Miksi ihmeessä sanotaan, että "toinen menee siinä sivussa"?

No minusta tuntui että toinen 11 kk toista nuorempi meni tosiaan "siinä sivussa". En kokenut että kahdesta olisi juuri enempää vaivaa kuin yhdestä, ja sitten kun olivat jo vähän isompia paljon seuraa toisilleen. 

Minusta muutenkin tuntui että aika kotiäitinä oli elämäni ihaninta aikaa, kaukana maanpäällisestä helvetistä. 

Ensimmäiset puolivuotta oli rankkaa, siitä eteenpäin kahden kanssa on ollut melkeimpä helpompaa. Tai en siis tiedä miten olisi yhden kanssa ollut, mutta varsinkin nyt kun lapset ovat isompia, niin meillä vanhemmilla on paljon helpompaa, kun lapset viihdyttävät toisiaan. Ja ikäeroa on reilut 1,5 vuotta.

Kyllä mä ainakin joudun kuorimaan perunoita, huoltamaan vaatteita jne enemmän kun on 2 kuin yksi lasta.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 14:30"]

Kyllä mä ainakin joudun kuorimaan perunoita, huoltamaan vaatteita jne enemmän kun on 2 kuin yksi lasta.

[/quote]

Kuinka paljon ne teidän lapset syö perunaa? Ja eihän perunoita tarvitse kuoria.

Ehkä se toinen nimenomaan menee siinä SIVUSSA, eli jää väistämättä sivuun kun vain yksi vie aina kerrallaan vanhemman huomion. Jospa tämä koko sanonta on käsitetty alkujaankin jo ihan väärin jotenkin kannustavaksi lauseeksi kun alunperin on ollut tarkoitus kauhistella sitä miten se toinen menee ihan siinä sivussa vaan kun vauva tulee taloon ja vie kaiken huomion. Tai päinvastoin vauva on ihan siinä sivussa vaan nälkäitkuineen, kun esikko vetää uhmaraivarit jalkaan jumittaneesta kumpparista ja sitä pitää selivtellä ensisijaisesti ennen kuin pääsee vastaamaan huutavan vauvan tarpeisiin.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 14:20"]

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 12:18"]Ehkä sanonta tulee siitä, että kahdesta huolehtiminen ei ole ihan 1 + 1. Jos yhdestä lapsesta on työtä 100 pisteen verran, kahdesta ei ole ihan 200 pisteen verran. Kun laitat ruuan, vaiva on sama, laitat sen yhdelle tai kahdelle lapselle. Kun peset pyykkiä, kone pyörittää kahden lapsen vaatteet siinä missä yhdenkin. Kun luet iltasatua, luet sen kerralla kahdelle. Lisäksi lapset vähän kasvettuaan leikkivät pitkiä aikoja kaksistaan ilman aikuista. Ainokainen kaipaa usein aikuista leikkikaveriksi. Kun on kaksi (tai useampiakin), ne leikkivät keskenään. Meillä kun kaksoset jaksoi taaperoiksi asti, ei ikinä tarvinnut kuulla sitä "mitä mä tekisin" -uikutusta. Oli aina kaveri, jonka kanssa tehdä mitä vain eikä ikinä käynyt aika pitkäksi.   [/quote] Aijaa, mä koen että kahdesta on ehkä 250-300 verran vaivaa! Paljon riippuu lasten luonteista, 2 sopuisaa rauhallista ja kilttiä on ihan eri asia, kuin 2 vilkasta, äänekästä ja helposti kiihtyvää lasta, jotka oikein lietsovat toisiaan tolkuttomaan riehumiseen ja kimmastuvat jatkuvasti tappelemaan jostain. Itselläni on vasta 1, joka vaikuttaisi kuuluvan noista jälkimmäiseen jengiin - en tiedä, uskallanko missä vaiheessa harkitakaan toista.

[/quote]

Miten sä voit kokea noin, jos sulla on vasta yksi lapsi? Äly hoi, et voi etukäteen tietää miten se arki sujuu kahden kanssa.

