Lue keskustelun säännöt.
Miten auttaa yksinäistä ystävää?
06.04.2015 |
Mä olen tän ihmisen ainoa ystävä. Melkein päivittäin saan kuulla miten hän kokee olevansa vankina omassa kotonaan ja kun koskaan kukaan ei ota yhteyttä, kaikki päivät ovat samanlaisia ja koskaan ei ole mitään tekemistä. Tottakai mä yritän omien kiireideni ohessa ehtiä kahvittelemaan ja näkemään tätä ihmistä, mutta mä käyn töissä ja viikonloppuisin näen muitakin ystäviäni. Yleensä me tosin käydään näiden muiden ystävieni kanssa baarissa ja tämä ihminen ei käytä alkoholia. Olen melkein joka kerta pyytänyt häntä mukaan (jotta saisi tekemistä ja voisi ehkä tutustua mun muihin kavereihin), mutta sanoo vaan, että ei hän jaksa selvinpäin tulla katselemaan kännisten "örvellystä". Tai sitten käydään sellaisissa baareissa mihin hän ei halua.
Ne kaverini, jotka tämä ihminen on tavannut, ovat lähes poikkeuksetta olleet hänen mielestään aina jollakin tapaa ärsyttäviä tai muuten ei tutustumisen arvoisia. En pitäisi tätä yksinäistä ystävää mitenkään antisosiaalisena ja kyllä hän tulee kaikkien kanssa toimeen, mutta ei ole silti oikein päässyt integroitumaan mun piireihini.
Harmittaa toisen tilanne, koska tiedän itsekkin miten masentavaa on olla yksinäinen. Sen takia haluaisinkin auttaa ja tehdä jotain, mutta kun mulla ei vaan yksinkertaisesti ole aikaa kahvitella ja käydä syömässä/ostoksilla/mitä ikinä kuin ehkä kerran-pari viikossa. Ja sitten saan kuunnella miten hänen elämänsä on niin yksitoikkoista ja masentavaa. Olen huolissani hänen mielenterveydestään ja jaksamisestaan.
Mitä voin tehdä?
Kommentit (11)
Kuulostaa siltä että tuo yksinäisyys on osittain itse tehtyä.Julma fakta on,että kukaan ei yleensä tule kodista ulos repimään vaan itse pitää olla aktiivinen ja haluta kokea ja tavata ihmisiä.Miksei kaverisi tykkää olla sinun kavereidesi kanssa?Olen itsekin joskus bilettämässä vesilinjalla ja osaan silti pitää hauskaa.Ehkä voisit vähän sanoa kaverillesi että haluaako hän edes tutustua kehenkään?Jotta kavereita saa,joutuu myös sietämään sen että kaverit ei ole täydellisiä ja helposti monissa on inhottaviakin piirteitä.Yleensä positiiviset kumoaa negatiiviset.Pystyisittekö pitämään kaveriporukalla vaikka leffaillan ilman baareilua?Jos Se sysäisi kaverisi hieman sosiaalisemmaksi.Tai käykää vaikka keilaamassa,syömässä ulkona ja leffassa porukassa jne.Jtn muutakin kuin baareilua.Ehkä ystäväsi sitten oppisi rentoutumaan.Tosi kiva että jaksat auttaa häntä ja olla kaveri,mutta tuollaisessa tilanteessa pitää kaverisi vähän päästä ylös omasta itsesäälistä ja alkaa hommiin!Tiedän mistä puhun,olen itse vähän välillä ollut tuollainen.Tsemppiä,kyllä Se siitä urkenee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et voi ystäviä väkisin hänelle etsiä ja kerran pari viikossa tapaaminen on jo aika paljon. Voisitko välillä tehdä jotain hänen kanssaan aivan kahdestaan? Voisitko suunnitella ystäväsi kanssa jonkun teistä molemmista mukavan matkan, viikonloppureissun tms? Itse olen yksinäinen ja minun yksinäisyyttäni helpottaa nimenomaan se, että saan joskus jakamattoman huomion tai se, että on jotain mitä odottaa. Jotain oikeasti arjesta poikkeavaa. Toki sekin auttaa, että porukalla nähdään, mutta jos suuri osa porukasta on itselleni vieraita, niin en saa siitä silloin niin paljon.
Tiedän, me yksinäiset olemme hankalia ja rasittavia kavereita ja yritän kaikkeni, ettei omat kaverini siitä kärsini.
Kiitos vinkeistä! Kai tässä vois ruveta jotain leffailtaa suunnitteleen tjsp. Oon kyllä miettinyt joitakin kokkausiltoja tai vastaavaa, mutta ne jotenkin jää aina toteuttamatta. Kai se on sitä kun yrittää vähän isomman porukan kanssa suunnitella jotain niin koskaan mikään päivä ei natsaa kaikille.
Toi viikonloppureissukin kuulostaa ihan hyvältä idealta, mutta se vaatii aina tiettyjä järjestelyjä, koska meillä molemmilla on lemmikeitä ja tällä ystävällä vähän muutakin vastuuta. Mutta onnistuisi kyllä varmasti jos lähtisi ihan tosissaan toteuttamaan!
"Tiedän, me yksinäiset olemme hankalia ja rasittavia kavereita ja yritän kaikkeni, ettei omat kaverini siitä kärsini."
