Onko kaksisuuntainen lastensuojelunasia?

Tää oikeesti koskee ihan kaikkia ihmisiä eli vaikene, älä puhu edes tutuillesi. Itse luotan vain äitiini ja hänelle voin puhua. Tiedän ihmisen josta tehty kaksi ls-ilmoitusta koska puhuu kaksisuuntaisestaan. Ilmoittajat oli naapureita. Oli liian avoinnja toiset käytti sitä hyväkseen. Ilkeitä ihmisiä on paljon. Mitään ilmoituksista ei seurannut.

Aina pitää miettiä, onko lapsen turvallisuus vaarantunut. Pelkkä diagnoosi ei vaaranna lasta. Hoitamattomana sairaus voi vaarantaa.

Synnärillä sinulle tehtiin väärin, ap. Olen pahoillani siitä. Toivottavasti saat tukea.

Ei tietenkään. Eihän monien kaksisuuntaisesta edes neuvoloissa tms tiedetä. Saattaa olla diagosoitukin yksityisellä tai työterveyspuolella, josta tiedot ei mene kunnan järjestellmiin. Ja jos mitään ongelmia ei ole koskaan tullut, ei esim. lastensuojeluilmoituksia tai itse ei ole joutunut hakemaan apua kodin- tai lastenhoitoon, niin eipä ne mistään tiedä että vanhemmalla on kaksisuuntainen.

Vaikka tietäiskin niin ei todellakaan ole.

Kyllä silloin, jos ei kykene huolehtimaan lapsistaan ja kodistaan kunnolla. Jos taas hommat hoituu, niin mitä ne kukkahattutädit siellä tekee?

Ei bipolaarihäiriö tarkoita etteikö ihminen pystyisi asioitaan ja lastaan hoitamaan, jos sairauden hoito on hallinnassa.

Okei, tuli yhtäkkiä mieleen kun mun synnärillä oli todella kiukkuinen vanhempi rouvashenkilö hoitajana, en oo varma virkanimikkeestä mutta koska olin itse epäillyt kaksisuuntaista lievillä oireillani niin jouduin   heti puhutteluun ja hän sanoi että tämä on lastensuojelun asia. :D en sitten diagnoosia lähtenyt hakemaan koska pelästyin tuota kiukkuista  naista ja ajattelin että toimet olisi huostaanotto. Mutta mun oireet on kyllä sellasia että selviän hyvin ilman lääkkeitä tästä elämästä eikä mitään kovin maanisia hetkiä  ole ollut että pistän tuulemaan eikä masennuskaan ihan liikaa paina päälle eli pysyy kontrollissa, eli onko sittenkään sitä edes? Lähinnä ihmettelen että tiedän erään pahastikin oireilevan jolla on lääkkeillä kuitenkin suht normaali elämä että jos hän lapsen tekisi niin tarkoittaisiko se tosiaan heti lastensuojelun piiriin kuulumista automaattisesti, huonosti olisi asiat sitten jos näin olisi? Tuosta mun synnäriajasta nyt viitisen vuotta.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 15:28"]

Okei, tuli yhtäkkiä mieleen kun mun synnärillä oli todella kiukkuinen vanhempi rouvashenkilö hoitajana, en oo varma virkanimikkeestä mutta koska olin itse epäillyt kaksisuuntaista lievillä oireillani niin jouduin   heti puhutteluun ja hän sanoi että tämä on lastensuojelun asia. :D en sitten diagnoosia lähtenyt hakemaan koska pelästyin tuota kiukkuista  naista ja ajattelin että toimet olisi huostaanotto. Mutta mun oireet on kyllä sellasia että selviän hyvin ilman lääkkeitä tästä elämästä eikä mitään kovin maanisia hetkiä  ole ollut että pistän tuulemaan eikä masennuskaan ihan liikaa paina päälle eli pysyy kontrollissa, eli onko sittenkään sitä edes? Lähinnä ihmettelen että tiedän erään pahastikin oireilevan jolla on lääkkeillä kuitenkin suht normaali elämä että jos hän lapsen tekisi niin tarkoittaisiko se tosiaan heti lastensuojelun piiriin kuulumista automaattisesti, huonosti olisi asiat sitten jos näin olisi? Tuosta mun synnäriajasta nyt viitisen vuotta.

[/quote]

Noissa paikoissa (synnäri, neuvolat) ei kannata mitään negatiivista kertoa. Osalla henkilökunnasta on nimittäin eritttäin epämiellyttävä suhtautuminen ja voit olla aina epäilyksenalainen jos olet paljastanut jotain esim. että kokeilit kerran nuorena kannabista tai olet epäilllyt että olet bipo, tai että olit nuorena joskus masentunut.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 15:31"]

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 15:28"]

Okei, tuli yhtäkkiä mieleen kun mun synnärillä oli todella kiukkuinen vanhempi rouvashenkilö hoitajana, en oo varma virkanimikkeestä mutta koska olin itse epäillyt kaksisuuntaista lievillä oireillani niin jouduin   heti puhutteluun ja hän sanoi että tämä on lastensuojelun asia. :D en sitten diagnoosia lähtenyt hakemaan koska pelästyin tuota kiukkuista  naista ja ajattelin että toimet olisi huostaanotto. Mutta mun oireet on kyllä sellasia että selviän hyvin ilman lääkkeitä tästä elämästä eikä mitään kovin maanisia hetkiä  ole ollut että pistän tuulemaan eikä masennuskaan ihan liikaa paina päälle eli pysyy kontrollissa, eli onko sittenkään sitä edes? Lähinnä ihmettelen että tiedän erään pahastikin oireilevan jolla on lääkkeillä kuitenkin suht normaali elämä että jos hän lapsen tekisi niin tarkoittaisiko se tosiaan heti lastensuojelun piiriin kuulumista automaattisesti, huonosti olisi asiat sitten jos näin olisi? Tuosta mun synnäriajasta nyt viitisen vuotta.

[/quote]

Noissa paikoissa (synnäri, neuvolat) ei kannata mitään negatiivista kertoa. Osalla henkilökunnasta on nimittäin eritttäin epämiellyttävä suhtautuminen ja voit olla aina epäilyksenalainen jos olet paljastanut jotain esim. että kokeilit kerran nuorena kannabista tai olet epäilllyt että olet bipo, tai että olit nuorena joskus masentunut.

[/quote]

Joo, mä siitä kerrasta uskoin.. Heti oli otettava sairaalan sosiaalityöntekijäkin ja mieheni mukaan keskusteluun asiasta!  Ja toden totta kiukkuisesti katsoi ja tivasi o.O Ihan oikeasti pelästyin, melkein itku meinasi päästä. Uskomatonta ammattitaidottomuutta ja minä kun vain kuvittelin että siellä saa puhua mielessään pyörivistä asioista avoimesti. Luin synnärijuttuja niin tuli siitä mieleen nuo ajat ja olen mietinyt muutenkin etä onko se automaattisesti noin se asia muka.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2015 klo 15:20"]

Kyllä silloin, jos ei kykene huolehtimaan lapsistaan ja kodistaan kunnolla. Jos taas hommat hoituu, niin mitä ne kukkahattutädit siellä tekee?

[/quote]

Kyllä niitä lapsiaan kaltoinkohtelevia lienee enemmän muissa ryhmissä kuin kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavissa. Ja silloinkin vain voi puhua asiasta, jos ei kykene sairaudeltaan huolehtimaan lapsista. Kuulostaa taas todella kummalliselta ennakkoluulolta