ISÄN EI KUULUISI OLLA TÄLLÄINEN!

Hei, olen 16-vuotias tyttö. Minulla on hyvin läheiset suhteet äitiini, siskooni ja velijeeni. Mutta isä.... Minusta tuntuu että olen jollakin tavalla isäni epäsuosiossa. Hänellä on hyvin lyhyt pinna, eikä kestä jos laittaa jostain asiasta vastaan. Minulla menee koulussa hyvin (kuten sisarillanikin). En ole mikään "vaikea" nuori. Jos laitan vähän vastaan esim. Kotitöistä niin alkaa huuto (yleensä se liittyy siihen etten KOSKAAN tee mitään kotitöitä.) Mutta taas jos teen jotain oma-alotteisesti, niin pieni "hyvä" saattaa kuulua. Kun taas jos sisareni tekevät jotain pientä niin kauhea kehuminen ja kiittäminen alkaa ja usein minulle myös tullaan sanomaan, että "katso miten taas sisaresi tekivät kaiken!! Tekisit itsekin jotakin" Aloitin tänään keskustelun liittyen erääseen täysin asialliseen asiaan ja heti sain kuulla haukkumista ja huutoa. Välillä hän pimahtaa täysin: jos jätän kerran tiskaamatta, saattaa hän tulla keittiöön ja ruveta itse tiskaamaan, muutama astia saattaa mennä rikki. Äitini yrittää rauhoitella häntä, mutta ei onnistu. Siinä vaiheessa jokainen perheenjäsenistäni pelkää häntä.Tiskaamisen jälkeen hän tulee huoneeseeni huutamaan -taas-. Itku kurkussa yritän sanoa anteeksi. Tiskaamatta jättämisestä saan kuulla vielä illallakin. Olen aina jollain tavalla pelännyt häntä. Kun olin pieni, hän saattoi painaa ranteeni autoa vasten ja huutaa, koska en käyttäytynyt autossa. Itkin todella paljon lapsena. Isäni ei ole koskaan ollut kännissä edessämme. Tämä kyseinen käyttäytyminen on osa hänen luonnetta. Meillä on myös hyviä hetkiä, jolloin nojaan iskän kainaloon tai kun nauramme yhdessä. Olen puhunut äidin kanssa miten lyhyt pinna hänellä on ja että joskus pelkään häntä. Äitini on maailman paras äiti. Valitettavasti isästäni en voi sanoa samaa.