Älä ajattele noin! Mun pahin pelkoni on, että toi ihminen pitää itseään jonakin maanvaivana tai rasitteena kun kyllä hän on mulle yksi tärkeimmistä ihmisistä.
Kerrot hänelle mikä on hänen ongelmansa ja hän joko tajuaa sen tai sitten ei. Juurikaan muuta ei sitten voi tehdä. Hanakala pakottaa aikuista ihmistä muuttumaan ja silleen.
Kaverisi kituu. Vie hänelle köysi ja auta ripustautumaan. Kaikista ei vain ole tätä elämää elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.04.2015 klo 19:42"]
Kaverisi kituu. Vie hänelle köysi ja auta ripustautumaan. Kaikista ei vain ole tätä elämää elämään.
[/quote]
Sä olet oksettava
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten olisi jos rupeaisitte yhdessä harrastamaan jotain hyödyllistä ja kivaa? Vaikkapa yhdessä lenkillä,tai uimahallissa käyntiä tai kävisitte kirjastossa, elokuvissa tms.
Tiedän ,että kuulostaa vähän liiankin simppeliltä ratkaisulta tuohon tilanteeseen ,mutta hei:yksinkertaiset ratkaisut ovat usein parhaimpia ja tehokkaimpia ja miksi ratkaisun toisaalta pitäisi olla joku ´kuusta haetun´ monimutkainen ja kinkkinen.
Sano ystävällesi suoraan ,että yritetään yhdessä miettiä mikä tuon sinun elämänhaluttomuutesi takana oikein on ja ,että olet huolissasi siitä KOSKA hän on ystäväsi ja haluaisit vilpittömästi ,että hänen elämänsä olisi parempaa ,kuin mitä se nyt on.
Oikealla asenteella,keskinäisellä todellisella avoimuudella saatatte saada aikaan esim. lenkillänne elämänne syvällisimmät keskustelut (joilla on vaikutusta sinuunkin) Jaatte tunteitanne keskenänne.
Jos hän torjuu kaikki ehdotuksetkin keskusteluista , niin sano hänelle että ilmeisesti vilpittömyytesi ystävänä ei sitten hänelle kelpaakaan ja että olet ainakin parhaasi yrittänyt suhteenne parantamiseksi,mutta jos hän mielummin valitsee yksinäisyyden niin kunnioitat kyllä hänen sitäkin tahtoaan ja poistut huoneesta . Toivotat vielä lähtiessäsi " Kaikkea hyvää kuitenkin sinulle, ja tiedäthän:voit aina halutessasi otta minuun yhteyttä".
Näin olet tullut tehneeksi hyvällä omallatunnolla parhaan mahdollisen palveluksen ystävällesi mitä voit tuossa tilanteessa ja suhteenne vaiheessa tehdä. Olet tullut osoittaneeksi ,että sinusta sen jatkuminen ei nyt riipu,vaan aivan hänestä itsestään jo tällä kertaa.
Mikäli hän sinua ystävänä yhtään arvostaa,voit olla varma että hän soittaa sinulle pikimmiten jo seuraavana päivänä ,tai viimeistään muutaman päivän kuluttua.
Mikäli ei,voit puolestasi hyvällä omallatunnolla ajatella tehneesi kaiken voitavasi hänen auttamisekseen ja että ilmeisesti tuo hänen ´kurjan yksinäisyyden tunteensa´ ja sen ylläpitäminen oli hänelle sittenkin tärkeämpää kuin vilpitön ystävä joka auttaisi hänet siitä helposti eroon, ylös valoon ja elämään ja vielä näin kevätaikana kun luontokin on valmis auttamaan meitä ihmisiä siinä.
Koska oletan ,että ystäväsi on kuitenkin fyysisesti TERVE ihminen, niin minä ainakin kehottaisin häntä iloitsemaan siitä ja kysyisin :" Onko sinulla mitään käsitystä miten onnekkaalla puolella ihmiskuntaa olet ?" Miettikääpä sitä yhdessä (ihan oikeasti ja tosissanne) hieman omaa tavanomaista arkitasoa syvällisemmin. Sitten voisitte miettiä sitä,miten onnellisia me kaikki voisimme täällä maassamme olla siitä ,että täällä sentään vallitsee RAUHANTILA ts. ei sota vallankumous tms. yleinen kansallinen hätätilanne ja verenvuodatus. Ei sekään ole mikään ´ítsestäänselvyys´ kaikkialla nykymaailmassa. Siinä teille pari keskustelunaihetta.
Hyvää kevättä teille molemmille ! toiv.´eräs masennuksestaan selvinnyt´
Kuulostaapa oudolta.. Ja todella itsekkäältä ihmiseltä, valittaa että on niin yksin mutta ei tykkää kenestäkään. Sano hänelle suoraan, että jos hän ei muuta asennettaan, ei hän löydä ystäviäkään, ja sinä et jaksa valitusta kuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdota jotain harrastusta, jossa voi tutustua muihin kaikessa rauhassa.
Toi ettei pidä känniörvellyksestä selitys kuulostaa minun korvaan tosi paljon tekosyyltä sille että jännittää sosiaalisia tilanteita. Olen käyttänyt samaa tekosyytä.