Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä anopin suhteen?
03.04.2015 |
Oikeasti ottaa jo nuppiin tämä..
Eli taustatietoina: olen 25-vuotias, mieheni vuoden vanhempi. Yhdessäoloa on ollut takana 6 vuotta, ja olemme kihloissa. Lapsia meillä ei ole.
Anoppi on ollut aina vähän sellainen, että tykkää tunkea nenänsä joka asiaan. Ei mm. hyväksynyt alaa jonne hain 18-vuotiaana sillä siellä on kuulemma liikaa töitä eikä olla ikinä kotona. Kehtasi vielä tosissaan loukkaantua siitä.
Olen siis kouluttautunut hyvään ammattiin jossa on hyvä työllisyystilanne ja hyvä palkka. Kotonakin kerkeän hyvin olla.
Minulla on pienestä asti ollut eräs haave, jonka olen halunnut toteuttaa. Tämä haave on siis yksi ammatti. Olen nyt päättänyt tehdä unelmastani totta ja hakea kyseiseen oppilaitokseen jossa voin haaveeni toteuttaa. Opiskelua ei ole mitenkään järjettömän paljon, mutta työ tulee pitämään sisällään paljon matkustelua, jonkun verran ollaan poissa kotoa. Olen tästä keskustellut mieheni kanssa ja hän tukee minua 100%sesti.
Mutta anoppini... Hän järkyttyi kuullessaan tästä. Ei kuulemma voi käsittää miksi haluan tätä. Hän oli kuulemma ajatellut että nyt on lasten aika! Todellisuudessa meillä ei vielä ole aikomustakaan tehdä lasta, vasta 30:n jälkeen. Anoppi on koko ajan häirinnyt meitä tässä lapsiasiassa, odottaa kuulemma kovasti vauvauutisia ja on ostellut kaiken maailman töppösiä.
Sain syksyllä työpaikan ja silloinkos anoppi riemastui ja painosti alkaa yrittämään lasta, kun nyt on työpaikat ja talous kunnossa. Joka käynnillä se jauhaa samasta asiasta, jokos on pullat uunissa, naapurin Maijakin tuli raskaaksi, milloin on teidän aika, olisi jo lapsenlapset kaivattuja yms. Olen enemmän ja vähemmän hienovaraisesti sanonut että se on minun ja mieheni välinen asia.
Olen myös suoraan sanonut että asia on henkilökohtainen enkä koe tarvetta eritellä hänelle meidän syitä miksi emme lasta tee ja milloin ajattelimme tehdä. Myös mieheni on puhunut hänelle tuloksetta.
No, vielä ei ole lasten aika. Mieheni haluaa edetä urallaan ja minä haluan uudelleenkouluttautua haaveammattiini. Kaikin puolin me emme ole valmiita lapsen tuloon. Ollaan siis sovittu että nyt keskitytään toisiimme, omiin uriin ja menemme myös välissä naimisiin, ei haluta vielä.
Niin takaisin asiaan. Eli jos pääsen kouluttautumaan tähän haaveammattiini, työ tulee pitämään sisällään paljon matkustelua, ja anoppi ei pidä tästä. Hän on mm. miehelleni puhunut selkäni takana että hän suostuttelisi minut olla hakematta ja että en saa hakea, koska en tule koskaan olemaan kotona työni takia yms. Ja olisin huono äiti työni takia. Hän olettaa että jään kotiin lasten kanssa kotiäidiksi. No ei ole suunnitelmani.
Tämä alkaa mennä jo törkeän puolelle. En jaksa enää noita lapsipuheita ja olen sen suoraan sanonut. Tällä hetkellä emme vastaa hänen viesteihin tai yhteydenottoihin. Sen verran törkeitä viestejä häneltä on tullut.
Mitä tässä voi tehdä enää että anoppi jättäisi meidät rauhaan?!
Kommentit (32)
[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 10:09"]Näin olen tullut toimeen 20 vuotta anoppini kanssa; sanon kyllä, hienoa, loistavaa, mielenkiintoista, joo ja jaa kaikkiin hänen ehdotuksiinsa ja toimin kuten olin alunperin ajatellut.