Olisko näin sanovat kateellisia yhden lapsen vanhemmille? Näin ajattelin itse, kun mulle sanottiin, että lapsi tarvii leikkikaverin ja menee siinä sivussa.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 12:10"]Koirista puhuttaessa toinen menee siinä sivussa, kunhan uudelle tulijalle on opetettu perusasiat. Lapset eivät todellakaan ole yhtä vaivattomia määrän lisääntyessä...
[/quote]

Ei todellakaan pidä paikkaansa! MyösKÄÄN koirissa toinen EI MENE siinä sivussa. Suurimmat elämänmuutokset toki tehdään ensimmäisen kohdalla, mutta ei se toinen siinä samalla mene koirissa eikä lapsissa. Mutta ei se maanpäällistä helvettiäkään ole, kuten ap asian ilmaisi.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 12:10"]

Sanopa noin kaksosten vanhemmille. :D

[/quote] Yksi kolmosten äiti taas minulle tokaisi, että kyllä kaksosten vanhemmat pääsee helpolla.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 16:01"][quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 14:20"]

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 12:18"]Ehkä sanonta tulee siitä, että kahdesta huolehtiminen ei ole ihan 1 + 1. Jos yhdestä lapsesta on työtä 100 pisteen verran, kahdesta ei ole ihan 200 pisteen verran. Kun laitat ruuan, vaiva on sama, laitat sen yhdelle tai kahdelle lapselle. Kun peset pyykkiä, kone pyörittää kahden lapsen vaatteet siinä missä yhdenkin. Kun luet iltasatua, luet sen kerralla kahdelle. Lisäksi lapset vähän kasvettuaan leikkivät pitkiä aikoja kaksistaan ilman aikuista. Ainokainen kaipaa usein aikuista leikkikaveriksi. Kun on kaksi (tai useampiakin), ne leikkivät keskenään. Meillä kun kaksoset jaksoi taaperoiksi asti, ei ikinä tarvinnut kuulla sitä "mitä mä tekisin" -uikutusta. Oli aina kaveri, jonka kanssa tehdä mitä vain eikä ikinä käynyt aika pitkäksi.   [/quote] Aijaa, mä koen että kahdesta on ehkä 250-300 verran vaivaa! Paljon riippuu lasten luonteista, 2 sopuisaa rauhallista ja kilttiä on ihan eri asia, kuin 2 vilkasta, äänekästä ja helposti kiihtyvää lasta, jotka oikein lietsovat toisiaan tolkuttomaan riehumiseen ja kimmastuvat jatkuvasti tappelemaan jostain. Itselläni on vasta 1, joka vaikuttaisi kuuluvan noista jälkimmäiseen jengiin - en tiedä, uskallanko missä vaiheessa harkitakaan toista.

[/quote]

Miten sä voit kokea noin, jos sulla on vasta yksi lapsi? Äly hoi, et voi etukäteen tietää miten se arki sujuu kahden kanssa.
[/quote]

Oon hoitanut aika paljon lapsia erilaisissa perheissä.

Ja miksi ei menisi myös toinen mies? En voi mitään, että rakastan kahta ja tunnen itseni amputoiduksi, kun en SAA rakastaa, kuin yhtä.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 13:27"]

Mulla on alle 2- vuotias taapero ja parikuinen vauva. Molempia joutuu hoitamaan siinä sivussa. Mitenkään ei aika ja kädet riitä vastaamaan molempien tarpeisiin välittömästi. Kyllä tästä selviää kun ei muutakaan voi, mutta kannattaa miettiä kahdesti ennen kuin itsensä tähän jamaan vie.

[/quote]

Noita mietteitä mullakin oli, kun lapset oli noin pieni. Kun kuopus täytti 4 v, elämä "alkoi uudestaan" ja nyt kaksi on paljon parempi kuin yksi, koska lapsilla on aina kaveri toisistaan. Näin se menee, ellei sitten lasten luonteet mene pahasti ristiin siten, että tappelevat vain koko ajan. Meillä onneksi ei.

Juu toinen ainakin meillä on "mennyt siinä samassa". Meillä ikäeroa 1v4kk. Alkuun vuos oli toki raskaampaa ku yhen kanssa mut nyt nuo ovat 5v ja 6v ja monta vuotta on ollu niin ihanaa ku leikkivät aina yhessä ja ovat tiimi. Mun elämä ei ole kyllä missään kohtaa ollu ku helvetistä. Et et voi yleistää teoriaasi. Pidän pientä ikäeroa parhaimpana vahinkona ikinä! Suosittelen!!! Nyt oon raskaana ja mietitään just miehen kanssa pitäiskö tähän tehdä heti perään taas yksi niin ei jäis "vähemmälle" tää kolmas.

No en allekirjoita minäkään mitään maanpäällistä helvettiä! Ensimmäisten kahden ikäero 2v. ja hienosti me pärjättiin, myös kaksi koiraa lisäksi. Kummasti sitä oppii toimimaan kahden kanssa ja vauva kulkee sujuvasti menossa mukana. Yllättäen aikaisin leikkivätkin yhdessä. Nyt on kolmas isommalla ikäerolla ja aivan ihanaa tämäkin! Eihän tässä aika pitkäksi tule, mutta aivan ihanaa elämää tää on!

Se sanonta ei kerro lapsesta vaan seksisuhteesta parisuhteen ohella.