Mitä tehdä anopin suhteen?
Oikeasti ottaa jo nuppiin tämä..
Eli taustatietoina: olen 25-vuotias, mieheni vuoden vanhempi. Yhdessäoloa on ollut takana 6 vuotta, ja olemme kihloissa. Lapsia meillä ei ole.
Anoppi on ollut aina vähän sellainen, että tykkää tunkea nenänsä joka asiaan. Ei mm. hyväksynyt alaa jonne hain 18-vuotiaana sillä siellä on kuulemma liikaa töitä eikä olla ikinä kotona. Kehtasi vielä tosissaan loukkaantua siitä.
Olen siis kouluttautunut hyvään ammattiin jossa on hyvä työllisyystilanne ja hyvä palkka. Kotonakin kerkeän hyvin olla.
Minulla on pienestä asti ollut eräs haave, jonka olen halunnut toteuttaa. Tämä haave on siis yksi ammatti. Olen nyt päättänyt tehdä unelmastani totta ja hakea kyseiseen oppilaitokseen jossa voin haaveeni toteuttaa. Opiskelua ei ole mitenkään järjettömän paljon, mutta työ tulee pitämään sisällään paljon matkustelua, jonkun verran ollaan poissa kotoa. Olen tästä keskustellut mieheni kanssa ja hän tukee minua 100%sesti.
Mutta anoppini... Hän järkyttyi kuullessaan tästä. Ei kuulemma voi käsittää miksi haluan tätä. Hän oli kuulemma ajatellut että nyt on lasten aika! Todellisuudessa meillä ei vielä ole aikomustakaan tehdä lasta, vasta 30:n jälkeen. Anoppi on koko ajan häirinnyt meitä tässä lapsiasiassa, odottaa kuulemma kovasti vauvauutisia ja on ostellut kaiken maailman töppösiä.
Sain syksyllä työpaikan ja silloinkos anoppi riemastui ja painosti alkaa yrittämään lasta, kun nyt on työpaikat ja talous kunnossa. Joka käynnillä se jauhaa samasta asiasta, jokos on pullat uunissa, naapurin Maijakin tuli raskaaksi, milloin on teidän aika, olisi jo lapsenlapset kaivattuja yms. Olen enemmän ja vähemmän hienovaraisesti sanonut että se on minun ja mieheni välinen asia.
Olen myös suoraan sanonut että asia on henkilökohtainen enkä koe tarvetta eritellä hänelle meidän syitä miksi emme lasta tee ja milloin ajattelimme tehdä. Myös mieheni on puhunut hänelle tuloksetta.
No, vielä ei ole lasten aika. Mieheni haluaa edetä urallaan ja minä haluan uudelleenkouluttautua haaveammattiini. Kaikin puolin me emme ole valmiita lapsen tuloon. Ollaan siis sovittu että nyt keskitytään toisiimme, omiin uriin ja menemme myös välissä naimisiin, ei haluta vielä.
Niin takaisin asiaan. Eli jos pääsen kouluttautumaan tähän haaveammattiini, työ tulee pitämään sisällään paljon matkustelua, ja anoppi ei pidä tästä. Hän on mm. miehelleni puhunut selkäni takana että hän suostuttelisi minut olla hakematta ja että en saa hakea, koska en tule koskaan olemaan kotona työni takia yms. Ja olisin huono äiti työni takia. Hän olettaa että jään kotiin lasten kanssa kotiäidiksi. No ei ole suunnitelmani.
Tämä alkaa mennä jo törkeän puolelle. En jaksa enää noita lapsipuheita ja olen sen suoraan sanonut. Tällä hetkellä emme vastaa hänen viesteihin tai yhteydenottoihin. Sen verran törkeitä viestejä häneltä on tullut.
Mitä tässä voi tehdä enää että anoppi jättäisi meidät rauhaan?!