[/quote]
Näin toimitaan täälläkin :) joka kerta jauhaa yhdestä samasta asiasta, aina nyökyttelen ja kuuntelen, mutta en kuitenkaan tee mitään asialle. Antaa anopin puhua mitä haluaa :)
Sama juttu äitini kanssa, se niistä lapsista jauhaa joka kerta, mutta ei ole vieläkään niitä tehty ja silti olen äitini kanssa hyvissä väleissä. Miksi jaksaisin suuttua ja pilata elämääni sillä? Olen todella hyvä suodattamaan jutut toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kokeile samaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 09:43"]Mikähän on koulutuksen taso jos ei edes jaksa/osaa jakaa vuodatustaan kappaleisiin. Ei jaksa lukea näitä. Tabletilla/puhelimella kirjoittaessa voi jakaa tekstin samalla tavalla kuin muissakin laitteissa.
[/quote]
Suositan ostamaan uuden puhelimen tai silmälasit. Ihan selvät kappalejaot tuossa on.
En nyt välttämättä ihan niele tällaisenaan tätäkään anoppitarinaa. Pitäisi kuulla miehen ja sen anopinkin versio.
Ja tässä on siis päivän ensimmäinen anoppivuodatus, kaava on aina sama.
Pariin yksityiskohtaan haluaisin tarkennusta:
1. Sinulla on ikää 25v ja olet ollut miehen kanssa yhdessä 6 v. Kuitenkin anoppi ei pidä alasta, jonne hait 18v iässä ja hän kehtasi jopa loukkaantua tästä asiasta. Miten olet voinut loukata anoppia alanvalinnalla jo ennen kuin olet ollut miehen kanssa yhdessä TAI jos nyt ryhdyt saivartelemaan, että olet juuri ja juuri 25 ja miehen kanssa jo 18v iässä niin joka tapauksessa kyseessä on ollut aivan suhteen alkuaika. Silloin tuskin voi kirjoittaa anopista.
2. Hait (ja pääsit) opiskelemaan 18v iässä. Joko olit tuore ylioppilas tai teit jotain peruskoulun jälkeen - mitä?
3. Olet päättänyt hakea johonkin tiettyyn oppilaitokseen, et siis yliopistoon tai ammattikorkeakouluun?
4. Sait syksyllä työpaikan ja anoppi riemuitsi, että nyt lapsentekoon, kun on töitä. Sinullako ei ole ennen tätä ollut työpaikkaa?
5. Millä rahoitat uuden ammatin opiskelun? Lentoemännäksi ei kouluttauduta työn ohessa.
6. Miksi toistat moneen kertaan, että työ sisältää matkustelua? Ei se nyt mitenkään erityisen eksoottista nykpäivänä ole, tavisvirkamiehetkin käväisee Brysselissä tai Tukholmassa tämän tästä.
7. Miksi teet päivästä toiseen näitä samanlaisia anoppialoituksia, kun sinulla ei edes ole anoppia? Siihen kun tarvittaisiin mies (anoppi = puolison äiti), mutta olet kyvytön kaikenlaisiin ihmissuhteisiin, mitä seikkaa pyrit kompensoimaan jutuillasi täällä.
Iltapäivällä tulee taas uusi kirjoitus, miten anoppi sitä ja tätä, anoppi sekaantuu, anoppi ei kuuntele, mies on yrittänyt puhua, anoppi ei kuuntele, anoppi puhuu vauvanhankinnasta aina vaan jne.
Hae apua!
[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 10:27"]Ja tässä on siis päivän ensimmäinen anoppivuodatus, kaava on aina sama.
