvettiä, jos sitä elämiseksi siis voi kutsua.
[/quote] Eivät elä. Kahden kanssa oli mukavaa. Tosin on useammankin kanssa. Yhden kanssa oli rankkaa.
[/quote]
No siltä se välillä tuntuu, kun tosi elämässä ja palstalla kuuntelee juttuja kahden pienen vanhemmista. Itselläni ei siis vielä ole kahta lasta, mietin vain mistä tuo lausahdus on oikein lähtöisin. ap
Kuvittelisin sen johtuvan siitä, että muutos nollasta lapsesta yhteen lapseen on paljon isompi kuin yhdestä n:nteen lapseen. Ei ole niin oleellista, oletko vastuussa yhdestä vai kahdesta elämästä omasi lisäksi, kuin jos et vastaisi yhdestäkään.
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 12:10"]
Sanopa noin kaksosten vanhemmille. :D
[/quote]
Tämä voi olla totta, mutta itselläni ei ole kaksosia ja lasteni ikäerokin on lähes 4v, joten voisin sanoa, että kaksi menee siinä missä yksikin. Meillä näin on ollut. Pätee meidän kahden koirankin suhteen :)
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 12:10"]
Koirista puhuttaessa toinen menee siinä sivussa, kunhan uudelle tulijalle on opetettu perusasiat. Lapset eivät todellakaan ole yhtä vaivattomia määrän lisääntyessä...
[/quote]
Jep, ja itse asiassa vanhempi koira opettaa usein uuden talon tavoille. Koirat ovat ällistyttävän hyviä laumaoppijoita.
Sen lisäksi tulee se, että niillä on toisistaan seuraa. Helpottaa kummasti.
Mä oon ihmetellyt ihan samaa. 2 v. kummipoika oli täällä viettämässä pääsiäistä mun ja vauvan kanssa ja täytyy kyllä sanoa, että yhdessä noista on vaivaa enemmän kuin kaksinkertaisesti se, mitä kummastakin erikseen. Molemmat ovat ihan täystuhoja yksinkin sekä itselleen että ympäristölleen, yhdessä ollessaan vielä mukiloivat toisiaan. Ja kahden lapsen yöheräilyt eivät todellakaan hoidu samalla vaivalla, vaan ajavat hulluuteen ja estävät nukkumisen koko talolta.
Ehkä jos lapset on jotain 15 ja 1 v. ja lykkää pienemmän estoitta isomman hoidettavaksi lähtiessään bilettämään, toi toimii. Itse en ajatellut noin kuitenkaan toimia.
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 12:05"]
Tai siis mistä tuo lausahdus on oikein saanut alkunsa, kun todellisuudessa kaikki kahden pienen lapsen vanhemmat elävät maanpäällistä helvettiä, jos sitä elämiseksi siis voi kutsua.
[/quote]Onko se helvettiä myös näille vanhemmille itselleen vai olisiko se sitä sinulle? Minulle yksikin lapsi olisi maanpäällinen helvetti, mutta tiedän monien kyllä pärjäävän ihan hyvin. Jotkut hullut jopa nauttivat siitä. :D
Ehkä sanonta tulee siitä, että kahdesta huolehtiminen ei ole ihan 1 + 1.
Jos yhdestä lapsesta on työtä 100 pisteen verran, kahdesta ei ole ihan 200 pisteen verran. Kun laitat ruuan, vaiva on sama, laitat sen yhdelle tai kahdelle lapselle. Kun peset pyykkiä, kone pyörittää kahden lapsen vaatteet siinä missä yhdenkin. Kun luet iltasatua, luet sen kerralla kahdelle.
Lisäksi lapset vähän kasvettuaan leikkivät pitkiä aikoja kaksistaan ilman aikuista. Ainokainen kaipaa usein aikuista leikkikaveriksi. Kun on kaksi (tai useampiakin), ne leikkivät keskenään. Meillä kun kaksoset jaksoi taaperoiksi asti, ei ikinä tarvinnut kuulla sitä "mitä mä tekisin" -uikutusta. Oli aina kaveri, jonka kanssa tehdä mitä vain eikä ikinä käynyt aika pitkäksi.
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 12:18"]
Ehkä sanonta tulee siitä, että kahdesta huolehtiminen ei ole ihan 1 + 1.
Jos yhdestä lapsesta on työtä 100 pisteen verran, kahdesta ei ole ihan 200 pisteen verran. Kun laitat ruuan, vaiva on sama, laitat sen yhdelle tai kahdelle lapselle. Kun peset pyykkiä, kone pyörittää kahden lapsen vaatteet siinä missä yhdenkin. Kun luet iltasatua, luet sen kerralla kahdelle.
Lisäksi lapset vähän kasvettuaan leikkivät pitkiä aikoja kaksistaan ilman aikuista. Ainokainen kaipaa usein aikuista leikkikaveriksi. Kun on kaksi (tai useampiakin), ne leikkivät keskenään. Meillä kun kaksoset jaksoi taaperoiksi asti, ei ikinä tarvinnut kuulla sitä "mitä mä tekisin" -uikutusta. Oli aina kaveri, jonka kanssa tehdä mitä vain eikä ikinä käynyt aika pitkäksi.
