Lue keskustelun säännöt.
Vanhemmuutta pitäisi tukea enemmän
28.03.2015 |
Olen itse vela ja 22-vuotias.
Tajusin eilen kaupassa väsyneen lapsen huutaessa nälkäänsä/väsyänsä, että me töllöttävät kanssaihmiset olemme ihan yhtä paljon vastuussa tilanteesta, kuin romahtamisen partaalla oloinen äiti.
EN tarkoita, että "Suomen valtion" pitäisi tukea rahallisesti enemmän. En usko, että "yhteiskunta" on vastuussa jos vaikka juuri tuo kyseinen äiti sattuisi napsahtamaan ja alkaisi ostosten hoitamisen sijaan itkeä maassa. "Yhteiskunnan" pitäisi tuosaa tilanteessa livahtaa kietomaan äiti syliinsä terapioineen ja tukiperheineen.
Entä jos hoitaisimmekin kaikki yhdessä toisiamme? Koska arvatkaa mitä, yhteiskunta ei ole mikään maaginen paradoksaali käsitys. Se koostuu meistä. Sinusta ja minusta.
Mitä jos ottaisimme asenteen, kaikki, että lasta itkettää. Se on luonnollista. Ei haittaa mun päivääni. Toisin sanoen jättää äiti täydellisen rauhaan. Lapsen hyssyttäminen onnistuu helpommin, kun ei tarvitse punastella vihaisista katseista ja olla vaivaantuneessa, epäedullisessa valokeilassa.
Entä jos jopa itse menisimme kysymään, että hei, tarvitsetko hetken apua? Ei muuta. Tarvitsetko apua. Tähän äiti voisi sanoa, että olisi tosi ihanaa jos voisit hakea kaksi rasvatonta maitoa ja yhden kreikkalaisen jugurttipötin.
Mulle kävi noin. Koska normaalit ihmiset eivät suutu tai ota nokkiinsa avuntarjoamisesta. Samoin mä en olisi mennyt rikki, vaikka äiti olisi tiuskaissut mulle.
Tulevaisuuden Suomi kehittyy siten kuin itse päätämme. Vanhemmuus on pelottavaa ja hirvittävä vastuu. Entä jos syyllistämisen, vittuilun, kyttäämisen ja pilkkaamisen sijaan tsemppaisimme isiä ja äitejä? Ei siksi, että "tulevaisuuden veronmaksajia pitää kunnioittaa" tai muuta roskaa.
Vaan koska yleinen ilmapiiri vaikuttaa omaan oloon. Lapsivihaa rääkyvät voisivat samoin kokea, ettei heidän tarvitse olla jatkuvasti puollustamassa itseään tai vaatia ihailua.
Jos lapset olisivat vain. Eivät jumaloinnin tai halveksunnan kohteena.
Kommentit (8)
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 13:22"]Minulla on kolme lasta eikä kukaan ole koskaan tuijottanut kiukkuisesti jos lapsi itkee. Päinvastoin olen saanut enimmäkseen myötätuntoisia katseita.
[/quote] no minä olen. Viimeksi kotipihassa kun vauva itki vaunuissa ja naapurit olivat menossa viereiseen kerrostaloon sisälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsen itku on katkennut kaupassa, kun täysin tuntematon on puhunut lapselleni ihan mitä vaan. Olen aina kiittänyt, kun itku on loppunut siihen.
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 13:22"]Minulla on kolme lasta eikä kukaan ole koskaan tuijottanut kiukkuisesti jos lapsi itkee. Päinvastoin olen saanut enimmäkseen myötätuntoisia katseita.
[/quote]
Okei, no toihan on kiva! Oon luultavasti ylitulkinnut. Eilen vaan ärsytti niin suunnattonasti kun eräön pukumiehen piti oikein pysähtyä huokailemaan ja tuijottamaan äitiä ja lasta.
Ja muuten, me myös nähdään maailman siten millaisia me itse ollaan. Että ehkä oma myötätuntoinen ja muut hyväksyvä asenteesi yksinkertaisesti nappasi pikemminkin ne mukavat kuin mulkut ihmiset :D
Oon myös pohtinut, että tää ns. lapsiviha ei luultavasti ole lapsivihaa lainkaan, vaan vihaa vanhempien asennetta kohtaan. Koetaan, että narsistinen oman jatkeen palvominen ja siten lapsen oikkuihin mukautuminen (esim. ilmapalloisi) on vaarallista, koska siitä kasvaa töykeitä, itseriittoisia aikuisia, jotka eivät kunnioita muita tai muitten tarpeita.
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 13:27"]Mun lapsen itku on katkennut kaupassa, kun täysin tuntematon on puhunut lapselleni ihan mitä vaan. Olen aina kiittänyt, kun itku on loppunut siihen.
[/quote]
Eli sanoisit, että 100% tilanteista olet ollut kiitollinen tuntemattoman kohteliaasta avusta, vai kiusaantunut tungettelemisesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 13:32"][quote author="Vierailija" time="28.03.2015 klo 13:27"]Mun lapsen itku on katkennut kaupassa, kun täysin tuntematon on puhunut lapselleni ihan mitä vaan. Olen aina kiittänyt, kun itku on loppunut siihen.
[/quote]
Eli sanoisit, että 100% tilanteista olet ollut kiitollinen tuntemattoman kohteliaasta avusta, vai kiusaantunut tungettelemisesta?
[/quote] Kiitollinen että se kiusallinen itku on loppunut.
Minulla on kolme lasta eikä kukaan ole koskaan tuijottanut kiukkuisesti jos lapsi itkee. Päinvastoin olen saanut enimmäkseen myötätuntoisia katseita.