Kommentit (32)
Mun anoppi taas haluaa estää meidän lisääntymisen sillä pitää minua liian tasottomana saamaan lapsia. On mm. yrittänyt hankkia minulle sterilaation koska minulla on ahdistuneisuushäiriö (joka puhkesi vasta anopin kiusaamisesta) olen kuulemma heikkolahjainen kun lukiossa meni 4 vuotta ( 2 ällää ja 3 eximiiaa ja yksi abrobatur josta vittuilee).
Olen vasta 22 ja yliopistossa mutta hän huomauttelee ehkäisystä ja yrittää saada eron aikaan mitä kieroimmilla tavoilla mm. sukuani uhkailemalla. On myös sanonut, että jos tietää minun raskautuneen hän tönäisee minut alas rappusista tai syöttää salaa laittomat aborttipillerit.
Mitä vittua se sille lehmälle kuuluu milloin alatte lastentekopuuhiin. Tai ylipäätään mitkään teidän suunnitelmat?
Miksi edes alennut keskustelemaan sen lehmän kanssa omasta elämästäsi, ikään kuin tarjoten hänelle sanansijan henkilökohtaisiin päätöksiisi.
Olet aika lammas, mokoman noita-akan talutusnuorassa.
31 jatkaa että itse en kerro anopille koskaan mitään.
Suorastaan nautin kun saan ilmoitusluontoisesti pamauttaa elämäni viimeisimmät käänteet päin sen uteliaan ja kaikkitietävän akan naamaa ilman että hänellä on ollut käryäkään asioista.
Ja jos saan lapsia hänen poikansa kanssa niin hän tulee olemaan viimeinen joka saa siitä tietää enkä IKINÄ anna lastani hänen hoitoonsa ja rajoitan parhaani mukaan heidän tapaamistaan jotta hän ei pääse myrkyttämään lapseni mieltä.
Sanokaa että oot raskaana ja 2kk jälkeen kerro, että tuli keskenmeno ja ole kuin murheen murtama ei varmasti puhu enää lapsenteosta kun on niiin arka aihe
Mikähän on koulutuksen taso jos ei edes jaksa/osaa jakaa vuodatustaan kappaleisiin. Ei jaksa lukea näitä. Tabletilla/puhelimella kirjoittaessa voi jakaa tekstin samalla tavalla kuin muissakin laitteissa.
[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 09:43"]Mikähän on koulutuksen taso jos ei edes jaksa/osaa jakaa vuodatustaan kappaleisiin. Ei jaksa lukea näitä. Tabletilla/puhelimella kirjoittaessa voi jakaa tekstin samalla tavalla kuin muissakin laitteissa.
[/quote]
Pahoittelen, kirjoitan tätä puhelimella. Minulla kyllä näkyy kappalejaot. Ap
Mulla ainakin näkyy kyllä kappalejako t. Ei-ap
[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 09:43"]Mikähän on koulutuksen taso jos ei edes jaksa/osaa jakaa vuodatustaan kappaleisiin. Ei jaksa lukea näitä. Tabletilla/puhelimella kirjoittaessa voi jakaa tekstin samalla tavalla kuin muissakin laitteissa.
[/quote]
Mitähän ihmettä, mulla näkyy kyllä normaalisti kappalejaot? :D
Mutta ap, välit poikki vaan. Sun ei tartte kestää tollasta. Tsemppiä!
Tämähän nyt on todellakin olennaisin asia tässä, mutta Ap:n kappalemateriaali näkyy minunkin näytöllä täysin ok. Ap:lle tsemppiä, neuvoja ei ole minullakaan.
Kappaleet auttaisivat lukemista, nyt on pitkä ja tylsä vuodatus.
[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 09:43"]Mikähän on koulutuksen taso jos ei edes jaksa/osaa jakaa vuodatustaan kappaleisiin. Ei jaksa lukea näitä. Tabletilla/puhelimella kirjoittaessa voi jakaa tekstin samalla tavalla kuin muissakin laitteissa.