Pariin yksityiskohtaan haluaisin tarkennusta:
1. Sinulla on ikää 25v ja olet ollut miehen kanssa yhdessä 6 v. Kuitenkin anoppi ei pidä alasta, jonne hait 18v iässä ja hän kehtasi jopa loukkaantua tästä asiasta. Miten olet voinut loukata anoppia alanvalinnalla jo ennen kuin olet ollut miehen kanssa yhdessä TAI jos nyt ryhdyt saivartelemaan, että olet juuri ja juuri 25 ja miehen kanssa jo 18v iässä niin joka tapauksessa kyseessä on ollut aivan suhteen alkuaika. Silloin tuskin voi kirjoittaa anopista.
2. Hait (ja pääsit) opiskelemaan 18v iässä. Joko olit tuore ylioppilas tai teit jotain peruskoulun jälkeen - mitä?
3. Olet päättänyt hakea johonkin tiettyyn oppilaitokseen, et siis yliopistoon tai ammattikorkeakouluun?
4. Sait syksyllä työpaikan ja anoppi riemuitsi, että nyt lapsentekoon, kun on töitä. Sinullako ei ole ennen tätä ollut työpaikkaa?
5. Millä rahoitat uuden ammatin opiskelun? Lentoemännäksi ei kouluttauduta työn ohessa.
6. Miksi toistat moneen kertaan, että työ sisältää matkustelua? Ei se nyt mitenkään erityisen eksoottista nykpäivänä ole, tavisvirkamiehetkin käväisee Brysselissä tai Tukholmassa tämän tästä.
7. Miksi teet päivästä toiseen näitä samanlaisia anoppialoituksia, kun sinulla ei edes ole anoppia? Siihen kun tarvittaisiin mies (anoppi = puolison äiti), mutta olet kyvytön kaikenlaisiin ihmissuhteisiin, mitä seikkaa pyrit kompensoimaan jutuillasi täällä.
Iltapäivällä tulee taas uusi kirjoitus, miten anoppi sitä ja tätä, anoppi sekaantuu, anoppi ei kuuntele, mies on yrittänyt puhua, anoppi ei kuuntele, anoppi puhuu vauvanhankinnasta aina vaan jne.
Hae apua!
[/quote]
1) Virallisesti aloimme seurustelemaan siinä 18-19- ikävuoden paikkeilla, sitä ennen olimme jo yli vuoden ajan viihtyneet yhdessä. Ja kyllä, olen juuri täyttänyt 25. Mitä minun olisi pitänyt kirjoittaa, "sen aikainen poikaystävän äiti, nykyään anoppi"? Kai kaikille kävi selväksi ettei poikaystäväni äiti ollut anoppini kun olimme 18-vuotiaita? Voi jestas...
2) Kyllä olin tuore ylioppilas ja pääsin ensimmäisellä hakukerralla yliopistoon. Ongelma?
3) Mitä väliä sillä on tässä tapauksessa? Oli se opisto, amk tai yliopisto, se ei muuta sitä faktaa että minulla on hankala anoppi. Vai pitäisikö nyt halkoa hiuksia ja sanoa "kihlattuni äiti".
4) Valmistuin vasta viime keväänä. Työhöni tarvitaan täysi pätevyys. Sitä ennen tein pieniä hanttihommia opintojen lomassa mutta vakituista työpaikkaa minulla ei ollut.
5) Olen säästänyt nuoresta asti, siitä rahat. Myös mieheni auttaa taloudellisesti, koska hn on hyväpalkkaisessa työssä. En aio kouluttautua lentoemännäksi.
6) Koska se tuntuu tässä olevan suuri ongelma anopille. Eli olennainen osa ongelmaa. Paljon matkustelua=paljon poissa kotoa. Ymmärrätkö yhtälön?
7) Tämä on ensimmäinen anoppialoitukseni.
Riittäkö tämä, vai haluatko vielä lisäksi tietää kuppikokoni ja henkilötunnukseni? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 10:20"][quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 10:09"]Näin olen tullut toimeen 20 vuotta anoppini kanssa; sanon kyllä, hienoa, loistavaa, mielenkiintoista, joo ja jaa kaikkiin hänen ehdotuksiinsa ja toimin kuten olin alunperin ajatellut.