[/quote]
Meillä pestään täysiä koneellisia, joten pyykin lisääntyminen lisäisi myös pyykinpesukertoja. Ei pesukoneen kapasiteetti muutu mihinkään, vaikka asukkaita tulisikin lisää.
Mulla on kaksoset ja toinen ei TODELLAKAAN mene siinä sivussa! :D :D
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 12:18"]
Lisäksi lapset vähän kasvettuaan leikkivät pitkiä aikoja kaksistaan ilman aikuista. Ainokainen kaipaa usein aikuista leikkikaveriksi. Kun on kaksi (tai useampiakin), ne leikkivät keskenään.
[/quote]
Tai riitelevät keskenään. Minä ja veljeni tappelimme koko ajan ja äänekkäästi. Emme todellakaan helpottaneet vanhempiemme taakkaa. :)
Jaha. No ei tämä nyt kyllä maanpäälliseltä helvetiltä tunnu. Meillä on lapset suunnilleen kolmen vuoden ikäerolla, eikä tämä arki nyt mitenkään erityisen raskaalta tunnu. Suurin ero edelliseen on se, että omaa aikaa harrastusten parissa on vähemmän. Varmasti olisi paljon vaikeampaa, jos esikoinen olisi ollut vielä uhmaraivareita saava vaippapeppu, joka tarvitsee jatkuvaa peräänkatsomista. (Siis on 3-vuotiaallakin uhmaa, mutta se on vähän erilaista.)
Toisen lapsen tulo oli paljon helpompi. Ei ollut sitä vanhemmaksi tulemisen kriisiä. Toki on sitä omat kommervenkkinsä tässäkin, ja etukäteen kyllä pelkäsin elämää kahden lapsen kanssa.
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 12:50"]Mulla on kaksoset ja toinen ei TODELLAKAAN mene siinä sivussa! :D :D
[/quote]
Samoin minulla, ja täytyy sanoa, että yllättävän paljon saa kuulla tuota "kaksi menee siinä missä yksikin"-roskaa. Kerran jo väsyneenä vastasin, että menee toki, jos jättää toisen hoitamatta.
Uhmaiät oli meille ehkä viimeiset vaikeat ajat (murrosiät toki vielä tulossa), nyt vasta 4-vuotiaana oikeasti alkaa helpottamaan ja noista on toisilleen seuraa ja pystyvät leikkimään yhdessä pidempiä aikoja riitelemättä. :)
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 12:05"]Tai siis mistä tuo lausahdus on oikein saanut alkunsa, kun todellisuudessa kaikki kahden pienen lapsen vanhemmat elävät maanpäällistä helvettiä, jos sitä elämiseksi siis voi kutsua.
[/quote]
Se on vitsi. Ei kai kukaan sitä tosissaan ota? :D
Mulla on alle 2- vuotias taapero ja parikuinen vauva. Molempia joutuu hoitamaan siinä sivussa. Mitenkään ei aika ja kädet riitä vastaamaan molempien tarpeisiin välittömästi. Kyllä tästä selviää kun ei muutakaan voi, mutta kannattaa miettiä kahdesti ennen kuin itsensä tähän jamaan vie.
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 12:18"]Ehkä sanonta tulee siitä, että kahdesta huolehtiminen ei ole ihan 1 + 1.
Jos yhdestä lapsesta on työtä 100 pisteen verran, kahdesta ei ole ihan 200 pisteen verran. Kun laitat ruuan, vaiva on sama, laitat sen yhdelle tai kahdelle lapselle. Kun peset pyykkiä, kone pyörittää kahden lapsen vaatteet siinä missä yhdenkin. Kun luet iltasatua, luet sen kerralla kahdelle.
Lisäksi lapset vähän kasvettuaan leikkivät pitkiä aikoja kaksistaan ilman aikuista. Ainokainen kaipaa usein aikuista leikkikaveriksi. Kun on kaksi (tai useampiakin), ne leikkivät keskenään. Meillä kun kaksoset jaksoi taaperoiksi asti, ei ikinä tarvinnut kuulla sitä "mitä mä tekisin" -uikutusta. Oli aina kaveri, jonka kanssa tehdä mitä vain eikä ikinä käynyt aika pitkäksi.
[/quote]
Aijaa, mä koen että kahdesta on ehkä 250-300 verran vaivaa! Paljon riippuu lasten luonteista, 2 sopuisaa rauhallista ja kilttiä on ihan eri asia, kuin 2 vilkasta, äänekästä ja helposti kiihtyvää lasta, jotka oikein lietsovat toisiaan tolkuttomaan riehumiseen ja kimmastuvat jatkuvasti tappelemaan jostain.
Itselläni on vasta 1, joka vaikuttaisi kuuluvan noista jälkimmäiseen jengiin - en tiedä, uskallanko missä vaiheessa harkitakaan toista.
[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 12:05"]
Tai siis mistä tuo lausahdus on oikein saanut alkunsa, kun todellisuudessa kaikki kahden pienen lapsen vanhemmat elävät maanpäällistä helvettiä, jos sitä elämiseksi siis voi kutsua.
[/quote] Eivät elä. Kahden kanssa oli mukavaa. Tosin on useammankin kanssa. Yhden kanssa oli rankkaa.