Kun vauva ei olekaan terve, mikä sitten on tärkeintä

Nätti ja tyttö

Minulla on ei-terve lapsi ja todella tökeröä tuota fraasia mielestäni laukoa mulle... mut ei ihmiset vaan tajua.

Ymmärrettävää, koska jokainenhan haluaisi lapsen olevan terve. Prioriteetit muuttuu sen mukaan, mitkä kortit sitten annetaan. Tärkeintä kai sitten on, että ei-terve lapsi elisi mahdollisimman mukavan elämän kaikesta huolimatta.

Ilmeisesti ei mikään. Mä olin potkusäkkinä ja heittopussina 15 vuotiaaksi asti silloin mut heitettiin lopullisesti pellolle.

Minulla on ei-terve lapsi ja minä ymmärrän hyvin miksi sanotaan että pääasia että on terve. Niin olen sanonut itsekin. No, lapsi ei ollut terve, siihen sopeuduttiin. Seuraavaksi tärkeintä oli lapsen auttaminen ja rakastaminen, ei se tule aina automaattisesti oli terve tai ei. 

Jo ihan lapsen itsensä takia pääasia on terveys.

Ei kai siinä ole mitään pahaa, että jokainen TOIVOO lapselleen terveyttä. Toivoohan jokainen itselleenkin terveyttä ja muille läheisilleen myös. 

En toisi sairasta lasta edes laitokselta kotiin, kyllä mulle sen terveys olis ainut millä on mitään merkitystä.

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 15:13"]En toisi sairasta lasta edes laitokselta kotiin, kyllä mulle sen terveys olis ainut millä on mitään merkitystä.
[/quote]
Eipä se sairaus heti laitoksella aina näy.

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 15:13"]En toisi sairasta lasta edes laitokselta kotiin, kyllä mulle sen terveys olis ainut millä on mitään merkitystä.
[/quote]
Hylkäisit lapsesi, jos joku sairaus tai vamma ilmenisi vaikka 2-3v ikäisenä.

Mulle oli tärkeintä, että lapsi oli hengissä.

Eka syntyi kuolleena.

Lapsen rakastaminen <3 Meillä on "ei-terve" lapsi, sekä toinen joka on terve. Kaksoset siis kyseessä, joista molemmat "kotiutettiin terveenä". Kuitenkin 3,5kk neuvolassa huomattiin toisen tytön liiallinen pään kasvu ja kahden päivän päästä meillä oli diagnoosi. Aivokasvain ja tyttö lähti ambulanssilla yliopistolliseen sairaalaan teho-osastolle. Tuosta on nyt aikaa jo 1v3kk, vaikka paljon on koettu tytön kanssa olen silti iloinen, että selvittiin. Edelleen hänellä on epilepsialääkitys + suntti (kystassa) ja pelko on siitä, että kasvain uusii olen silti onnellinen. <3 Joka päivä kerron lapsilleni monta kertaa, että rakastan heitä, halaillaan ja suukotellaan. Pahemminkin voisi asiat olla!

Toivon, että lapsi on terve. En itseni takia vaan lapsen takia. Jos ei ole terve, niin toivon että on parannettavissa, tai voi elää suht normaalia elämää kuitenkin tai edes että ei tarvitse kärsiä kipua.

Tässäpä tämä prioriteettijärjestys, jota toivottavasti en joudu koettelemaan.

Se, ettei ole kipua. Se on se tärkein. Millään muulla ei ole väliä.

Valitettavasti taitaa olla niin, että kaikki ihmiset joutuvat ostamaan tai ansaitsemaan hyväksynnän jollain keinolla. Kauneudella, älyllä tai terveydellä, käyttäytymällä tietyllä tavalla, olemalla tiettyä sukupuolta.