Läskinä brassisokerointiin
Haluaisin kokeilla sokerointia karvanpoistoon, ja tyylinä hela hoito veks Brasilian malliin. Ihoni ei oikein tahdo kestää sheivausta, joten siksi sokerointi kiinnostaa. Mutta ahdistaa ajatus mennä hoitolaan, kun olen rehellisesti sanottuna läski. Läskillä en tarkoita mitään pientä pyöreyttä, vaan hyllyviä reisiä, hehtaariperää ja löysää, raskausarpista vatsaa. Siinä sitten kaiken muun lisäksi pitäisi römpsä levällään olla käsittelyssä... Huh! Kehtaanko? Niin ja kuolenko kipuun? :D Sääret epiloin nykyään ja sekin on suhteellisen kivuliasta...
Kommentit (13)
Keskity olennaiseen ja laihduta. Mieti sokerointeja myöhemmin.
Niin shokeeraava ajatus kuin se ehkä onkin, mulla on varsin vilkas seksielämä. Erityisesti suuseksi on pop, ja se tuntuu paremmalta ilman karvapehkoa. Siksi siis haluan karvoista eroon.
Ap
Varaat ajan vaan ja menet. Se on niitten duunia poistaa karvat, aivan se ja sama mitä ne miettii sun läskeistä. En oo itekään mikään timmimimmi ja käyn silti. Mikäli kunnon pehko on kerennyt jo kasvamaan niin lyhennä karvoja ennen sokerointia niin ei ole niin kivuliasta. Silloin sokeri ei revi "viereisiä karvoja" pois vaan vain sen mihin sokeria on levitetty.
Kyllä sinne on muitakin läskejä mennyt.
Hei ihanaa, 5 ja 6! Olin jo siinä käsityksessä, että läskinä olen tuomittu kantamaan karvareuhkaa :). Ehkä mä sitten uskaltaudun, vaikka puntti tutisee ja karvatkin väpättää...
Ap
Joo ei todellakaan tarvitse kilojaan hävetä. Mutta eka brassi kyllä sattuu aivan järjettömästi, siihen kannattaa varautua.
Okei, häpeästä en sitten ehkä itke mut kivusta saatan pillahtaa itkuun :D
Ap
Mä en voisi ikinä mennä kun on roikkuvat häppärit.
Kyllä mun mielestä läski on huomattavasti nolompaa kuin roikkuvat häppärit.
Ap
Kiitos tästä ketjusta ja ap:n palauteviestistä. mäkin varasin nyt ekan brassini.
Eiköhän nuo kosmetiikka-alan ammattilaiset näe ihan laidasta laitaan asiakkaita. Työtäänhän ne tekee. Mitäpä ne arvostelis kenenkään paikkoja ja vartalonmalleja.
Palasin vielä kertomaan, miten tarina päättyi. Kävin tänään hankkiutumassa alakerran karvamatosta eroon. Ensinnäkään se ei sattunut niin paljon kuin olin pelännyt. Varsinkin, kun homma oli ohi vajaassa vartissa niin kyllähän sen nyt synnyttänyt nainen kesti ongelmitta. Toisekseen kaikki nolostelu oli turhaa, sillä kosmetologi oli tosi hyvä asiakaspalvelija ja osasi tehdä tilanteesta varsin luontevan. Hän oli myös itse vähän pullukka eikä mikään nenäänsä honottava 20-vuotias vitivalkoiseksi värjätyn pidennysletin pissiskantaja (ei ole tarkoitus haukkua 20-vuotiaita, blondeja eikä hiustenpidennyksiä, mutta ymmärtänette, mitä tarkoitan). Olin siis tosi huojentunut ja varmasti menen uudestaankin kyseiseen toimenpiteeseen! Taas nähtiin, että ihminen itse rajoittaa itseään eniten, ja tuollaiset kaiken maailman nolostelut on ihan turhia :)
Ap