[/quote]
Kaikilla laitteilla ei vaan voi niitä kirjoittaa, vaikka ne sinne tekisikin. Itselläni näkyvät kirjoitusvaiheessa, mutta eivät enää valmiissa julkaisussa.
Siis ap kysyy neuvoja anopin suhteen, ja asia, josta aloitte puhumaan on kappalejaot (jotka näyttävät näkyvän aika monella)? Juuh...
Mutta ap, jos ei hyvällä niin sitten pahalla... Tsemppiä!
Tosi kinkkinen tilanne, koska täydellinen välien katkaisukaan ei ole tulevaisuuden kannalta hyvä. Jos teillä kummallakin on vaativa työ, niin lastenhoitoapu sitten joskus olisi varmaan tarpeen ja sitä ilmeisesti olis tarjolla, jos noin innokas mummo on tulossa.
Näitä aina tulee. Ja aina annan saman ja ainoan oikean vastauksen: SINUN on keskusteltava anoppisi kanssa kahden kesken silmiin katsoen 1 tunti yhteen menoon ja selvitettävä mitä aiot tehdä ja mitä et aio tehdä. Jos anoppi ehdottaa jotakin, vastaat VÄLITTÖMÄSTI mitä aiot sen ehdotuksen suhteen tehdä ja mitä et aio tehdä jne.
Eli ei ole muuta mahdollisuutta ELLEI anoppisi ole mukana ratkaisussa. Paitsi tietenkin että kiellät häneltä kaikki yhteydenotot ja tapaamiset ja siitä en sitten tiedä onko se ratkaisu vai vain ongelman piilotus pois näkyvistä.
Voisit myös pyytää miestäsi keskustelemaan äitinsä eli anoppisi kanssa ja kertoa että hänen käytöksensä ei ole suotavaa. Totta kai sinä ja sinun hyvinvointisi on hänelle etusijalla. Jos ei siihen pysty, on hän munaton.
Minulla oli sama ongelma oman anoppini kanssa ja tein hänelle jonkin ajan kuluttua selväksi että minä eikä esim. minun lapseni joita hän aina omilla opeillaan ojensi, aio tehdä asioita siten kun hän haluaa. Neuvoja kyllä kuunnellaan mutta jokaiseen annan palautteen heti, jos en aio niin tehdä. Nikotteli aluksi mutta kun kaapin paikka tuli selväksi, on mennyt ihan hyvin. Käsittääkseni hän jopa nauttii tilanteesta kun tietää että olen jämpti mies tyttärelleen.
Näin olen tullut toimeen 20 vuotta anoppini kanssa; sanon kyllä, hienoa, loistavaa, mielenkiintoista, joo ja jaa kaikkiin hänen ehdotuksiinsa ja toimin kuten olin alunperin ajatellut.
Onko miehesi anopin ainoa lapsi?
Ap:lla on kaksi vaihtoehtoa: joko olla edelleen Kiltti ja Nöyrä Miniä ja niellä kaiken mitään eteen tulee, tai sitten aikuistua, itsenäistyä ja elää omaa elämäänsä silläkin uhalla, että anoppi pahoittaa mielensä tai peräti suuttuu.
Yksi hyvä keino (valittuasi kumman tavan tahansa) on se, että myönnät anopille kaiken ja lisäät vielä puolet. Tulet siis olemaan "huono äiti", joten kerro anopille jo etukäteen suunnitelmastasi hankkia aupair hoitamaan lastasi sitten, kun se aika koittaa. Ja kerro, kuinka ylpeä anopin kuuluu olla menestyvästä miniästä - kai hän tietää, kuinka moni joutuu näinä aikoina olemaan kotona, kun ei saa töitä. Että kertoopa naapurinmaijalle ulkomaanmatkoistasi ja myös niistä hienoista tuliaisista, joita anoppisi sitten saa.
Vihaan tälläisiä aloituksia joista jää uteliaisuus päälle... Mikä on Apn ammatti ja unelma-ammatti! aarghh.. tahtoo tietää.