Lue keskustelun säännöt.
Miksi kuolevia ei näytetä sellaisina kuin he ovat?
03.04.2015 |
Mielenkiintoinen juttu.
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.04.2015 klo 07:50"]
Tänään tv-1 klo 9.05 Aaamusydämellä.
Aihe kuolema.
ap
[/quote]
Sanattomaksi jää kun katsoi ohjelman.
ap
Kiitos, laitoin lukulistalle ja luen loppuun ajan kanssa!
Minusta on myös lukemisen arvoinen juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitoksia linkistä, luin sen ihan mielenkiinnolla keskellä AV:n tyhjänpäiväistä löpötystä. silti minulle jäi vähän epäselväksi miksi olisi tarpeellista esitellä kuolleita ihmisiä ylipäätään. Miksi niitä terävöityneitä kasvonpiirteitä ja periksi antaneita ruumiinaukkoja olisi tarpeen tuoda suurempaankin tietoisuuteen ja MISSÄ. Ihan hienoin vastenmielisyyden vire tuli siitä, että haastateltavalla on jotenkin ihastunut suhde kuolemiseen ja ruumiisiin.
Lisäksi artikkeli oli kirjoitettu sillä ärsyttävällä, dramaattisella pätkivällä tyylillä, jota käytetään kuvalehtien ihmiskohtalohaastateluissa. "Pari sanaa. Ei muuta. Ikkunan takana harmaa varpunen. Syksy."
Luin
Tämä video sopii teemaan, opetusvideo vainajan laittamisesta. Tämä kannattaa katsoa niin tietää mitä hoitohenkilökunta tekee
Vainajan laitto
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä teksti.
Kuolemasta on vieraannuttu. Kuolemasta ei uskalleta puhua. Se on silti meillä kaikilla edessä.
Tuohon opetusvideoon. Oikeassa tilanteessa ei raavita omaa naamaa ja työskennellään rauhallisesti. Saatetaan joutua myös varovasti kääntelemään ja suoristelemaan enemmän vainajaa ja putsaamaan eritteitä.
T. Hoitaja
Kiitti linkistä! Luin ihan mielenkiinnolla, vaikka kiinnitin 5:n tavoin huomiota tuohon kirjoitustyyliin.
Mutta toisin kuin 5, en ymmärrä näitä puuterointeja ja siistimisiä. Ennen ruumista valvottiin kotona, eikä se päivien mittaan muuttunut ainakaan kauniimmaksi. Tahtovat saivat käydä jättämässä hyvästit ja varmistuttiin ettei läheinen mene elävänä mullan alle. Myöhemmin tuli suosituksi myös kuvauttaa vainaja. Joissain maissa ruumis nostetaan ylös vielä vuosien jälkeenkin, puetaan uudelleen kauniiksi ja kuljetutetaan pitkin katuja näytillä. Mielestäni nämä puuteroinnit ja kaunistelut ovat heijastus yhteiskunnasta jossa keskitytään täysin voimin pyyhkimään elämän realiteetit pois, jää enemmän aikaa miettiä miten tärkeää on saada uusin aiphöyn ja varata taas täksi jouluksi matka Teneriffalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävimme ketsomassa miehen isää melkein heti, kun saimme tiedon. oli ollut kuolleena ennen löytymistään noin 8 tuntia) ja parin viikon päästä. Meille sanottoin ruumiahuoneella, että ei vainaja muutu, vaan ulkonäkö riippuu kuolinasemnosta.
Heti oli ilman laittoa ja myöhemmin oli hautaustoimiston laittamana.
Se jotenkin kammpksutti, että hautaustoimisto oli laittanut suun hymyyn. Kuollessa se oli vähän auki ja rentona.
Mielenkiintoinen juttu. Kiitos ap:lle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otsikko on omituinen. Juttu kertoi kuolleista, ei kuolevista. Paitsi että me kaikki olemme kuolevia, siinä mielessä otsikko ehkä on oikeutettu.
Jutussa oli vain tuttuja asioita, koska olen sitä sukupolvea, jolta ei vainajia piilotettu. Moni 30v ikäinen ei edes mene lähisukulaisten hautajaisiin, koska siihen kuluu liikaa aikaa. Sitten omien vanhempien hautajaisissa ollaan ihan toistaitoisia, kun ei ole kertaakaan jouduttu kohtaamaan kuolemaa missään muussa muodossa kuin tietona siitä, että setä tai isotäti kuoli.
Tänään tv-1 klo 9.05 Aaamusydämellä.
Aihe kuolema.
ap