[/quote]
Näin toimitaan täälläkin :) joka kerta jauhaa yhdestä samasta asiasta, aina nyökyttelen ja kuuntelen, mutta en kuitenkaan tee mitään asialle. Antaa anopin puhua mitä haluaa :)
Sama juttu äitini kanssa, se niistä lapsista jauhaa joka kerta, mutta ei ole vieläkään niitä tehty ja silti olen äitini kanssa hyvissä väleissä. Miksi jaksaisin suuttua ja pilata elämääni sillä? Olen todella hyvä suodattamaan jutut toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kokeile samaa!
[/quote]
Ehkä voisinkin kokeilla näitä, antaa vain kaiken mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Tulee kyllä olemaan vaikeaa, mä olen sellainen tyyppi, joka ei tykkää kun omiin asioihin puututaan. :D Ap
Kasvata paksumpi nahka. Lapsipainostus ei todellakaan ole pahinta mihin anopit ovat kykeneväisiä. Anoppisi on vauva-aivoinen multibreeder, jolle voit sanoa, että olisi itse lisääntynyt sen verta, että todennäköisyydet isovanhemmuuteen aikaisella iällä olisivat korkeammat.
Täällä anopista on hankkiuduttu eroon, kun ensin nimettiin lemmikit väärin, sitten asuttiin väärässä paikassa ja lapsetkin nimettiin väärin. Vittumaisuuden multihuipentuma anopilta oli, kun se keksi, että mieheni rupeaa yksinhuoltajaksi ja alkoi kehittelemään valheita, että olen muka laittanut lapsille tarkoitetut lahjat takaisin postissa ja kiellän pitämästä yhteyttä. Minkään sortin ilmoitusta mistään ei ole tullut ja anopin hyviin puoliin kuuluu pilkuntarkkuus, eli ilmoittaisi noin viikkoa etukäteen, että mitä tarvii, kävisi kaupassa, kertoisi seurantatunnukset ja kyselisi, että onko paketti perillä heti seuraavana päivänä. Alkoi vaan kuulua teatraalisia tarinoita selän takaa, että olen oikein nuolia piirrellyt ja estän tapaamasta lasta. Kerran olen estänyt näkemästä, kun soitti kännissä ja vaati lasta baariin tapaamaan mummua. 5 e bussilippuun ei olisi muka varaa, että voisi selvänä tulla katsomaan, vaan lapset baariin, että mummu saa juoda senkin vitosen.
Anopilla siis on semmoista kaappialkkis-touhua, jonka vuoksi ei ole töissä ollut vuosikymmeneen, mutta en ole estänyt lasta tapaamasta selvinpäin, vaikken hänen elämäntapaansa arvostakkaan. Tämä päätös on tehty yhdessä miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä kerro suunnitelmistadi tai teidän yhteisistä tavoitteistanne anopille etukäteen mitään. Kerrotte vasta sitten, kun jotain on jo päätetty ja tehty.
Anoppi on mielessään kehittänyt teille kaavan, jonka mukaan teodän tulisi elää. Hänen pitää ymmärtää, että te päätätte itse elämästänne. Koska tämä ei onnistu, kertokaa anopille hyvin vähän mistään, jos ollenkaan. Olen itse vastaavassa tilanteessa ja menossa tänään vierailulle kertomaan uutisia, jotka tulevat järkyttämään vanhempaa pilvea, mutta kyse on meidän unelmastamme:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sanoisin anopille ihan vittumaisuuttani tuossa vaiheessa, että niitä lapsia ei tule, olen ajatellut laittaa piuhat poikki. Anopille jauhot suuhun.
[quote author="Vierailija" time="03.04.2015 klo 12:11"]
Minä sanoisin anopille ihan vittumaisuuttani tuossa vaiheessa, että niitä lapsia ei tule, olen ajatellut laittaa piuhat poikki. Anopille jauhot suuhun.
[/quote]
Eikö loskat?
Alue: Aihe vapaa
Lentoemäntä?